Olen 16 vuotias. En ole riparin jälkeen enää jaksanut uskoa. Ripari-ikäisenä tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei raamatun tarinat voi olla kaikilta osin tosia. Etenkin Jeesuksen ihmetöihin en jaksanut uskoa. Toinen oli enkelinäyt ym. ihmeet. Olen kyllä käynyt raamattuluokissa ja seuroissa, mutta niissä ei ikinä ole tullut ajatelutua sen tarkemmin noita asioita. Raamattuluokissakin tuli vain käytyä. Vaikka siellä luettiin raamattua, ei sitä kyllä ikinä tullut ajatuksella luettua. Pakkopullalta ne jo silloin tuntu. Seuroissa taas kokoajan odotin, että pääsis pois.
Riparilla vasta syvennyttiin tarkemmin raamatun tapahtumiin. Ihmettelin, että tällaisiin asioihinko uskomme perustuu. Musiikkisääntöjä en myöskään jaksa ymmärtää. Onhan se kumma, kun marssit ovat täysin sallittuja, mutta marssi rytmillä soitettu "maailmallinen mussiikki" onkin sitten yhtäkkiä syntiä, vaikka sanoitukset olisivat kuinka asialliset.
Marssissa pitäisi olla sotilaalliset sanat, niin se on sitten sopivaa. Outoa!
Nyt kuusitoistavuotiaana en ole jaksanut raahautua seuroihin. Asun kuitenkin kotona ja vanhemmat sanovat, että niillä on oikeus vaatia kotona asuvia seuroihin. Tai vaihtoehtoisesti on ruvettava hakemaan omaa asuntoa omin avuin. Voiko vanhemmat oikeasti vaatia kuustoistavuotiasta elämään kuten vanhoillislestadiolaiset, vaikka usko olisi jo mennyt. Nytkin on taas se ihana päivä, jolloin pitäisi pyntätä pyhävaatteet päälle ja lähteä seuroihin. Eihän mulla ole edes vanhoillislestadiolaisia kavereita. Kai nyt tämän ikäisellä pitäisi olla oikeus jäädä seuroista pois!
Riparilla vasta syvennyttiin tarkemmin raamatun tapahtumiin. Ihmettelin, että tällaisiin asioihinko uskomme perustuu. Musiikkisääntöjä en myöskään jaksa ymmärtää. Onhan se kumma, kun marssit ovat täysin sallittuja, mutta marssi rytmillä soitettu "maailmallinen mussiikki" onkin sitten yhtäkkiä syntiä, vaikka sanoitukset olisivat kuinka asialliset.
Marssissa pitäisi olla sotilaalliset sanat, niin se on sitten sopivaa. Outoa!
Nyt kuusitoistavuotiaana en ole jaksanut raahautua seuroihin. Asun kuitenkin kotona ja vanhemmat sanovat, että niillä on oikeus vaatia kotona asuvia seuroihin. Tai vaihtoehtoisesti on ruvettava hakemaan omaa asuntoa omin avuin. Voiko vanhemmat oikeasti vaatia kuustoistavuotiasta elämään kuten vanhoillislestadiolaiset, vaikka usko olisi jo mennyt. Nytkin on taas se ihana päivä, jolloin pitäisi pyntätä pyhävaatteet päälle ja lähteä seuroihin. Eihän mulla ole edes vanhoillislestadiolaisia kavereita. Kai nyt tämän ikäisellä pitäisi olla oikeus jäädä seuroista pois!
Vastaukset 5
Vanhimmat
että ei sinun tarvi näytellä uskomassa olevaa, kun sen kerran tunnet, että et sitä ole. Eikä myöskään vanhempasi voi näin ollen pakottaa sinua seuroihin siitä huolimatta, että asuisitkin vielä kotona. Eikä tuokaan ole oikein , että sitten joutuu katsomaan asumisen muualta, jos ei käy seuroissa. Mutta sen ymmärrän, että sinun tulee kotona asuessasi kunnioittaa vanhempiesi vakaumusta niin, että et ala siellä isännöimään niin, että soitatat kuuluvasti tämän maailman musiikkia tai käytät sopimatonta kieltä. On meilläkin kokemusta siitä, että osa lapsista jättivät seuroissa käymisen jo alle rippikoulu iän, mutta emme me kokeneet oikeaksi pakottamalla pakottaa heitä seuroihin. Ei vanhempi voi uskoa lapsensa puolesta eikä lapsi vanhempiensa. Tämä on omakohtainen usko ja valinta.
avarakatseisen ja aidosti lapsiaan rakastavan vl-äidinkin ajatuksia täällä. Onneksi vl-vanhemmissa on myös näin ajattelevia. Eli lasta ei heti hyljätä, jos hän ei tunne sydämessään haluavan olla vl-uskovainen.
Allekirjoitan tuon vl-äidin ajatuksen ja samoin meidänkin perheessämme on toimittu. Lapsia meilläkin on molemmilla puolilla, ja pakottaminen jota vielkä omassa nuoruudessamme pidettiin jopa hyvänä asiana ei todellakaan kanna hedelmää...
Täälläpäin myös vanhempani yrittävät kovasti väittää, että niin kauan kun asun kotona, on minun käytävä seuroissa ja elettävä heidän ehdoillaan. Minä taas olen vastannut, että täysi-ikäinen kun olen, niin teillä ei ole mitään oikeutta määrätä elämästäni, koska ette ole huoltajiani. Sen verran tosin joudun porukoiden sääntöjä noudattamaan, että tietyn kellonajan jälkeen illalla ei ole sisälle tulemista, ja muutenkin pitää elää siististi.
Sinun tapauksesi on vielä itsestäänselvempi, kun olet alaikäinen. Vanhempasi ovat lain mukaan huoltajiasi, eivätkä näin voi heittää sinua ulos talosta, sillä muuten he syyllistyvät heitteillejättöön. Minunkaan mielestäni vl:nä ei voi ketään pitää väkisin, joten niiltäkin osin vanhempiesi lienee turha väittää vastaan.. kyllä heidän luulisi hyväksyvän päätöksesi ainakin päällisin puolin jos kotona olet asiallisesti. Tsemppiä! :)
ovat tavallaan oikeassa. Mutta seuroihin ei voi eikä kannata pakottaa. Se ei kanna hyvää hedelmää, vaikka vanhempasi niin ehkä ajattelevat. Mitä kotoahäätämiseen tulee, se ei ole rakkautta vanhemmiltasi uhkailla tai näyttää ovea. Meillä on ollut vastaavanlaisia tilanteita. Mies on ollut jyrkkänä, että niinkauan kun jalat on hänen pöytänsä alla, seuroihin lähdetaan. Minulla on ollutki työ saada mies vakuuttuneeksi siitä, ettei lihan käsivarrella ojennettaessa ole siunausta. Monesti se on taitamattomuutta ja ajttelemattomuutta uhkailla uskonsa menettänyttä lasta noin. Rakkaus on se joka voi paljon. Se voi vielä muuttaa lapsenkin ajatukset. Joskus maailman turuilla voi lapsi muistaa, että kotona häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on. Niinkuin Taivaan Isäkin rakastaa syntistä ihmistä. Mutta syntiä Jumala vihaa. Sen tähden kannattaisi tehdä matkaa synnin poispanijana.