Tiedän kipusi ja haavasi, tiedän mustan ja pimeän tuskasi, ja raivosi, tiedän vihasi, joka syö sinua sisältäpäin.
Tiedän että elämäsi on pelkkää helvettiä, tiedän että haluaisit tappaa itsesi ja muut ihmiset, jos sinualla vain olisi rohkeutta, tiedän sen myrkyn joka kiertää veressäsi, joka vie sinusta elämän ja jättää jälkeensä tyhjän ja elottoman kuoren.
Tiedän mitä hirvittävää sinulle on tehty, tiedän että viiltelet itseäsi, ulvot kuin koira, ja sihiset kuin käärme, kaikki ihimisyys katoaa, sinusta tulee eläin.
Tiedän ettet halua sitä, mutta et jaksa enää vastustaa, pahuus on liian voimakas, se rusikoi ja raastaa sinua sisältäpäin, ja sinä kiemurtelet tuskasta, karjut ääneen ,ja rukoilet kuolemaa, mutta armahtava kuolema ei tule..
Minä olin samassa helvetissä kuin sinäkin, koin sanat helvetin kauhut, jotka sinä nyt tunnet, mutta pääsin haudasta pois, takaisin elämään..
Voinko auttaa sinua?
Haluan antaa sinulle takaisin sen elämän joka sinulta on ryostetty, mutta, sinä saat päättää--
Haluatko raivon tilalle rauhan ja ilon?
Haluatko olla onnellinen?
Haluatko elää, vai haluatko kuolla?
Onko sinulla mitään menetettävää?
Tiedän että elämäsi on pelkkää helvettiä, tiedän että haluaisit tappaa itsesi ja muut ihmiset, jos sinualla vain olisi rohkeutta, tiedän sen myrkyn joka kiertää veressäsi, joka vie sinusta elämän ja jättää jälkeensä tyhjän ja elottoman kuoren.
Tiedän mitä hirvittävää sinulle on tehty, tiedän että viiltelet itseäsi, ulvot kuin koira, ja sihiset kuin käärme, kaikki ihimisyys katoaa, sinusta tulee eläin.
Tiedän ettet halua sitä, mutta et jaksa enää vastustaa, pahuus on liian voimakas, se rusikoi ja raastaa sinua sisältäpäin, ja sinä kiemurtelet tuskasta, karjut ääneen ,ja rukoilet kuolemaa, mutta armahtava kuolema ei tule..
Minä olin samassa helvetissä kuin sinäkin, koin sanat helvetin kauhut, jotka sinä nyt tunnet, mutta pääsin haudasta pois, takaisin elämään..
Voinko auttaa sinua?
Haluan antaa sinulle takaisin sen elämän joka sinulta on ryostetty, mutta, sinä saat päättää--
Haluatko raivon tilalle rauhan ja ilon?
Haluatko olla onnellinen?
Haluatko elää, vai haluatko kuolla?
Onko sinulla mitään menetettävää?
Vastaukset 78
Vanhimmat
Sinä näköjään tunnet lestadiolaisuutta.
Individualistinen valinta, vapaus ajatella, olla onnellinen ilman omantunnon tuskia saattaa todellakin olla hankalaa erilaisten kristillisten lahkojen jälkeen. Miten on? Miten lopulta päädyit satanistiksi?
Höh :) En tiedä lestadiolaisuudesta mitään, vaan satanismista, yritin satanismin takia itsemurhaa, mutta onneksi en onnistunut :)
Se tuska, viha ja raivo, mistä kirjoitin, johtui lapsuudestani, eikä sillä ollut mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa.
Kaiken synnkkyden, vihan ja tuskan keskellä, löysin elämääni ilon (en huumeista) ja nautin siitä todella :) Raivo vaihtui elämäniloksi ja voimaksi..
Löysin vapauden ajatella ja elää individualistisesti ja yksilöllisesti aivan muualta kuin satanismista, huomasin nimittäin että satanismin "vapaus" on samankaltaista kuin narkkarilla. Huomasin että satanismi ei ole Vapautta, vaan addiktiivista riippuvuutta.
Huomaa etten ole tyrkyttämässä mitään , vaan kysyin; "Haluatko olla onnellinen?"
Minusta kuvailit aloituksessasi niin erehdyttävästi lestadiolaisuutta ettei muu tullut edes mieleeni.
Sinulla on ollut lapsuudessasi tuskaa, vihaa ja raivoa. Älä kuitenkaan sekoita niitä satanismiin. Ynnäät väärin.
Kun analysoit ilman mystifiointia pahanolosi alkulähteet voit joutua käymään läpi kipeänkin terapointiprosessin. Sellainen on kuitenkin totuudellista jos mikä. Älä siis kiellä itseltäsi totuutta kaatamalla pahan olosi syyt jonkin "ismin" niskaan.
Kukaan terve ihminen (eikä kukaan muukaan) ei yritä itsemurhaa satanismin takia. Silloin on joko käsittänyt satanismin kokonaan väärin ja on mystifioinut sen osaksi entistä uskonnollista taikauskoisuuttaan, tai ei kykene näkemään omia todellisia ongelmiaan.
Hyppääminen uskonnollisesta näkemyksestä toiseen ei ole vapautumista. Vapautumista on sen sijaan kun ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Tosin sille joka on oppinut että koko elämä pedataan valmiiksi ja kaikkiin ratkaisuihin tarvitaan ohjekirjoja, saattaa olla pelottavaa ottaa vastuu omasta elämästään. Joillekin se saattaa olla jopa liian vaikea pala.
Kysyt, haluanko olla onnellinen?
Minä olen. Kiitos kysymästä. ;-D
olet varmaankin se kuuluisa päivi niemi?
Ehkä olenkin Päivi Niemi, tai niin no, täytyypä kysyä asiaa häneltä :)
Kuulen naputusta korvissani, sormeni vipeltävät näppäistöllä ja luovat tekstiä eteeni ruudulle. Mustaa valkoisella, selvää tekstiä, etten sanoisi.
Mielessäni pyörii ruoka. Näin on aina, kun olen nälkäinen. Kuvittelen paksua höyryävää lihamureketta paistettujen perunoiden vieressä ja keitetyn kananmunan puoliskoja kyytipoikana salaatin kanssa. Jälkimmäistä on toki vähän, koska en pidä salaatista, mutta pakkohan sitä on popsia, koska yritän pitää ruokani terveellisenä.
Jälleen yhtenä päivänä puran omia ajatuksiani palstalle, jossa luulisi, että samankaltaisen ajatusmaailman omaavat ihmiset voisivat kanssasi keskustella ja pohtia tavallisista elämiseen kuuluvista asioista, ehkä filosofoidakin hieman. Huomaan silti, että suurimmat ja ahkerimmat kirjoittajat täällä, juuri satanismille omistetulle palstalle, ovat valitettavasti kristittyjä, tai muuten vain vainoharhaisia typeryksiä, joiden uskomat faktat ovat stereotypioita medialta, tai oman seurakunnan päämieheltä.
Se suututtaa. Vihani palaa yhtä voimakkaasti ja kirkkaasti kuin ruuti ajatellessani näiden ihmisten tyhmyyttä. Haluaisin repäistä heidät oikeassa olemisen tunteestaan voimalla alas, ja polkaista maihariani heidän kasvoihinsa, jolla saisin heidän jakamattoman huomionsa. Sitä hyväksikäyttäen lukisin heille kovaan ääneen todellista aineistoa siitä aiheesta, jota he niin mielellään vääntelevät ja muuntelevat.
Sitten herään vihaisuudestani. Kuin lämpimästä vuoteesta, jossa oli juuri paksun raskaan peiton alla nähnyt hyvää tuudittavaa unta. Sitten huomaan mitä olen tekemässä -- haaskaan aikaani jälleen yhteen idioottiin, joka luultavasti tarjoaa pakotieksi Jeesusta ja tietä totuuteen, tietämättä edes minkä tilalle hän tätä vaihtoehtoa yrittää tyrkyttää.
No, antaa olla. Antaa näiden paheksua meitä itsekseen.
Kuka paheksuu?
Ketä paheksuu?
Hoh..
Mutta, tulinpa lukieassani humanneeksi että sinullapa onkin elämänsisältö oikein mallillaan.
Kerroppa minulle että mikä on olemassaolosi
perimmäinen tarkoitus?
Miksi sinä ylipäätään edes olet olemassa?
