Sain keskenmenon huhtikuussa rv5 3. Silloin testiviiva ei tullut kovinkaan tummaksi lainkaan. Nyt olen taas raskaana, rv3 4 testiin tuli todella vahva viiva heti. Pelko on aivan kauhea kokoajan, googletan kaikkia mahdollisuuksia. Aivan kuin keskenmenon jälkeen ei olisi elämää ilman pelkoa... =(
uusi raskaus
keskenmenon jälkeen
14752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
menkat muutaman päivän myöhässä, hoh hoh.
sit kun olet vaikka vk 12 niin asia erikseen... typerää
Oletko miettinyt lainkaan alkuperäisen tilannetta? Mistä tiedät kuinka vaikeaa toisen on tulla raskaaksi? Itse lapsettomuushoidoissa vuosia käyneenä tiedän, että on suuri saavutus saada 2 viivaa tikkuun. Sinä päivänä kun testipäivä on on rv4 0. Pelko on ihan normaalia eikä keskenmenon vaikutuksia/ kuinka rankaan ylipääseminen on katso siitä kuinka pitkällä raskaus on. Kukaan ei voi vähätellä toisen menetystä! Sinun kirjoituksesi oli lapsellinen ja typerä!!!
Alkuperäiselle: EI sinun auta kuin sinnitellä varhaisultraan asti, toivottavasti kaikki menee hyvin!!
rahat pois testeillä, jotka näyttävät lähes mitä niitten halutaankin näyttävän. On ovulaatiotestiä, on raskaustestiä, joita voi ostaa marketista. Höyrypäinä sitten kuseskellaan milloin mihinkin tikkuun ja odotellaan viivoja henkeä pidätellen.
Positiivinen raskaustesti ei vielä tänäkään päivänä ole tae, että sikiötä edes olisi, että se kiinnittyisi, kehittyisi, että olisi edes sykettä löydettävissä.
Tuulimuna voi kasvaa liki kymmenen viikkoa näyttäen raskaustestissä positiivista, vaikka koko sikiötä ei edes olisi. Kun tyhjä raskauspussi joskus seuraavilla viikoilla vuotaa pois, on vähän turhaa itkeä saaneensa keskenmenon, kun mitään ei oikeasti ollutkaan..
En naura noille keskenmenoille, mutta jos jokaisen myöhästyneen kuukautisvuodon laskee raskaudeksi, tulee varmasti pää pipiksi. Siinäkin menee sekaisin, jos aina luulee menettäneensä lapsensa, jos luonto korjaa virheensä varhaisessa vaiheessa. Asiaa voi romantisoida puhumalla niin ja niin monennesta enkelilapsesta, vaikka kyse on kliinisesti vain kasasta verta ja hyödyttömistä kudoksista.
Pää menee piukalle, jos ei elämässä ole muuta mielenkiintoa kuin kaksi viivaa. Enää ei vaan rakastella ja harrasteta seksiä sen ihanuuden takia, vaan hyvin monella on täysi työ ja urakka raskautuakseen. Jotain palstoja lueskellessaan huomaa mikä projekti ja puuha on tulla raskaaksi, jos ei vaan jätä tilaisuutta luonnolle, tavallaan "unohda koko juttua", harrasta ja suunnittele elämäänsä.
Seksin tärkein olemus, läheisyys, rentous, yhteenkuuluvuus on jäänyt sivuseikaksi. Mies on valjastettu tarkoin optimoituna aikana luovuttamaan siittiösolunsa, että viimein nainen saisi tikkuunsa ne kaivatut viivat.
Ihmetellä vaan täytyy, miten jotkut tulevat raskaaksi, kun vaan unhotavat pillerit ja muut ehkäisyt. Jotkut ovat raskaana välittömästi, kun ovat suunnitelleet lähtevänsä opiskelemaan, tai alkavat puuhastella vaikka ikonimaalauksen kanssa, tai aikovat viettää huolettoman kesän maailmaa kiertäen.
Miten sitten ei tule raskaaksi ne, ketkä fokusoivat elämänsä pelkästeen tikkuihin kusemiseen.. Joku juju siinä täytyy olla.
---
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten nämä "elämänsä pelkästään tikkuihin kusemiseen fokusoivat" ovat päätyneet tuollaiseen tilanteeseen? Luuletko, että he ovat ihan yrityksen alusta asti olleet sellaisia? Ehkä osa, mutta varmasti vain pieni osa.
