synnytys pelottaa :(

Onko sulle sanottu neuvolassa että sulla ois ahdas lantio, vai miksi sä sen pienuutta niin pelkäät?

Kyllä se lantio joustaa ja avautuu (synnytyksen jälkeen alkaa palautua takas, mikä oli ainakin omalla kohdalla melko kivuliasta), jotta vauva pääsee syntymään.

Oma synnytykseni eteni nopeastisamoin kuin äitinin ensimmäinen synnytys; kerkesin odotella kotona noin 1½ tuntia säännöllisten supistuksia seuraillen ennen kuin oli ihan pakko jo lähteä sairaalaan. Sairaalassa kätilö tsekkasi tilanteen ja sanoi että olen jo 5-7cm auki ja ettäkohta päästään puskemaan ipanaa ulos!

Pääsin synnytyssaliin heti käyrien ottamisen jälkeen ja supistukset olivat kovia; tuntuivat selässä, mahalla ja sisäreisissä. Luomutoiveistani huolimatta pyysin kaikki mahdolliset kivunlievitykset, sillä supistukset olivat todella kovia. Ennen anestesialääkärin tuloa hengittelin ilokaasua, joka teki humalaisen olon, helpotti supistuksia, mutta ei vienyt tuntoa kokonaan pois.

Koska synnytys eteni nopeasti, en saanut toivomaani epiduraalia, vaan sain sen sijaan spinaali, joka on käytännössä samanlainen kuin epiduraali, mutta kestää vain n. 2 tuntia, eikä sitä voi lisätä synnytyksen pitkittyessä kuten epiduraalia.

Spinaalin antamisen jälkeen kipuja ei ollut ollenkaan. En tuntenut supistuksia ja ponnistusvaiheessa ponnistamisentarvettakaan ei oikeastaan ollut, joten kätilö joutui neuvomaan milloin puskea ja milloin ei.

Kaikkein kivuliainta omassa synnytyksessäni oli supistukset juuri ennen kivunlievityksiä ja siinä vaiheessa kun vauvan pää oli jo puoliksi ulkona,spinaalin vaikutus loppumassa ja minun käskettiin olla ponnistamatta vaikka tarve ponnistaa oli TODELLA suuri (napanuora oli kaulan ympäri ja kätilö vietti aika tovin irroittaessa sitä!).

Synnytyksen jälkeen osastolla sain kohtua supistavia lääkkeitä, koska istukan mukana tulleet kalvot eivät olleet ehjät. Niistä pillereistä täytyy sanoa, että jos sulle tarjoavat niin kysy jos voit olla ilman sillä niistä tuli ihan hirveät jälkisupistukset jotten takia itkin yöllä enkä saanut nukuttua.

Normaalisti pitävät osastolla n.3 päivää ensisynnyttäjiä. Syy tähän on ymmärtääkseni se, että 3. päivänä synnytyksestä tulee "hormonipommi" ja haluavat sairaalassa pitää huolen, että kaikki on okei siitä huolimatta. Itse itkin 3. päivänä kotiin pääsyä, äitipuoleni oli itkenut perunoille! :D Niin, että niitä omia herkistyneitä tunteita ei kannata säikähtää, vaanparemminkin ymmärtää että tämä kuuluu asiaan. Ajan myötä ne sitten tasoittuu.

Kannattaa sitten ihan hyvällä omatunnolla jättää vauva vauvalaan (jos on mahdollista) jos on itse todella väsynyt. Meillä poika oli koko ajan vierihoidossa lukuunottamatta yhtä yötä, joka virkisti kyllä todella paljon kun sai nukkua koko yön ilman katkoja (itse kyllä heräsin ½-1 tunninvälein tarkistamaan että joko ne hoitajat tuovat sen vauvan rinnalle - toivatkin sitten vasta aamu 7 aikaan kun poika huusi kuin syötävä!).


Itse en pelännyt / suuremmin jännittänyt synnytystä, sillä lohduttauduin ajatuksella, että miljoonat naiset ennen minua ovat pystyneet synnyttämään, miksi en siis minäkin?

Hyvin se menee, älä pelkää. Sinä pystyt siihen! :)

myös 19v :) Synnytystä en jännittänyt. Ajattelin antaa asioiden mennä omalla painollaan. En siihen kuitenkaan pysty vaikuttamaan. Vaikka ihmiset "kauhu" kertomuksia latelivat ihan alusta saakka. :)

No kuitenkin, synnytykseni lähti kerrasta käyntiin, ennen aikaisia supistuksia en ollut tuntenut, ja luulinkin että menee yliaikaiseksi kun ei ennakoivia ole.