Vai onko elämäsi sittenkin aivan turha ja tarkoitukseton?
Oh, we´ve spared no pains and we´ve spared no dought
And we´ve dug at the secrets of long ago
And we´ve risen to heaven and plunged below
For we wanted to make one hell of a show
Vaikka vastaisin mitä tahansa, sanoisit varmaan että "Jumala on sinut luonut lapseni, käänny hänen puoleensa ja iloitse kukkaseppeleet otsallasi! Rakkauden aika on nyt! Elämäsi tarkoitus on olla Jeesuksen puolella!"
Olen aivan tarpeeksi kuunnellut kristittyjen paskanjauhantaa siitä, kuinka nyt vain pitäisi ryhtyä palvomaan Jeesusta ja tietä ja totuutta ja Päivi Räsästä. Olen saanut tarpeekseni vähäksi aikaa, että lähtisin taas yhden kanssa juttusille, joka väittää tietävänsä mikä minulle olisi parasta.
..on hiton hyvä kappale!
OI! Taas tämmänen tapaus! Sekottaa saatananpalvonnan ja satanismin. Vai taasko himokristitty? HYI! POIS! *Juoksee pakoon*
Tarkoitan siis juuri satanismia, en saatananpavontaa.
Tarkoitan juuri sitä että sekä isäni, että äitini olivat ateisteja, nykyään he ovat satanisteja, josta syystä lapsuuteni ja nuoruuteni oli hirvittävä.
Koska ateismissa ja satanismissa on keskeisesti leimaavana itsekkyys ja ahneus, on aivan selvää ja ymmärrettävää että vanhempani ovat laiminlyöneet ja pahoinpidelleet minua säännöllisesti koko lapsuuteni ajan.
Itse asiassa olin heille vain pelkkä rääpäle, jolle ei annettu mitään arvoa , eikä huomiota, ajattelin usein, että jos kuolisin , he eivät varmaankaan olisi huomanneet mitään. Näin usein nälkää, vaikka vanhemmillani oli ruokaa, itkin useion itseni uneen, nälkäisenä ja pahoinpideltynä. Olin pitkiä aikoja yksi, kun vanhempani olivat ties missä hurvittelemassa
Samanlaista välimpitämättömyyttä näen oleavan aika yleistä, huomaan että minulla on paljon kohtalotoverita, ihmisiä joilla ei ole koskaan "ollut vanhempia".
Rakkautta en saanut vahemmiltani koskaan, siitä johtuen minulle tuli syviä tunnnehaavoja, tunnevammaisuus, hirvittävä synkkyys ja katkeruua, raivo ja viha, ja lopulta olin sisäisesti aivan kuollut ja eloton, silmäni olivat kuin kuolleen silmät.
Terapeuttini sanoi usein minulle etten koskaan pystyisi ihmissuhteisiin , enkä minkäänlaiseen parisuhteeseen. Vihasin itseäni ja jokaista ihmistä, olisin halunnut tuhota kaiken kauniin, olin pimeyden lapsi. Ainoastaan silloin kun yritin itsemurhaa, tunsin todella eläväni.
-----------------------------
Kuitenkin, kaiken tuon jälkeen on ihmeellistä ja uskomatonta, olen onnellinen, minulla on ihana perhe, omakotitalo, elämä hymyilee, ja nautin elämästä :)
Miten se on mahdollista?
Haluatko tietää?
Minua alettiin hakkaamaan, nöyryyttämään ja eristämään muista jo 4-5 vuotiaana. Ainoa paikka, jonne pääsin turvaan oli koitini.
Nyt sekin on vain hullujen huone, jossa saa pelätä pedofiilia ja liutaa muita kahjoja.
Tästä selviän vain satanismi, eli minä itse tukenani. Muiden avun otan kiitollisena vastaan, mutta luotan silti eniten itseeni.
Vanhempiesi asenne ei johtunut ateismista, vaan ateismi asenteesta, ja tuollaista asennetta ei saisi olla kellään.
-------------------------------
En tiedä haluanko tietää, mutta kerro vaan, jos voimaa ja aikaa riittää. Varaudu kuitenkin siihen, että nauran viestillesi, kutsun kaveritkin nauramaan sille ja leimaan sinut pöljäksi.
Kenenkään pelastajaa ei kyllä saisi vähätellä, joten, okei...
Tahdon tietää, vaikka "pelkäänkin" sitä, mitä naamalleni tulet heittämään.
Suren puolestasi 238, nyt tulee sitä Jeesusta silmille ja trakujen kera, kuin hiekkapaperilla päällystettyä pesäpallomailaa perseeseen ilman liukasteita!
Mutta muuten ottaen entisen elämäntilanteesi huomioon, ja kuinka selviydyit siitä, nostan sinulle hattua. Todellista rohkeutta ja voimaa, sanon minä.
Mitä tuon toisen "vanhempani olivat satanisteja, eli siis pedofiileja ja eläintentappajia!!" -kertomukseen, voin sanoa, että uskoisin ennemmin saman verran säkeistöjä raamatusta. -Vaikkakin oksennellen.
Että voisi olla hyvä, jos lopettaisit noihin sanoihin. Ensimmäisenä sinut tekee naurettavaksi se, kun väitit että satanistinen itsekkyys sai vanhempasi laiminlyömään sinut lapsena.
Kysyin kerran satanistisessa foorumissa muilta, miten he ymmärtävät satanistisen rakkauden. Jokainen sanoi, että asettavat lapsensa, kumppaninsa tai perheensä etusijalle, koska se on osa rakkauden vastuuta. Kirjoittamaton laki satanisteille on pitää huolta rakkaistaan, vaikka oman hengen uhalla. -Kuin leijonalaumassa.
Toisekseen sanoit, että vanhempasi olivat ateisteja, nykyään satanisteja. Eli vanhempasi olivat ateisteja silloin, kun olit lapsi, nykyään he ovat satanisteja? Nyt ihmiset luulevat ateistien olevan pahoja itsekkäitä paskiaisia. Ihanaa, kun te, otaksun, kristityt jaksatte vääntää noita satuja elämästänne ja valehdella minkä kykenette.
Missä se kristillinen rakkaus on? -Miksi valehtelet meille? Onko sinun pakko vääntää väkisin paskaa satanismista valheilla, perättömillä väitteillä ja keksityillä propagandoilla, kun voisit sen sijaan osoittaa ihan oikeasti sen pienen punaisen langan, mikä tekee mielestäsi kristinuskosta sen paremman puolen?
Minusta siinä ei ole mitään naurettavaa, se on lähinnä kammottavaa ja hirvittävää, -varsinkin kun sen on itse kokenut. Siis minulla on ateismista ja satanismista oma henkilökohtainen kipeä kokemukseni, joten onko ihme että koen ne hyvin kielteisinä?
No hyvä, ensimmäinen irtiotto oli tietysti se kun muutin kotoa pois, mutta sisäisestä helvetistäni pääsin vasta kun opin antamaan vanhemilleni anteeksi,
Mutta se ei käynyt kivuttomasti, nimittäin jouduin kulkemaan vihan, katkeruuden, raivon ja sisäisen rikkinäisyyden, tunnevammaisuuden kautta, sairastuin vahvuuteen ja kovuuteen joka tarkoittaa sitä että loin kuoren ympäsilleni, tulin kylmäksi ja etäiseksi, menetin aitouteni, ja kuolin sisäisesti.
Parantuessani, -kun tunteet aloivat tulla ensimmäisen kerran pintaan, ne tulivat melkein loputtomana itkuna, kaikki itkemättömät itkut jotka olin padonnut ja tukahduttanut sisälleni, oli kuin pato olisi murtunut.
-kyllä, se oli VAIKEAA,välillä melkein helvetillistä, tuntui melkein mahdottomalta, mutta, kun aloin saamaan uutta näkökulmaa siihen että hekin olivat lapsuutensa uhreja, saatoin ymmärtää vähän paremmin heidän tekojaan, vaikka en missään tapauksessa voikkaan koskaan hyväksyä sitä.
Minut lopulta paransi Rakkaus joka ei ollut tästä maaimasta, -tai siis, olihan tämä tyttö ihminen, mutta en ole koskaan saanut osakseni sellaista rakkautta kuin häneltä, hän oli aivan uskomaton. Hän siis oli, mutta hän kuoli syöpään vuonna -92 keväällä. En koskaan unohda häntä, siitäkin huolimatta että minulla on ihana vaimo ja lapset, -hän on kaikesta huolimatta, oma enkelini..
