kun olen,tunnen,luulen olevani ihan lopussa selviämään..
Vieläkö tänne kirjoittelen vai makaanko sängyssä lääkärin määräämien pillereitten kanssa toisena ihmisenä ohittaen tuskat.
Mitä me teemme,onko meidän vain selvittävä "itse".
Niin kauan kuin jaksamme,jaksamme ajatella,sitten on pakko olla olematta.
Niin monen läheisen ja tuttavan elämän loppumisessa on oltava mukana...ja jaksettava...miksi.
Sanomme....en jaksa...mitä teet.
Vieläkö tänne kirjoittelen vai makaanko sängyssä lääkärin määräämien pillereitten kanssa toisena ihmisenä ohittaen tuskat.
Mitä me teemme,onko meidän vain selvittävä "itse".
Niin kauan kuin jaksamme,jaksamme ajatella,sitten on pakko olla olematta.
Niin monen läheisen ja tuttavan elämän loppumisessa on oltava mukana...ja jaksettava...miksi.
Sanomme....en jaksa...mitä teet.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On kaikkien tiedossa, ainakin pitäisi olla, että moni väsyy varsinkin yksinäiseen elämäänsä. Kun voimat loppuvat on edessä oman hengen riisto tai sen yritys.
Eutanasia olisi ratkaisu mutta ei Suomessa hyväksytty.
Jos et katso voivasi ottaa neuvosta vaarin, kokeile sitten jotain ihan muuta.
Täälläkin voisi olla todella paikka,johon voi purkaa tuntojaan.Joku on aina tullut vastaan
ja kirjoittanut,silloin kun on tuntenut itsensä avuttomaksi.
Aamulla näyttää elämä taas valoisammalta useimmiten.Kuitenkin kaikki,jotka täällä
ovat tulleet tutuiksi,eivät ole yksin!
Myötätunnolla luemme niistä hetkistä,jotka ovat vaikeita kanssaihmisillemme.Jokainen
tarvitsisi silloin ihmisen lähelleen,jonka kanssa voisi jutella,saada lämpöä ja ymmärrystä.
Ihmiselämään kuuluu riemun hetkiä,ja syviäkin epätoivon hetkiä.
Lämmin halaus Sinulle Sus! Kirjoita,täällä odotellaan!
sanon,minä niin ailahteleva sinne sun tänne.
Sanon...kiitos tästä aamusta,kenelle,Mille,en tiedä.Itsellenikö.
En puhu "meditoinnista",siksi kai viisaammat nimittäisivät tällaista itsensä hallintaa.
Suojelusenkeli..hmm...olenko sekin vain minä itse.
Olenhan sitä mieltä,että kaikki riippuu itsestä...no,mistä sitä voimaa saaneekaan,varmimmin muusta luonnosta oman itsensä lisäksi.Kun ilmavirta,tuuli,liikkuu luonnosa voimakkaastai,voin minäkin hyvin.
Paljon on elämässäni tapahtunut sellaisia asioita,joihin vastausta ei oikein uskalla sanoa.Osaa sanoa.
Kerron ehkä hurjimman selviämistarinani,on niitä muitakin kyllä,mitä koin muutama vuosi sitten.
Olin Virossa joulua viettämässä ja sitten vuoden viimeisenä päivänä minun oli pakko lähteä Suomeen illalla yötä vastaen.Olin silloisella omalla autollani liikkeellä,läksin ajamaan Taeblasta,noin sata kilometriä Tallinnasta,Läänemaalta.Oli niitä vuosisadan myrskyjä,näkyvyys olematon,kun muutenkin hämäräsokea olen.
Lunta ja vettä,tuulta,pimeä asvaltti,vastaantulevat rekat,suurin piirtein näkymättömyys ajaessa.
Sadan kilometrin matka kesti yli kolme tuntia,vihdoin Tallinnan valot näkyivät,olin selvinnyt.
En tiedä,kuka ajoi,se "suojelusenkelinikö" vai minä itse,voimaa jostain saaneena.
Samahan se myös on,kun ihmisellä hiipuvat elämänhalut,tässä juuri eräässä tuttavassa sen ymmärsin ja yhdellä lähesimmälläni sen tiennyt.Kun elämänhalu loppuu,on selvää haluta kuolla,ihan luonnollistahan se.
Eälämä on eletty ja jälkeenjäävienkin surussaan se helpompi ymmärtää.
painolastittaa toisia kertomalla omasta elämästään liiankin tarkasti,olemmehan vain "nimimerkkejä",kaikkea muuta minäkin kuin tämä impulsiivinen intuitiitiivinen...heh...provosoiva sus.
ei lapsilleenkaa voi kaikkea kertoa.Mutta ilman yksityikohtia voi aina sanoa miltä tuntuu.