Suoraan sanottuna alkuun kipu kyllä oli sietämätön, mutta kun itselläkin meni aika naureskellessa mahalle kun supistus tuli (meni ihan luonnottoman näköiseksi :D ) ja aikaa ottaessa. Ehdin siinä suihkussakin käydä. Auttaa muuten hyvin kotikonstina.
Olin kotona vain 3h. Kauemminkin varmaan olisin ollut mutta välit olivat enää 3-5min. Ei sen suhteen uskaltanut olla.
Sairaalaan mennessä olin 4cm auki. Jouduin odottamaan yli tunnin että pääsin saliin ja juuri ja juuri sitten ehdin saada epiduraalin. Ja sitten ei mitään kipuja. Ehdin nukkuakin parin tunnin unet :D
Ponnistamisen tarvetta minulle ei tullut. Joten ponnistin kun supistus tuli. Ne tunsin siinä vaiheessa ihan hyvin. Että ei epiduraali vienyt kokonaan ponnistuksesta "hohtoa" :) Pahinta oli kun ei yhtäkkiä saanutkaan ponnistaa supistuksen aikana.Ja kun tunsi vauvan tuolla synnytys kanavassa. Napanuora oli tiukasti pojan kaulan ympärillä, joten katkaisivat sen heti pään synnyttyä.
Mutta synnytys oli suoraan sanottuna "helppo". Ainakin jälkikäteen ajateltuna.
Huomasin että paras helpottaja supistuksissa oli että otti rennosti. Aina kun supistus loppui, minä rentouduin totaalisesti. Kätilö silloin sanoikin että hyvä kun ei jännitä. Pitäisi ottaa mahdollisimman rennosti. Ei ainakaan ollut kätilöllä tylsää, kun minä väänsin vitsiä joka asiasta :D
Yhteensä 10h29min kesti koko toimitus.

Onko sinulla ollut synnytystapa-arviota?

Hyvä kun kerrot ajatuksiasi ääneen, kerro ne myös neuvolassa, se helpottaa.

Itse olen kummassakin raskaudessa miettinyt viime hetkeen asti synnytystä. Ensimmäisellä kerralla "millaista on synnyttää" ja toisella kertaa "miten sektio eroaa alatiesynnytyksestä". synnytystapa-arviossa sanottiin, että vauva mahtuu tulemaan, mikä helpotti kapean ihmisen mieltä. Toisessa raskaudessa istukka oli huonossa paikassa, ettei alatiesynnytys olisi onnistunut.

Verikoepäivän aamulla lähti limatulppa, kävin synnytysosastolla näyttämässä itseäni. Kun olin lähdössä kotiin menivät lapsivedet. Supistuksia odoteltiin ja laitettiin tippa nopeuttamaan kulkua. Kun supistukset sitten alkoivat ne olivat epämiellyttäviä ja rajumpia kuin itsestään alkaneet. En niin sanoisi että ne kauan olisivat sattuneet, vaan olivat epämieluisia enkä pitänyt niistä. Kun sain puudutteen synnytys ei ollut tuskaa. Samana iltana pystyin kävelemään ja istumaan normaalisti.

Toisessa raskaudessa ei ollu kivuliaita supistuksia. Itse sektio ei sattunut eikä ollu epämieluisa. Kuin joku olisi taputellut vatsaa. Mutta sitten alkoivat kivuliaammat osuudet. Kävellä ei pystynyt ja sängystä nouseminenkin oli hankalaa. Housut painoi haavaa jne. Parisen viikkoa synnytyksestä kestää ennenkuin pystyy liikkumaan lähes normaalisti.

Mutta aika kuultaa muistot. Kummassakin synnytyksessä odotteluajalla (avautumisenodottelu/leikkauksen odottelu) mielessäni kirosin ja päätin että tämä on viimeinen lapsi, mutta pian synnytyksen jälkeen nekin ajatukset unohtuvat.

kaikkia jonkun verran pelottaa mutta lopputuloksen nähtyäsi kaikki kivut ja pelot hälvenevät. Minulla on 4 lasta, 1 keisarinleikkaus ja muut normaalina synnytyksenä. Varmasti oli kipuja mutta kummasti ne unohtui ennekuin sairaalasta kotiin päästiin. Rauhallisin mielin odottelet, mukavaa odotusta :) Ihana kun vauvasi syntyy näin kesällä (ilmat kun vielä lämpenisivät)