On paras vaihtoehto siksi koska se perustuu Rakkauteen.
Ilman Rakkautta on vain julmuutta ja hyväksi käyttämistä.
Mutta sellainen uskonto jossa ei ole Rakkautts, ei ole kristillisyyttä, eikä kristinuskoa ,vaan jotain aivan muuta.
Kyllä,uskon sen että satanistitkin osaavat jollain tavalla rakastaa, vaikkakin satanismi itse asiassa pitää rakkautta heikkoutena, ja vihaa voimana..
Minut paransi Rakkaus, vasta sen jälkeen pystyin rakastamaan ja arvostamaan myös itseäni, mutta lue lisää "Minusta siinä" kirjoitukseni tuossa alhaalla.
Myötätuntoni on puolellasi..
"Kyllä,uskon sen että satanistitkin osaavat jollain tavalla rakastaa"
Tulkitsen tuon niin, että satanistien rakkaus on jotenkin erinlaista.
Olen satanisti ja minä rakastan koiraani, niin että antaisin sen puolesta vaikka vasemman käteni.
Rakastan ystäviäni-niitä harvoja-niin että voisin kuolla heidän puolestaan.
Määritelmäni rakkauden tunteelle=lämpöinen, turvallinen tunne, joka saa alkunsa jostain vatsan tahi rinnan kohdalta.
Onko tuo sitten jotenkin poikkeavaa rakastamista? Minä en kumminkaan tarvitse jumalan rakkautta elämääni. Joskus sain sitä kokea, mutta sain siitä vain happamia röyhtäyksiä.
Tämä riittää minulle, kiitosjanäkemiin.
...Tästä ois voinu tulla hauskaa kuulla sen jeesustelua XD Nyt se alkaa vaan kiroon ja saarnaan.
" nyt tulee sitä Jeesusta silmille ja trakujen kera, kuin hiekkapaperilla päällystettyä pesäpallomailaa perseeseen ilman liukasteita!"
O,O MUN PYLLYNI!!! EIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!
En tarvitse myötätuntoasi, ja jos tyrkytät sitä minulle vielä, niin käsken tunkea sen erääseen navan alapuoliseen määrittelemättömään kehonosaan.
Noniin. Rakkautta minäkin saan, lemmikkien, ystävien ja huolehtivan isän muodossa. Minäkin paranen, siis jos siitä on kyse ;) hyvä.
Kuuleppa mussukka, vedä sinä se pesäpallomaila perseeseen. Liukasteita noin lipevällä kaverilla on varmasti omasta takaa.
Satanistisen rakkauden sanotaan olevan kaikkein puhtainta rakkautta, koska myös viha hyväksytään. Huom, hyväksytään, sitä ei korosteta. Hitto, miksi edelleen löytyy tämänlaisia idiootteja, jotka uskovat kaikki pahat huhut satanismista?
Kyllä, olen vihainen. Kyllä, kiroilen (hei tämähän rimmaa!), mutta täysin syystä.
Kristinusko käyttää rakkautta hyväkseen, koska rakkaus on se tila, jossa asiat nähdään kaikkein eniten sellaisina, kun ne eivät ole. Ihmiselle yritetään rakentaa vahva rakkaus-suhde Jumalaan, koska tämän jälkeen ihminen noudattaa kristinuskon lakeja tarkemmin ja uskoo kaiken mahdollisen mitä sen papit suoltavat. -Eihän rakkauden kohdetta kyseenalaista? (Vai olisitko sinä uskonut jotakin pahaa omasta enkelistäsi, 111?) Tähän mielestäni liittyy myös se, miksi kristityt ummistavat silmänsä faktoilta, jotka todistaisivat kristinuskon täydeksi valheeksi. -He eivät halua uskoa mitään pahaa rakkauden kohteestaan.
Ja muuten: "Kristinusko on paras vaihtoehto siksi koska se perustuu Rakkauteen." Olet aivan varma, että mielestäsi kristinusko on vain se paras? -Selvä, ei siinä mitään, mutta miksi haukutte meitä itsekkäiksi?
Jos haluat näyttää sen kristillisen rakkauden, rakasta nyt meitä, tee mieliksemme ja mene pois täältä palstalta, joka ei koske sinua. Täällä on tarpeeksi stereotypioihin vankasti uskovia pässejä, jotka eivät osaa ottaa asioista selvää sinun lisäksesi.
Pahoitteluni, jos sait kritiikistäni traumoja.
tyrkyttämäss mitään, mutta hyvä on, jos niin todella haluat, ssat säälimättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja julmuutta, oletko nyt tyytyväinen, ja onnellinen?
No, ei vainkaan tuo oli wizi, jonkinlainen..
HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA!!!!
Hyvä vitsi oli, aijaijaijai...
Minua ihmetyttää yksi kysymys..
Jos esimerkiksi joku ruma köriläs haukkuu, tai yrittää iskeä kristityn rakasta naista ravintolassa, niin sanoisiko kristitty jotakin tyyliin: "Jätä naiseni rauhaan tai saat tuta helvetin liekit ja kamalan vihani! ...No eipäs vaiskaa, Jeesus rakastaa sinua, iske vain naiseni". -Ja perään vielä: "no kyllä, voin pidellä kaljaasi sillä välin". -!?!??!
Kyllä nyt jotain henkistä selkärankaa pitää olla, ettei aivan mene toisten pompoteltavana. Ehkä siihen tuo usko Jumalaan perustuukin. -Ei ole riittäviä voimavaroja pitää itsestään huolta, tai puolustaa itseään, joten täytyy uskoa siihen, että joku muu tekee sen sinun puolestasi.
Vaikka itsepuolustuskurssille ja intin kautta, niin kyllä ne pallit siitä laskeutuu!
Jos paukutamme sinulle päätäsi huviksemme, sinulla on aivan varmasti oikeus heittää meille samalla mitalla takaisin. Älä luule, että se olisi kiellettyä puolustaa itseään.
Jos käymme hermoillesi, niin perhana, näytä se ja pistä kampoihin! Luuletko tosiaan, että pärjäät tuolla rakastavalla imagolla silloin, kun jokin örveltävä narkkari tulee uhkaamaan henkeäsi! Ethän silloinkaan anna tämän tappaa sinua vain rakkaudesta, vaan pistät hanttiin! Helvetti millaisia nössöjä!
"Ei ole riittäviä voimavaroja pitää itsestään huolta, tai puolustaa itseään, joten täytyy uskoa siihen, että joku muu tekee sen sinun puolestasi."
http://www.cc.jyu.fi/~otto/x-usko/henkanperse.html
Toivossa on hyvä elää. Olkoon siellä XD!
Loistava!!! Ei perkele! xDDD
Tähän on hyvä lopettaa. :D
Sitä paitsi, en vedä pesäpallomaillalla yhtään mihinkään :)
Niin, mistä syystä olet vihainen? Itse en ole ainakaan antanut aihetta siihen, vai olenko? En ole tyrkyttänyt mitään, enkä aiokkaan tyrkyttää, halusin vain kertoa niille joilla on kipeitä kokemuksia elämässä, että aina on toivoa, onko se niin paha asia että siitä pitää hermostua?
Sen minkä tiedän satanismista, tiedän sen oman kokemukseni kautta, ja juuri siksi olen täällä kirjoittamassa koska minulla on siihen kosketuspintaa, ja omakohtaista kokemusta.
Siksi satanismi koskettaa minua erittäinkin paljon.
Tiedän että tuo kova uho on vain rooli jota esität, rooli jonka taakse piiloutuu pieni ja avuton pikkupoika (tai tyttö), rooli jonka turviin voi paeta katkerana nuolemaan haavojaan, ja kuitenkin olet siellä kuoresi sisällä loputtoman yksinäinen, koska et uskalla olla aito, haavoittuva ja heikko ihminen. Näen tuon näyttelemisen ja teatraalisen uhoamisen taakse, olet kuin simpukka, kova kuori, mutta sisällä vapisevaa hyytelöä.
Syytät ihmisiä yksinäisyydestäsi, etkä huomaa sitä että olet yksinäinen siksi ettet anna kenenkään löytää itseäsi. Oletko edes itse löytänyt itseäsi? Tiedätkö edes mikä on elämäsi tarkoitus? Vai tunnetko itsesi täysin tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi olennoksi?