Olen sitten iloinen,että kirjoitettiin ristiin,olin huolestunut Sinusta.Pärjäillään:)
edelleen olen sitä mieltä,ettei "itsensä paljastelu" ole tämän foorumin tarkoitus.aiheuttaa toisille hämminkiä..Mielellään luen sinunkin,kuka oletkaan pilvi,kukkaisia kertomuksia elämästä,vaikken hyväksykään,että milloin milläkin nikillä ja lauseenpätkällä.
Minä olen aina minä,välillä heiveröinen,välillä vahva.
merci beacoup...aitäh rakkaalla eestikeelel.Sait minut heiveröisen henkiin pilvi.
Aga...eestiks veel...se mule niim armas keel....suur tänu.
Minä olen aika vahva..Olen huomannut,että mikään ei kaada ..On ollut paljon huolia ja murheita,joten monessa liemessä on keitetty. Olen saanut ilon olla monelle ihmiselle "olkapäänä",niin paljon elämäntarinoita olen kuunnellut. Yritän aina parhaani mukaan ,olla avuksi.. Elämässä,kaikki vastoinkäymiset vahvistavat meitä kohtaamaan uusia haasteita. Synkimmänkin pilven takaa,paistaa aurinko,kun maltamme odottaa hetken...Toivon kaikille voimia ,kun elämä aikoo nujertaa.
Iloa mieleen ja rynnimme eteenpäin ! Mukavaa päivää ja niitä ilonpisaroita jokaiselle. toivottelee Irkku
tuosssa ulkona Bosnain pojat ulvahtelee ja Kosovon pikkutytyöt käivivät moilkkaamassa,hei mummi.sitä olen aina ihmetellyt ja ollut onnellinen saadessani kokea,miten kauniit silmät lapsilla on.Erityisesti näillä albanilapsilla..Sanomme silmät ovat sielun peili,mutta mitä kaikkea ovat saaneet perintötekijöittäinkin kokea nämä ihanasilmäiset lapset.
Olen onnellinen saadessani olla heidän ystävänsä ja noitte Bosnien poikienki,kotka muitten erimaalaisten tuttaviensa elämää tuossa mitää.
Menenpä ittekki jollakin kielellä taas osallistumaan...hei...
voi ihmistä,sanoi joku aikoinaan. Miksi meidän pitää viisampien mietieisiin n ojautua,...no onhan sekin vuosituansien selkäranka.
Sen verran purkaudun tässä kun yhteinen tuttavamma virolainen kuoli,niin yritän itteeni selvittää.
Ja suloiset alvbqanilapset minua muistavat käydä katsomassa,
selvittää pitää, totta.
)))))))))))))
se on jokin ,joka pitää tuntevan ihmisen tiellä,että hänellä on jotakin antaa itsestään.
Se ainakin minulla on antanut tarkoitusta elämään.
Aina on tuskallista menettää läheinen ihminen,mutta tietoisuus,että on myötäelänyt hänen kanssaan,antanut kaiken minkä on voinut lohduttaa.
Ja siinä on saanut itsekin lahjoista kauneimman,toisen ihmisen lämpimän kiintymyksen:) Hyvää yötä Sus.
Niin...miten paljon olemme saanet toisilta.Enkä minä häpeä kirjoittaa tänne näin aamuyön tunteina aika heikkona näistä nykyisistä "vastoinkäymisistä", uskon aina kaikella olevan tarkoituksensa.
Kolean kaunis on taivas taas,minä taivaitten tarkkailija.Mutta Eestissäkin,vaikka niin lähellä,taivas korkeammalla.Ja minun rakkaat kurkeni lentäneet taas sieltä tuhansina auroina asuinpaikkani ohi.
Katsovat....missä sus...ei räägi tere hommikust kel seitse hommikuaega.
Head suviaega Pilvi!Me katsomme aamun taivaan ja näemme sen kauneuden.
Milloin viimeksi olet terveyskeskuksessa testannut yleiskuntosi? Nuo voimakkaat aamu-öiset masennukset viittaavat siihen, että terveydessäsi on jotakin häikkää. Sinä tuskin kuulut sauvakävelyä 5-kertaa viikossa harrastaviin. Vielä nelikymppisenä pystyy railakkaaseen boheemi-elämään (ellei satu kuolemaan infarktiin), mutta näillä kymmenillä lentoa on vähennettävä.