hei! olen kärsinyt masennuksesta noin. kolme vuotta. en koskaan ole saanut aikaiseksi hankkia siihen lääkitystä, vaikka sen tarvistisin...
Tuntuu että elämäni on yhtä vuoristorataa, eilen saattoi tuntua siltä että onpa ihana elää, tulee kesä, mulla on ihmisiä jotka välittää musta, mutta tarvitaan vain yksi pieni vastoin käyminen! esin. pikkuruinen virhe töissä niin päivä menee pilalle ja tekisi vain mieli mennä muualle itkemään. Tunne on niin voimakas että on vaikea hengittää. ajattelen heti että kaikki vihaavat minua, olen täysin turha, elämällä ei ole merkitystä ym.
Kyllähän mä tiedän että musta välitetään, perhe, paras kaveri, jopa eräs työkaverikin tuli kesken työpäivän sanomaan että "olet mulle tärkee ihminen" mutta siitä huolimatta, kun masentaa niin nämä asiat tuntuvat mitättömiltä. jos joku ei saman tien vastaa vieteihin ym. niin kuvittelen että hän ei halua puhua mulle.
muutama viikko sitten tuntui siltä että masennus on vihdoin loppunut, sitä iloa kesti melkein viikon. ja taas palattiin arkeen! sain sen viikon aikana enemmän asioita hoidettua kun menneen puolen vuoden aikana!
myös elämän tilanteeni on tällä hetkellä tosi stressaava, kaikki on epäselvää... olen muuttamassa omilleni, en kuitenkaan tiedä sainko asunnon jota minulle tarjottiin, ei vaivaudu soittamaan mikä on tilanne, vaikka lupasi.
tapailen erästä miestä, en kuitenkaan tiedä haluaako hän enää tapailla minua, koska ei ole ottanut vähään aikaan yhteyttä.
mulla on viikon päästä synttärit(18v), tuntuu että kaikki kaverit feidaa vuorotellen ja luultavasti jään yksin kotiin katsomaan telkkaria :(
miten pystyn ennakoimaan tällaiset tilanteet? pystynkö mitenkään helpottamaan masennusta ilman lääkkeitä?
loppuuko tää ikinä,ilman lääkitystä?
Tuntuu että elämäni on yhtä vuoristorataa, eilen saattoi tuntua siltä että onpa ihana elää, tulee kesä, mulla on ihmisiä jotka välittää musta, mutta tarvitaan vain yksi pieni vastoin käyminen! esin. pikkuruinen virhe töissä niin päivä menee pilalle ja tekisi vain mieli mennä muualle itkemään. Tunne on niin voimakas että on vaikea hengittää. ajattelen heti että kaikki vihaavat minua, olen täysin turha, elämällä ei ole merkitystä ym.
Kyllähän mä tiedän että musta välitetään, perhe, paras kaveri, jopa eräs työkaverikin tuli kesken työpäivän sanomaan että "olet mulle tärkee ihminen" mutta siitä huolimatta, kun masentaa niin nämä asiat tuntuvat mitättömiltä. jos joku ei saman tien vastaa vieteihin ym. niin kuvittelen että hän ei halua puhua mulle.
muutama viikko sitten tuntui siltä että masennus on vihdoin loppunut, sitä iloa kesti melkein viikon. ja taas palattiin arkeen! sain sen viikon aikana enemmän asioita hoidettua kun menneen puolen vuoden aikana!
myös elämän tilanteeni on tällä hetkellä tosi stressaava, kaikki on epäselvää... olen muuttamassa omilleni, en kuitenkaan tiedä sainko asunnon jota minulle tarjottiin, ei vaivaudu soittamaan mikä on tilanne, vaikka lupasi.
tapailen erästä miestä, en kuitenkaan tiedä haluaako hän enää tapailla minua, koska ei ole ottanut vähään aikaan yhteyttä.
mulla on viikon päästä synttärit(18v), tuntuu että kaikki kaverit feidaa vuorotellen ja luultavasti jään yksin kotiin katsomaan telkkaria :(
miten pystyn ennakoimaan tällaiset tilanteet? pystynkö mitenkään helpottamaan masennusta ilman lääkkeitä?
loppuuko tää ikinä,ilman lääkitystä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellainen neuvo minulla on, että kun on hyvä olo niin soita ja varaa aika lääkärille. Juttele sen kanssa sitten vastaanotolla näistä asioista.