Kovuus ei ole voimaa, vaan heikkoutta, katsoppas kun jonkun puute kompensoituu aina jollain, ja usein valheellisella korvikkeella.
Jos sinulla olisi voimaa, sinulla olisi myöskin rohkeutta kohdata ja myöntää heikkoutesi, ja sitä kautta saisit enemmän voimaa.
Et sinä mnua säikäytä, huuda ja raivoa aivan vapaasti, anna tulla ulos kaikki paska, se helpottaa kummasti :)
Toivottavasti et saanut traumoja kirjoituksestani, vaikka se varmaan osuikin arkaan paikkaan..
Muuten, olen ammatiltani psykologi, joten ymmärrän oikein hyvin käytöstäsi, olen tavannut monia kaltaisiasi..
Koiristakin sanotaan: "Mitä pienempi koira, sitä kovempaa meteliä se pitää" Sama pätee ihmisten kohdalla. Mitä pienempi ihminen, sitä suurempi uho. Napoleonkompleksi on yksi esimerkki siirä..
Zemppiä :)
Osaan kyllä puollustaa itseäni, mutta en vain koe teitä minkäänlaisena uhkana, sorry vaan, mutta jostain syystä ette pelota minua yhtään :) Johtuu ehkä siitä että olen tavannut elämässäni paljon pahempiaakin tyyppejä kuin te, joten täytyy nyt aiheuttaa teille pettymys, - esitätte olevanne kovaa ja oikein pelottavaa , se kyllä menee täysin hukkaan minun kohdallani.. :)
Joten palattaisiinko asialinjalle, vai haluatteko täyslaidallisen paskaa? Sekin onnistuu--
:)
Mutta epävarmuutesi näkyy silti viljelemissäsi hymiöissä ja yrityksissäsi vähätellä meitä.
Emme yrittäneet pelotella sinua, tai näytellä kovaa ihannettamme peittääksemme näennäistä heikkouttamme. Satanistit ovat rehellisiä siitä mitä ovat.
Mutta jos haluat nyt osoittaa kykeneväsi myös kunnolliseen sarkastiseen ja piikittelevään kritiikkiin, niin anna tulla vaan.
Vai että vihainen kristitty, nyt on mielenkiintoista. Melkein jännäpissat housuissa!
Vai että oikein psykologi. Lue kaksi viimeistä riviä diplomistasi. Jookos? Ihan vain näin tarkistukseksi. Lisää myös luovutustilaisuuden paikka ja missä opiskelit.
---
Suutuin, kuin annoit selvää näyttöä siitä, että uskoit jälleen stereotypioihin ja otit ne mukaan keskusteluun, kuin aiheeseen liittyen. Eli itse kyllä annoit aihetta, yritit sitä sivuuttaa miten tahdoit.
Kova uho? Aika kovaa analysointia mieheltä (tai naiselta), joka ei minua edes tunne. Enpä usko, että foorumilla, jossa saa kommentoida ja keskustella nimettömänä, olisi mitään estoja. Täällä nimeomaan saa olla sellainen kuin on, tai väittää jotakin itsestään saadakseen parempaa, tai vaihtoehtoisesti uskottavampaa kuvaa, kuten vaikkapa väittämällä itseään psykologiksi. Oikeassa elämässä tosin olen itse aivan samanlainen, mistä päästään taas siihen hienoon ja imartelevaan totuuteen: Satanistit ovat rehellisiä siitä mitä ovat.
Joten, ei. En saanut traumoja mistään, koska mitään ei osunut arkaan paikkaan, eikä mikään osunut lähellekään. Tosin on hieman pöllähtänyt olo tuosta tekstistäsi.
"Joo siis kyl mä hei tierän et sun tekee mieli hevosen persettä, mut siis se on ihan jees siis hei ei sun tarvii sitä peitellä toi et, sä et haluis hevosen persettä on siis pelkkä kulissi joo siis kyl mä tierän et tykkäät isoista hevosen perseistä sä näet unia hevosen märistä perseistä siis tää on aivan selvää, siis sun sisällä on pieni lapsi joka haluaa hevosen persettä..."
Psykologi? Varmaan sitten tiedät näin ammattinimikkeen alla, että tutkittavista ei saa tehdä diagnoosia riittämättömällä näytöllä, eikä sitä tulisi paljastaa kohteelle itselleen. -Koska sitten siinä käy usein näin.
Diagnoosisi kohde nauraa sinulle.
Sorruin yleistykseen,. kuten on usein vaarana täällä. On aivan totta että en tunne sinua henkilökohaisesti. Mutta niinpä näytit sinäkin sortuvan samaan, joten tasoissa ollaan?
Mutta sitä en voi kieltää että satanisteila on hyvin yleistä hirveä uhoaminen ja "koviksen rooli" -teatteri, ehkä sinä olet sitten tervetullut poikkeus?
Sarkasmi, ja ironia ovat huumorin lajeja..
>>Mutta sitä en voi kieltää että satanisteila on hyvin yleistä hirveä uhoaminen ja "koviksen rooli" -teatteri, ehkä sinä olet sitten tervetullut poikkeus?>>
Jätit vastaamatta minulle. Miksi? Otsikko on tuolla ylempänä: "Onnellinen perheenisä".
Enkö vastaa olkiukkoasi?
Niin silloin kaikki on hyvin, mitäs tuohon muuta kommentoitavaa kuin että ; Onneksi olkoon! :)
Mutta niin se vain näyttää kuitenkin olevan, kun lukee kirjoituksia ateismi/ satanisti sivuilla, niin ei voi olla huomaamatta sitä että lähes valtaosa, (tai ehkä he ovat vain kaikkein äänekkäimpiä) ovat ahdasmieliset, itsekkyyttä, narsismia, ahneutta ja eläimellisyyttä ihannoivat, kuitenkin lienee tosiasia se että tuollaisilla asenteilla ei rakenneta kestävää parisuhdetta, saati anneta lapselle hyviä eväitä elämään. Myös oma kokemukseni vanhemmistani vahvistaa sen. Eräs täällä jo jossain kirjoittikin huolensa satanistien lapsellisuudesta ja typeryydestä, siis noin yleisesti ottaen.
Eräskin tässä leimasi anteeksiannon, ja myötätunnon, sekä rakkauden heikkoudeksi.. Mitä siis teet jos sinulla on vaimosi (tai avovaimosi) kanssa riita, ja lapsesi huutaa kurkku suorana keskellä yötä, tapatko vaimosi, ja heitätkö lapsesi seinään?
Et varmaankaan, vaan yrität rauhoittaa tilannetta, eikö niin? Osoitat siis vaimoasi ja lastasi kohtaan ymmärrystä, myötätuntoa ja rakkautta, eli osoitat että tarvitset heitä.. mitä, hävettääkö se sinua?
Samaan hengenvetoon tämä "eräs" totesi että hän osaa kyllä rakastaa, ja toisaalla totesi sen typeryydeksi ja heikkoudeksi. Melkoinen ristiriita, vai mitä?
Toisaalta on myöskin fiksuja satanisteja, ja toisaalta typeriä uskonnollisia, minkä tahansa taakse voi yrittää piiloutua, niin uskonnon kuin satanisminkin. On myös satanisteja, jotka ehdoin tahdoin haluavat leimautua, ja sitten ihmettelevät sitä että miksi heidät leimataan?
Toisaalta on myös niin että myös fundamentalistissa uskonnoissa harjoitetaan ihmisarvoa riistävää ja alentavaa tomintaa, minusta tuntuu usein että ratkaisevaa ei olekaan se minin uskontoon kuuluu, vai kuuluuko mihinkään, vaan ratkaisevaa on enemmänkin yksilön persoona, ja sen kehittyneisyys tai kehittymättömyys..
Ei kukaan käyttäydy noin typerästi,oli sitten uskis tai ei.. Höh, kirjoituksesi oli niin mauton ettei se kelpaa edes vitsiksi.. :(
Tottakai uskis pitää puoliaan, mutta hän osaa myöskin rakastaa, ja ottaa vastaan rakkautta, mutta kun rakkaus on sinusta niin hävettävää, niinkö? Häh,oletko ujo hiiri?
No, en sitä itsekään pysty kieltämään, etteikö satanisteilla olisi sitä uhoamisen roolia, mutta toisaalta, ovatko he varmasti satanisteja? Kaikki nämä uhoavat epävarmat itseään satanisteiksi nimittävät henkilöt ovat usein kapinoivia murrosikäisiä. Epäilen, että olisit tavannut oikeassa elämässä yhtään aikuista satanistia, koska aikuiset satanistit eivät kailota satanismiaan julki. -Siihen heillä ei ole tarvetta.
