Hei, te jotka olette tottuneet samentumiinne, lohduttakaa nyt tällaista 21v ihmistä, joka on aivan käsittämättömän ahdistunut omista samentumistaan. Onko niihin oikeasti mahdollista tottua, niin etteivät ne enää häiritsisi?
Ensimmäisen samentuman huomasin n. vuosi sitten, eikä siinä vielä mitään. Se oli vain yksi heiluvainen lanka, jota en suurimman osan ajasta edes huomannut. Mutta nyt niitä tulee koko ajan lisää ja ne pyörivät tuossa näkökentän keskellä koko ajan. Varsinkin ulkona oleminen on aivan tuskaa, kun ei pysty keksittymään mihinkään muuhun kuin silmissä viliseviin roskiin. Pelottaa, että mitä jos ne kohta alkavat tosi pahasti haitata esim. lukemista? Miten sitten luen tentteihin sun muihin, jos en pysty edes keskittymään tekstiin, kun silmissä viuhuu ties mitä? Ahdistaa aivan valtavasti.
Eli siis, jos jollain on kokemusta siitä, että ovat "unohtaneet" jopa runsaatkin samentumansa, niin kertokaa nyt ihmeessä. Alkaa olla aika lohduton olo.
Ensimmäisen samentuman huomasin n. vuosi sitten, eikä siinä vielä mitään. Se oli vain yksi heiluvainen lanka, jota en suurimman osan ajasta edes huomannut. Mutta nyt niitä tulee koko ajan lisää ja ne pyörivät tuossa näkökentän keskellä koko ajan. Varsinkin ulkona oleminen on aivan tuskaa, kun ei pysty keksittymään mihinkään muuhun kuin silmissä viliseviin roskiin. Pelottaa, että mitä jos ne kohta alkavat tosi pahasti haitata esim. lukemista? Miten sitten luen tentteihin sun muihin, jos en pysty edes keskittymään tekstiin, kun silmissä viuhuu ties mitä? Ahdistaa aivan valtavasti.
Eli siis, jos jollain on kokemusta siitä, että ovat "unohtaneet" jopa runsaatkin samentumansa, niin kertokaa nyt ihmeessä. Alkaa olla aika lohduton olo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tee välillä jotain hauskaa, käy vaikka lenkillä metsässä. Tuijottele jotain muuta kuin vaaleaa taustaa, vaikka tuota vihertävää ruohoa. Unohtuu vähäksi aikaa samentumat. Ja sitten keskityt töihisi ja lukuihisi unohtaen silmäsi.
Eihän tähän tietenkään koskaan totu, eikä pidäkkään. Mutta sen kanssa on vain elettävä. Maailma näyttää vähän harmaammalta, mutta kaunista se on silti. Eikä maailma tähän lopu.
Tsemppiä!
Minulla auttoi, kun hankin uudet, kirkkaammat silmälasit. Maailma kirkastui vaikka samentumat jäivät. Mutta ei haittaa enää. Mieli kai siinä kirkaistui eniten.