Sun ikä ja elämäntilanne on tässä vähän vaikea juttu. Jos olisit neljäkymppinen kolmen lapsen yksinhuoltaja, suosittelisin heti tässä palstalla sinulle lääkityksen aloittamista. Nyt tilanne on paljon kiemuraisempi.
Eli siis lääkitys vai ei, siinä pitää kyllä tietää aika paljon siitä ihmisestä, joka sitä miettii. Hyvä yleislääkäri on näissä asioissa paljon parempi kuin umpimähkään valittu psykiatri.
Apua mä en pysty oikeen antaan,mutta oli pakko kirjoittaa takasin koska mulla itelläni on aivan samanlaisia tuntemuksia.Pitkään oon miettiny että oonko mä masentunu,koska välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia.
Itsessäni mä oon huomannu sen että musta on tullut todella itkuinen.Pienikin asia saa minut itkemään koski se asia iloa tai surua.Joskus saatan ruveta itkemään ilman syytä.Tänäänkin poikakaverilleni puhuin ihan niitä näitä ennen hänen lähtöään ja sain niellä itkuni.Hoin itselleni että hän lähtee kohta ja sitten saan itkeä rauhassa.Ehkä itkukohtaukseni johtui siitä että pelkään yksinäisyyttä.Muuta en sille keksinyt.
Välillä myös kierin itsesäälissä ja sillä haluan tahallani itkettää itseäni.Onko tässä mitään järkeä edes?Itsessäni olen myös huomannut että ajoittain minusta tulee todella kiukkuinen ja mielialat vaihtelee tuosta noin vaan.Tiuskin poikakaverilleni/haastan riitaa vaikka haluaisin olla normaalisti mutta silloin joskus se vain tuntuu vaikealta.En halua olla hänelle kusipää koska rakastan häntä todella paljon.Itse en ole vieläkään päässyt selville että onko tämä masennusta.kenellekkään en ole asiasta puhunut koska haluan selvittää ajatukset ensin itseni kanssa.Koitahan jaksaa kyllä se elämä meille kaikille hymyilee :)
Voi olla, että olet masentunut, mutta minusta tuntuu, että sinulla on aikuiseksi kasvamisen kipuja. Itsetuntosi on vielä hakusessa, ei voi olla niin, että yhden virheen takia saat itkukohtauksen, kaikki aikuiset tietävät, että täydellistä monen tunnin työsuoritusta ei ole olemassakaan, jokainen tekee virheen vaikka pienenkin työpäivän aikana.
Minä otin tänään aurinkoa 4h ja puhelin oli sisällä, oli 3 puhelua ja 2 viestiä, ei niistä kukaan varmaankaan ajatellut, että olin täysin hylännyt heidät, en enää koskaan halua kuulla heistä, hei haloo, ystävyys kestää päivienkin hiljaisuuden, ainakin aikuisena.
Elämä on odottamista, myös asunnon suhteen. Jos tämä ei onnistunut, niin seuraava voi onnistua.
Ihmissuhteet ovat arvaamattomia, toisesta voi tuntua, että on löytänyt elämänsä ihmisen ja sitä toista ei sytytä ollenkaan, silloin on parasta todeta, että en ollut hänen tyyppiään, nimittäin kenellekään ei saa tunteita tehtyä. Varmasti sinäkin löydät oman rakkaasi, ehkä ei tämä mies, mutta vasta kun olet itse tasapainoinen, itsevarma ja tiedät mitä haluat, voit onnistua löytämään todellisen onnen.