-Mutta takaisin siihen sinun ammattiisi. Minkä alan psykologi olet? Neuropsykologi kenties? Nuorisopsykologi? Missä paikkakunnalla työskentelet ja ole nyt kiltti ja lue luovuttamispäivämäärän jälkeen (tai ennen, riippuen diplomista) oleva teksti diplomistasi. Haluaisin vain tietää, sillä olisihan se valtava kunnia keskustella todella arvokkaan työn tohtorille.
Sittenhän yritykseni meni hukkaan. Ehkä tähän on hyvä lopettaa.
Kiitos asiallisuudestasi 111, sitä ei kovinkaan moni kristitty omaa näillä palstoilla.
"mutta kun rakkaus on sinusta niin hävettävää, niinkö? Häh,oletko ujo hiiri?
HAHAHA! Joo, tuota. Mistä sait nyt päähäsi, että rakkaus olisi mielestäni hävettävää? -Tai että olisin hiiri? :D
Minulla on itselläni ollut onnea, että sain elää hyvän lapsuuden. Omistan kaiken elämäni äitini kunnialle, sillä hän raatoi, jotta saisimme isosiskoni kanssa hyvän elämän. Isosiskoni kanssa minulla ei ollut mitään tyypillistä sisarusten kränää, vaan tuimme toisiamme, kun sitä eniten tarvitsimme. Kotoa pois muutettuani olin tavannut naisen, jonka kanssa asun yhdessä, ja josta tiesin, että hän on se, jonka kanssa aion jakaa elämäni.
Kolme suurinta elämäni rakkautta: oma äitini, siskoni ja kihlattuni. Heidän puolestaan kuolisin empimättä ja suren jokaista hetkeä, jota en vietä heidän kanssaan. Heitä minä puolustan ja tulen rakastamaan elämäni loppuun saakka. Sillä vain he, tekevät elämästä sen elämisen arvoisen.
Anteeksi, nöyrimmät pahoitteluni, erehdyin henkilöstä. Se "todista ammattisi" -oli tarkoitettu nim. Kristitylle.
Hänpä ei ole vielä vastannut, joten voin luultavasti vetää johtopäätökseni.
Eipäs, vaan oli se sinulle 111. Perhana. En saisi tehdä mitään ennen aamu yhdeksää, tämä aikainen herätys haittatyön takia saa minut sekaisin. :D
Kahvia kiitos? -Ja ehkä guaraanatabletti, jotta en nuokkuisi monitoria vasten. -->
Työskentelen todellakin nuorisopykolgian parissa.
Erityisesti nuorten tunnevammaisuuden ja kylmyyden (tunnevammojen) hoitamisessa.
Tämä urasuuntautumiseni johtuu juuri ehkä omasta elämänkokemuksestani, siitä syystä ymmärrän "uhoavia ja vihaisia" nuoria oikeinkin hyvin.
Hmm.. Pitää paikkansa tuo, että ne jotka pitävät eniten ääntä satanismistaan, eivät itse-asiassa ole satanisteja. Samoin kuin se että ne jotka pitävät eniten ääntä itsestään, ovat "pienimpiä".
Siis että satanismi on itse-asiassa tervettä ja vahvaa itsetuntoa ja itseluottamusta, sekä oman elämän hallintaa... No siinä tapauksessa minäkin olen tietämättäni satanisti :)
Mutta satanistina olemista en kyllä koe mitenkään tärkeänä ja olennaisena, koen että se ei oikeastaan antaisi minulle mitään uutta, mitä mnulla ei ennestään olisi, saattaisi jopa sitoa ja rajoittaa leimautumisen kautta. Nimittäin, eihän terveeseen ja vahvaavaan itsetuntoon, ja itseluottamukseen tarvita ollenkaan satanismia.
Olen itse kristitty, ja osaan siitä huolimatta ajatella omilla kriittisesti ja objektiivisesti omilla aivoillani, enkä tyrkytä kenelläkkään mitään, vaan pyrin hyväksymään sellaisetkin mielipiteet ja näkökulmat joita en itse ymmärrä..hyväksyn sen että me ihmiset olemme erilaisia, ja että meilla on aina jotain opittavaa toislitamme, koskaan ei voi olla liian viisaa ja tietävä..
Muuten, et sinäkään ole ollenkaan hassumpi tyyppi, I really mean it! :D
Niinpä taisi mennä hukkaan yrityksesi..
Kiitos samoin asiallisuudesta "Typhon", sitä ei useinkaan tapaa näillä satanismi-palstoliia.
Olet virkistävä poikkeus!
Tähän taitaa olla hyvä lopettaa..
Zemppiä
Jälleen sarkastista huumoria.. Tarkoitus oli vähän kokeilla provosoitumiskynnystäsi, ja sitä kautta itsetuntoasi ja itseluottamustasi. Sinua sen paremmin tuntematta, saattaisin voida sanoa että vaikutat siltä että itsetuntosi on terveellä ja vahvalla pohjalla.. Hyvä niin :)
"Muuten, et sinäkään ole ollenkaan hassumpi tyyppi, I really mean it! :D"
Hei, kiitos samoin! :) Ja pitää vielä sanoa, että teet todella hyvää työtä nuorison kanssa. Itse olen tällä hetkellä tekemässä päättötyötä poliisikoulusta ja suuntana nuorison auttaminen pois huumeista. Arvostan todella paljon muita, jotka yrittävät myös auttaa nuorisoa.
Ja piti vielä sanoa, vaikka olemme eri leireistä, en silti huomaa loppujen lopuksi paljoa eroa välillämme, enkä mitään estettä vaikkapa hyvälle pohjalle ystävyyteen, kun muurit eri uskomusten stereotypioista on läpäisty ja nähdään toisten hymy ensimmäistä kertaa aitona.
Hyvää jatkoa ja onnea työn pariin!
Mielelläni en kuitenkaan brassaile titteleillä sun muilla, en sitäpaqitsi tiedä sinunkaan ammatti, ja urasuuntaustasi. Itse asiassa en ole vielä valmistunut psykologiksi, vaikka loppusuoralla opinnot jo ovatkin. En kuitenkaan tarkoituksellisesti johtanut harhaan kun sanoin olevani psykologi, johtuu vain siitä että tunnen jo ikäänkuin olevani valmistunut psykologi, on nimittäin jo kuitenkin aika paljon myös työkokemusta (nuorisotyöstä) alalta.
Jossain toisessa tilanteessa saattaisin kertoa itsestäni enemmän, mutta en näin julkisella ja avoimella palstalla välttämättä. Eikö tämän palstan idea ole siinä että keskitytään itse asiaan, eikä niinkään ihmisten henkilökohtaisiin asioihin.
No kieltämättä, omhan se tavallaan vähän kuin "puskasta huutelua", ja sinällään typerää, mutta kaikki lienevät hyväksyneen sen kuitenkin että täällä on oikeus keskustella anonyymisti.
Toisenlainen "suljetumpi" ympäristö mahdollistaisi henkilökohtaisemman tutustumisen, mutta tässä ympäristössä se ei liene mahdollista, eikä valttämättä tarpeellistakaan..
Minäkin arvostan työtäsi todella paljon!
Aika jännää muuten että kun tutustuu toiseen paremmin, (no, emmehän me vieläkään tunne kovin hyvin toisiamme), niin huomaa ettemme me loppujen lopuksi niin kauhean erilaisia olekkaan.. Harvoin kyllä tapaa kaltaistasi fiksua tyyppiä "satanismi leiristä", joten ystävyyttä kanssasi sietää harkita :D
On terveellistä että stereotypiat ja yleistykset murenevat pois, ja voimme olla aitoja ja todellisia ihmisiä. Rooleista vapaaksi, aitoon ihmisyyteen, JESS!
ihan kuin olisin joskus kokenut jotakin saman tapaista...
voi rakastaa, jos ei tunne/tiedä vihaa?
On eri asia vihata ja rakastaa yhtä ja samaa ihmistä, kuin rakastaa yhtä ja vihata toista.
Jos vihaa ja rakastaa yhtä ja samaa ihmistä samanaikaisesti, se ristiriita repii hajalle.
On myös hyvä muistaa mitä viha tekee itselle, koska viha on negatiivinen, kauan jatkunut viha voi laukaista vakavan ja syvän depression, tai aiheuttaa vakavia mielenterveyden ongelmia, viha voi aiheuttaa myös syöpää, joten sitä on jopa epäterveellistä alkaa keräämään.
Sekin on hyvä tietää että viha saa voimansa pelosta, eli toisin sanoen, jos jollakin on paljon vihaa, se on osoitus siitä että hän pelkää, ja suojelee vihalla itseään, tällainen käyttäytyminen on tuttu mm. psykologiasta.
Myös päinvastoin, sen joka ei pelkää, eikä tunne mitään uhkaa. ei tarvitse myöskään vihata, vaan hän voi keskittyä rakastamaan ja nauttimaan elämästä, sen positiivisista asioista.
Kysymys vihasta kautta rakkaudesta näyttäisi olevan siis kysymys perusturvallisuudesta, tai perusturvattomuudesta..
kuten väität olevasi, sääliksi käy niitä joita koetat "auttaa" ammatissasi. Satanismista et näytä tietävän oikeastaan mitään vaikka väitätkin olleesi itse satanisti. Joko olit harvinaisen pönttö tai sitten sinut huijattiin mukaan johonkin huuhaaporukkaan joka teeskenteli olevansa niin satanistia niin satanistia. Toisin kuin näytät luulevan, satanistit eivät peitä uhoamisellaan tyhjyyttään - emme ole tyhjiä, emme todellakaan. Emme myöskään rakkaudettomia emmekä epäaitoja, eikä meillä ole mitään tarvetta tai syytä peitellä haavoittuvuuttamme tai heikkouttamme, jos meillä jotain sellaista on. Haavoittuvuus ja heikkous ovat niitä pisteitä, joitten kohdalta ihmisen kasvu omaksi itsekseen lähtee, jos /kun hän uskaltaa kohdata ne ja lähteä työstämään niitä tullakseen siksi joka on. Voima on totta, ja sitä saa jokainen joka uskaltaa sitä tavoitella rohkeasti, mitään pelkäämättä ja itsensä alttiiksi pannen.
Olen samaa mieltä kanssasi, tuosta todellisesta voimasta ja vahvuudesta. Tuolta osin minun uskoni ei eroa yhtään sinun satanismistasi, joten ihmettelen vain sitä että mihin ihmeeseesn satanismia oikein tarvitaan.
Vai olenko minä satanisti , itse sitä tietämättäni, vai sinä kristitty, itse sitä tietämättäsi, kun meidän ajaruksemme eivät oikeastaan juuri mitenkään pääpiirteiltään eroa toisistaan, tietysti huomioon ottaen sen että olemme kumpikin omia yksilöllisiä persooniamme.
Muuten, et lukenut aivan tarkkaavaisesti; en sanonut ise olleeni satanisti, en ainakaan tietoisessa ja aktiivisessa merkityksessä, vaan sanoin että olin ateisti/satanisti vanhempien lapsi.
Olet kuitenkin ehkä huomannut että eniten täällä pitävät ääntä ne uhoajat, mutta niin se taitaa olla, todelliset satanistit, kuten myös todelliset uskovar evät pidä kovinkaan suurta meteliä itsestään.. Antaa pikkurakkien räksyttää, vai mitä? ;)
Sinä olet kyllä sekoittanut satanismin johonkin muuhun nyt O___O;
Niin käy usein. Jos joku joskus kysyy, että uskonko jumalaan ja kun vastaan en, niin kysytään perusteluja ja siinä se tulee;
"Oon satanisti..."
"Siis niinku mitä, sä niinku viiltelet ittees, kutsut demoneita ja uhraat..."
"Eieieieiei.... nyt sä oot sekottanut satanismin saatanan palvontaan"
"Nehän on sama asia!"
"Ei oo"
"Onhan, mä tiiän yhen semmosen tyypin mikä on niinku tommonen ja sanoo et se on satanisti"
"Sekin on sitten erehtyny"
Jne...
Psykiatriksi teet liian äkkipikaisia päätelmiä.
Kiitos vain kysymästä, tiedän satanismin ja saatananpalvonnan eron.. Mutta tiedän myös miten lähellä ne ovat toisaan, vaikka ovatkin aivan eri asioita. onhan minulla oma elämänkokemukseni lapsuudesta--
Sinun uskosi todellisuudesta en mene sanomaan sitä enkä tätä, mutta itse ainakin tiedän etten ole kristitty. Olen syntynyt kristittyyn kotiin ja ympäristöön ja saanut sen kasvatuksen, joka luterilaisessa yhteisössä lapselle ja nuorelle annetaan kaikkine kuvioineen. Jo niin pienenä että en osaa sitä yhdistää tiettyyn ikään tiesin olevani erilainen, käenpoika siinä pesässä. Käytyäni elämässäni läpi monia etsikkoaikoja ja tutkittuani eri -ismejä ja filosofioita löysin lopulta oman hengellisen kotini Vasemman Käden Polulta, jota myös satanismiksi sanotaan. Kristinusko on kaikessa hurskaudessaan puistattavan julmaa, ja minua hirvittää seurata sivusta miten pienet lapsetkin ajetaan sisään siihen heti synnyttyään. Jos todella olet ammatissa jossa pyrit auttamaan nuoria, anna silmiesi avautua todellisuudelle, niin että et enää ainakaan lisää ahdistuneitten nuorten taakkaa kristinuskolla, joka ei lopultakaan anna todellista, pysyvää mielenrauhaa.
Miksi kaltaisesi psykologi tulee tänne projisoimaan omia traumojaan itse rakentamiinsa olkiukkoihin?
Ennenkuulumaton terapiamenetelmä ainakin minulle tulla antamaan ohjeita elämänvalintoihin. Taidat kärsiä jonkinasteisesta narsistisesta luonnehäiriöstä kun haluat purkaa lapsuutesi traumoja yleisellä keskustelupalstalla.
Surkea esitys.
Ihmeellistä,.. sanot kristinuskoa julmaksi.
Voisin kyllä sanoa että tuskin vanhempasi todellisuudessa edes uskovia olivatkaan, jos koit heidän uskonsa julmuudeksi, itse en ainakaan pidä julmuutta kristillisesnä, aivan päinvastoin.
Ymmärrän kristinuskon eräänlaisena rakkauden vallankumouksena, en siis missään mielessä julmuutena. Oma kokemukseni lapsuudestani on puolestaan sellainen että kärsin vanhempieni välinpitämättömyydestä, heitteillejätöstä, pahoinpitelystä ja julmuudesta, -ja kylla, vanhempani olivat, ja ovat vieläkin ateisteja/satanisteja.
Meillä on siis hyvin vastakkaiset elämänkokemukset, näyttäisi siltä että ei ole suurtakaan merkitystä sillä että kuuluuko ihminen johonkin uskontoon vai ei mihinkään uskontoon, vaan enemmänkin vaikuttaa ihmisen henkinen kypsymättömyys / ja / tai henkinen kasvu ja kehittyneisyys..
Mikä sinulle nyt on tullut?
En ole projisoinut yhtään mitään mihinkään..
Minun lapsuuteni traumat ja haavat on hoidettu, ja juuri siksi voin kirjoitella tänne..
En ole edelleenkään tyrkyttänyt mitään, on surullinen väärin käsitys jos koet niin..
Lapsuudestaqni olen kertonut lyhyesti siksi että ymmärtäisitte että tunnen satanismia hyvin läheltä..
Olen täällä kirjoittelemassa kaltaisteni kanssa, en hyökkäilemässä, miksi suhtaudut minuun kuin olisin vihollisesi, etkö ymmärrä että olen lapsuuteni kautta yksi teistä, vaikka olenkin kristitty?
Ei ole kysymys ollenkaan narsismista, vaan vertaisuudesta..
En suhtaudu sinuun kuten viholliseen, mistä ihmeestä sellaista sait päähäsi (projektio?). Tunnen kuitenkin jonkin verran terapiamenetelmiä ja minun on vaikea niellä sitä että olisit ammatiltasi psykologi.
Sen sijaan teologian opinnoissa yhtenä osuutena on myös psykologia ja itse läpikäyty psykoanalyysi, jollaiseen sinun lähestymistapasi viittaa. Tuohon "kristilliseen terapiaan" kuuluu juuri tuollainen viljelemäsi aktiivinen ja ohjaava metodi, jota taas ammattipsykologit karsastavat.
Anyway. Vertaistukiryhmätyyppistä toimintaa on erittäin kannatettavaa perustaa esimerkiksi "Uskontojen uhrit" -palstalle, jossa jutullesi voisi olla hyvinkin paljon kysyntää. Tietenkin otaksuen että olisi olemassa aitoja satanisteja, jotka tuntisivat olevansa "uhreja".
Mutta mitä muuta avauksesi sitten on kuin puhdasta projisointia? Lähdet kummallisesta otaksumasta että ihminen joka pyrkii ratkomaan itse ongelmansa ja suhtautuu kriittisesti taikauskoon olisi jotenkin raivopäinen psykopaatti ja lapsuudessa päähänpotkittu.
Olet lukenut muutamia repliikkejä ateismi- ja satanismi-palstoilta ja teet näitten pohjalta yleistyksiä. Kuten hyvin tiedät - jos olet noihin keskusteluihin rehellisesti perehtynyt - suurin osa turhautuneimmista avauksista tulee noilla palstoilla uskovaisilta kristityiltä, jotka ovat alkaneet horjua uskossaan ja puolustaakseen hajoavaa maailmankuvaansa projisoivat vihansa ateisteihin.
Oma kokemukseni lapsuudestani on puolestaan sellainen että kärsin vanhempieni välinpitämättömyydestä, heitteillejätöstä, pahoinpitelystä ja julmuudesta, -ja kylla, vanhempani olivat, ja ovat vieläkin krisittyjä.
Kongnitiivinen vai Freudilainen?
Luetun ymmärtämistäsi vaikeuttaa kristillinen suodattimesi, jonka läpi tarkastelet maailmaa. En sanonut vanhempieni olleen julmia, vaan kristinuskon. Vanhempani olivat hyviä ihmisiä. He eivät uskoneet lapsen menevän pilalle vaikka häntä ei piestäisikään raamatun neuvon mukaan. Rohkenet jopa arvella etteivät vanhempani kristittyjä ollakaan jos heidän varhain valveutunut jälkeläisensä näki kristinuskon julmuuden ja hirviömäisyyden, heidän uskostaan huolimatta. Jos et itse näe kristinuskon pimeitä puolia, etkä ole kuullut mitään niistä koulussakaan, sinua ei voi auttaa kukaan.
Uskaltaisin olla sitä mieltä että vanhempasi eivät oikeasti kuitenkaan olleet uskossa, vaan olivat ainoastaan nimellisesti kristittyjä.
Välinpitämättömyys, lapsen laiminlyönti, pahoinpiteleminen ja julmuus eivät ole missään merkityksessä kristillistä, vaan aivan jotain muuta..
Siis tarkoitin että ihmiset voivat olla julmia toisilleen, mutta kristinusko ei ole kuitenkaan julmuutta.
Ihmettelen tulkintaasi, mistä syystä olet päätynyt siihen että kristinusko olisi julmuutta?
Jos Rakkaus on julmuutta ja väkivaltaa, niin siinä tapauksessa sitten..hmmm..
Voisitko vähän selventää?
Kognitiivinen, sekä käyttäytymis-, luonne- ja persoonallisuushäiriöpsykologia että sosiaalipsygologia..
Väärän tulkinnan lähstysmistavastani, tai sitten olen antanut ymmärtää itseäni väärin, joka tapauksessa, en siis ole projisoinut omia haavohani ja lapsuudenkipujani, koska ne on jo hoidettu, eikä niistä sen enempää.
En ollenkaan ajattele muöskaan niin että ihminen joka on itsenäinen ja hallitsee oman elämänsä, olisi jotenkin päähänpotkittu, päinvastoin, koen sellaisen ihmisen olikeasti vahvana. Vahva on ihminen joka on niin vahva joka uskaltaa näyttää myös heikkoutensa, sekä tunteensa, ja joka osaa ottaa myös toiset ihmiset huomioon, tätä kutsutaan psykologiassa sosiaalisuudeksi, tai sosiaaliseksi rohkeudeksi, sekä uskallukseksi olla oma yksilöllinen itsensä, heikkouksineen ja vahvuuksineen.
Siihen liitty myös holistinen ihmiskäsitys, eli kokonaisvaltainen ihmiskäsitys (fyysinen, sosiaalisen ja psyykkinen kokonaisuus.
On totta että en ole ns perinteisen psykologian puolella, vaan juuri ehkä enemmän teologisen ja terapeuttisen psygologian. Olen tutkinut myös luonne- ja persoonallisuushäirioitä ja niiden hoitamista(nuoret), sekä sosiaalispsykologiaa yleisesti.
Mutta totta on se että jokainen tavalla tai toisella hoitotyöhön lähtenyt psykologi, terapeutti, tai psykiatri, hoitaa tavallaan sitä omaa sairauttaan muissa ihmisissä, joka on jo tullut itsessä hoidetuksi. Tällä tarkoitan sitä että psykiatriseen työhön suuntautuminen on juuri sen suuntaista, mitä on joskus sairastanut, ja siitä parantunut.
Se olisi tietysti väärin jos hoitaisin parantumatonta sairauttani toisissa ihimisissä, koska silloin hoitaisin itse asiassa itseäni, enkä niitä joita minun olisi tarkoitus hoitaa tai auttaa.
Tiedän kuitenkin että satanistien ja ateistien joukossa on niitäkin jotka ovat kokeneet lapsuudessa niin kovia kokemuksia, (säännöllistä pahoinpitelyä, laiminlyöntiä, insestiä, ja julmuutta, että ovat tulleet, ei oikealla tavalla voimakkaiksi, vaan ulkoa koviksi, ja sisältä rikkinäisiksi vihaisiksi ja katkeriksi, persoonallisuus ja luonnehäiriöisiksi, tunnekyvyttömiksi ja sisäisesti kuolleiksi, eli juuri sellasiksi kuin minä olin silloin kun olin "sairas".
He kostavat vihallaan ja raivollaan, ja kierrättävät sitä samaa paskaa mitä heille on tehty, koska eivät ole itse siitä patantuneet.
Tiedän että satanistien ja ateistien joukossa on tällaisia ikmisiä, mutta on totta että heitä saattaa olla vielä enemmän saatananpalvojien, tai fundmentalistisien uskonsuuntien tai muiden ääriliikkeiden riveissä.
Mikä mättää?
>>Tiedän kuitenkin että satanistien ja ateistien joukossa on niitäkin jotka ovat kokeneet lapsuudessa niin kovia kokemuksia, (säännöllistä pahoinpitelyä, laiminlyöntiä, insestiä, ja julmuutta, että ovat tulleet, ei oikealla tavalla voimakkaiksi, vaan ulkoa koviksi, ja sisältä rikkinäisiksi vihaisiksi ja katkeriksi, persoonallisuus ja luonnehäiriöisiksi, tunnekyvyttömiksi ja sisäisesti kuolleiksi, eli juuri sellasiksi kuin minä olin silloin kun olin "sairas".>>
Minusta tämä nimenomaan osoittaa että kyseessä on oma projisointisi. Teet tulkinnan että syynä on ateismi tai satanismi vaikka syyt ovat monin verroin kompleksisemmat. Hyppäät tavallaan yli siitä, mistä aita on matalin ja teet yksinkertaistavia johtopäätöksiä.
Varmaan näin on että satanistienkin joukosta löytyy monenlaista sukankuluttajaa. Eri asia on sitten onko satanismi syy vai seuraus vai liittyykö se ongelmaan mitenkään. Kristillinen tulkinta mielellään näkee satanismin syynä, vaikka syy-yhteys saattaa todennäköisemmin liittyä (uskonnollisperäiseen?) luonnehäiriöön, taloudelliseen ahdinkoon, neurologisesta ongelmasta johtuvaan sosiaaliseen syrjäytymiseen, alkoholismiin...
>>He kostavat vihallaan ja raivollaan, ja kierrättävät sitä samaa paskaa mitä heille on tehty, koska eivät ole itse siitä patantuneet.>>
Yyh... jälleen kerran kuvailet mielestäni lähinnä lestadiolaisten ja Jehovantodistajien jälkeensä jättämiä "luopioita". En tunnista joskus ehkä liiankin "jäänviileää" satanistista logiikkaa kuvailemastasi raivopäästä.
>>Tiedän että satanistien ja ateistien joukossa on tällaisia ikmisiä, mutta on totta että heitä saattaa olla vielä enemmän saatananpalvojien, tai fundmentalistisien uskonsuuntien tai muiden ääriliikkeiden riveissä.>>
Hyvä että huomasit. Mikä ylipäänsä on ajanut sinut siihen päätelmään että vanhempiesi ongelmat johtuivat nimenomaan ateismista tai satanismista?
Yritän siis tähdentää sitä että olennainen kysymus ei ole ismeistä, vaan ismien riveissä olevista ihmisistä. Siis en kritisoi itse satanismia, vaan jos mahdollista, haluaisin jotenkin auttaa niitä ihmisiä jotka kärsivät samasta sairaudesta, josta minä olen kärsinyt ja parantunut.
Eli koska olen itse päässyt siitä "sairaudesta ulos", saattaisin voida "auttaa" myös muita samasta "sairaudesta kärsiviä siitä ulos.
On aivan luonnollista että että kun ihminen on ollut sairas, ja parantunut siitä, hän kokee, että hänellä saattaisí olla jotain annettavaa siitä miten siitä voi parantua, jos ei muuta niin ainakin antaa toivoa että siitä voi, ja on mahdollista parantua..
Kyllä, uskon että myös uskonnolliset ääriliikkeet jättävät jälkeensä mainitunlaisia uhreja. Mikä on kielätmättä VÄÄRIN!
Itse asiassa olen viimeksi ollut keskustelemassa mormonismi palstalla aiheesta "Miksi uskonnot jättävät jälkeensä uhreja", ynnä mormonismisn kummallisuuksista.
Seuraavaksi ajattelin käydä juuri tuolla mainitsemallasi kestadiolaisuus-palstalla..
Eikö silloin oikea osoite olisi "Uskontojen uhrit" -palsta, koska sieltä ihmiset hakevat apua ja opastavat ongelmiin joutuneita. Täällä tavallisten fiksujen ihmisten parissa kirjoitelmasi saa pakostakin provokatorisen luonteen.
Käsityksesi että kristinusko on pelkkää rakkautta, on tyypillinen uskovaisten hellimä harhaluulo... kuten hyvin tiedät, jos vain uskaltaisit sen tunnustaa. Muuten olen paljolti samaa mieltä kuin nimimerkki Ara järkevissä ja hyvin perustelluissa viesteissään.
>>Eli koska olen itse päässyt siitä "sairaudesta ulos", saattaisin voida "auttaa" myös muita samasta "sairaudesta kärsiviä siitä ulos.>>
Mistä tiedät että olet "parantunut" sairaudestasi? Se että sinulla on nyt hyvä olo (siis parempi kuin aikaisemmin - se on ainoa referenssisi!) ei tarkoita että olisit selviytynyt.
Tarkoitan että verratessasi (oma käsityksesi) satanistia narkkariin, puhut ainoastaan itsestäsi. Näin ulkopuolisesta vaikuttaa lähinnä siltä, että sinun sairautesi on USKONTO. Olet eskapistisesti mystifioinut todellisuuden ja rakentanut elämällesi uskonnolliset puitteet.
Olet mystifioinut satanismin luomalla siitä uskonnollisen elämänkatsomuksen; toisin sanoen olet tehnyt satanismista saatananpalvontaa. Vaihtamalla uskonnosta toiseen, saatananpalvonnasta kristinuskoon, ei kyse ole paranemisprosessista vaan tilanteesta, jossa narkkari vaihtaa huumeesta toiseen - ehkä vähemmän tuhoavaan.
Kun narkkari vaihtaa heroiinista subutexiin kyse ei ole paranemisprosessista vaan vasta tilanteesta, jossa paranemisprosessi on mahdollista alkaa.
Helluntailaisteltat ovat täynnä vanhoja juoppoja, jotka ylistävät nykyistä elämäänsä Jeesuksessa Kristuksessa. On totta että ulkoisesti heidän elämänsä vaikuttaa paremmalta, mutta ovatko he "tervehtyneitä"? Ovatko he parantuneet alkoholismista? Ovatko he edelleenkään oppineet ottamaan vastuuta omasta elämästään?
Eivät minun mielestäni.
En myöskään ole ihan varma siitä mitä mainitsit psykologeista, jotka omista ongelmistaan oppineina terapoivat "potilaitaan". Keskustellessani aiheesta psykiatrian ammattilaisten kanssa olen päässyt aivan toiseen käsitykseen: lähtökohta on nimenomaan että terapeutti EI projisoisi omia ongelmiaan potilaaseen vaan toimisi peilinä, reflektoisi potilasta itse kohtaamaan oma ongelmavyyhtinsä.
On totta että psykologin on tunnettava oman näkemisensä ja kokemisensa kautta ihmismielen problematiikkaa, mutta minusta vaikuttaa todella vaaralliselta että (kuten koko tässä ketjussa) teet oletuksia omista kokemuksistasi käsin ja - varsinkin - käytät kristillisen terapian muotoja, jotka tarjoavat ainoastaan huumetta huumeen tilalle sen sijaan että opettaisi kohtaamaan ongelmat suoraan.
Miten on: suositteletko esimerkiksi potilaillesi kristillistä anteeksiantoa suhteessa väkivaltaisiin vanhempiin?
Uskaltaisin olla sitä mieltä että vanhempasi eivät oikeasti kuitenkaan olleet ateisteja, vaan olivat ainoastaan nimellisesti ateisteja/ Satanisteja.
"satanistien ja ateistien joukossa on niitäkin jotka ovat kokeneet lapsuudessa niin kovia kokemuksia, (säännöllistä pahoinpitelyä, laiminlyöntiä, insestiä, ja julmuutta
Ei yhtään kristityissä?"
On myös kristityissä..
Tietysti. täytyy myöntää että avauskirjoituksessano prvosoin hiukan, ja se saattoi "pistää silmään".
Mitä tulee paranemisprosessiini, se ei liittynyt millään tavaslla uskontoon, on aivan totta että siirtyminen yhdestä orjuudesta toiseen orjuuteen, ei ole paranemista.
Tiedän kyllä satanimin ja saatananpalvonnan eron, satanismihan on lähempänä ateismia, tai jossain mielessä jopa agnotismia, kuin saatananpalvontaa.
Satanismissa, nimestään huolimatta ei uskota mihinkään ylluonnollisiin henkiin, vaan kuin ateismissa, -ihmiseen. Saatanapalvonta taas puolestaan on käänteinen versio kristinuskosta, ja siinä mielessä aika lähellä sitä, nimittäin molemmissa uskotaan yliluonnollisiin henkiin ja henkimaailman olemassaoloon.
Agnotismi taas puolestaan ei ota kantaa oikeastaan yhtään mihinkään.. Siis satanimi ja ateismi "uskoo" että Jumala ei ole olemassa, kristiusko "uskoo että Jumala on olemassa, mutta agnotismi ei ota kantaa koko kysymykseen..
Itse sanoisin olevani kristillinen agnostikko..
Sinunko mielestäsi ei vihata ja rakastaa samaa ihmistä?
Joskus vihaan rakkaitani niin paljon, koska rakastan heitä.
Eikä toi edes ollut minun pointti vaan, yleensä jos ei tunne vihaa, ei myöskään voi rakastaa. Raamattu, ja moni muu uskonnollinen teos, vähemmän tahi enemmän suoraan kieltää vihaamasta.
Taisi mennä aikuiskoulutuskeskukselle maksamasi kurssimaksu nyt hukkaan.
Voisin kokeilla minäkin: Jos ei ole kykenevä tuntemaan vihaa, on tunne köyhä, ja usein syyttää, alitajuisesti, vanhempiaan, tämä ilmiö on tuttu mm. psykologiasta. Koska tälläinen ihminen tuntee syyllisyyttä siitä, että ei täytä vanhempiensa odotuksia, hän yrittää takertua korkeampaan voimaan, ehkä rakkauden voimaan, koska hän piilotajuisesti luulee, että jonkin täydellisen voiman sisäitettyään osa tuosta voimasta tarttuu häneen, toisin sanoen täydentää häntä.
Se että ihminen antautuu jonkin päämäärän tai aatteen tai ihmistä korkeamman voiman - kuten esimerkiksi jumalan - palvelukseen, on ilmausta elämään kuuluvasta täydellisyyden tarpeesta ja kaipuusta.
Myös minä laitan käteni yhteen ja pyydän Jumalaamme antamaan heille iloa ja rauhaa.
Antamaan pahuuden ja pimeyden tilalle rakkautensa valon.
Amen