Suurin osa todennäköisesti aloittaa raskauden yrittämisen juuri tuolla tavalla rennosti, asenteella "tärppää sitten kuin tärppää". Mutta entäpä sitten kuin ei tärppääkään? Kun kuukausia kuluu ja lopulta tulee se vuosi täyteen. Puhumattakaan, kun yritystä on takana useampia vuosia ja mahdollisesti myös rankkoja lapsettomuushoitoja. Voitko oikeasti syyttää näitä ihmisiä oikean ajoituksen metsästämisestä ja tikkuun kusemisesta?
Sanoit itse "Enää ei vaan rakastella ja harrasteta seksiä sen ihanuuden takia, vaan hyvin monella on täysi työ ja urakka raskautuakseen" ja osuitpa naulan kantaan. Monille se raskaaksi tuleminen ihan oikeasti ON täysi työ ja urakka. Jos on valmiiksi tiedossa jokin raskautta heikentävä seikka, ei siinä paljoa auta odotella, että luonto hoitaisi homman.
Toki siinäkin on perää, että stressi saattaa vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Ja kaikkiallahan toki toitotetaan näistä tapauksista, joissa vauva on saanut alkunsa heti kun varsinainen yrittäminen on unohdettu. Mutta luuletko oikeasti, että nämä pidempään yrittäneet ihmiset voisivat luottaa pelkästään tällaiseen uskomukseen? Kun takana on useampi pettymys, ja takaraivossa koko ajan pelko siitä saako koskaan omia lapsia, kyllä sitä tekee kaikkensa sen raskautumisen eteen. Olkoon se sitten ovulaatiotestien tekemistä tai muuta yhtä "hysteeristä".
Mielelläni kuulisin millä perusteilla noita ajatuksiasi tuot julki. Oletko kenties äiti vai lapseton? Jos sinulla on lapsia, kuinka kauan yrititte tehdä sitä/niitä?
olen tullut ajatelleeksi. Oletko esimerkiksi sinä tullut ajatelleeksi ihan kliinisesti, miten hyvä bisnes tuo raskautuminen onkaan. Miten sekopäiseksi sillä saa naiset? Olen pahoillani, jos en osaa kääriä sanojani oikein, eikä nekään sanat mitä sanon, ole niitä mitkä ei loukkaisi.
Ajatus kuitenkin on, että miten välttää raskaaksitulon ajattelun ja yrittämisen pakkomielteistyminen, kun kuitenkin toinen ääripää on se, että kuka vähinten ajattelee tulevansa raskaaksi onkin jo alun kolmannella ennen kuin edes hoksaa, että näin on voinut käydä.
Yleensä raskaaksi tulee silloin, kun tavallaan jättää asian poismielestään, aloittaa jonkun aikaa ja ajatusta vievän projektin. Kun lähtee siihen vastuuttomaan sakkiin, joka harrastaa seksiä mielensä mukaan, ilman ehkäisyä.
Itselläni on kaksi. lasta. Ensimmäistä halusin minäkin aina teroluteja ja klomifenejä myöten. Ensimmäinen raskaus loppui joskus seitsemännellä viikolla, tuulimuna. Muistan vieläkin "lasketun ajan" ja tyhjyyden, joka oli mielessäni samalla kuin raskauspussissakin. Lääketiedettä, silloin ei ollut vielä noin herkkiä raskaustestejä, eikä ovulaatiotestit olleet kuin aavistuksia kehittäjiensä mielissä, kutsuin minäkin avukseni.
Tiesin sisälläni, että pakkomielteeni raskautua, johtui paitsi siitä, että halusin oman lapsen, myös siitä, että luulin siten korjaavani monta asiaa parisuhteessa. Näin ei todellakaan käynyt, lapsen saanti vain venytti tappavaa ihmissuhdetta. Sain lapsen suhteeseen, joka ei olisi kestänyt oikeastaan edes kasassa, jos olisin ollut itselleni rehellinen. Sen sijaan uurastin kalenterin ja kuumemittarin kanssa. Spontaani seksi oli hävinnyt suhteesta jo muutenkin. Muistan tarkistaneeni yhdynnän ajankohdan kalenterista, muistan senkin, miten jäin siemenet saatuani sänkyyn jalat seinälle kohotettuna, ettei yhtään arvokkaasta hedelmöitysmateriaalista valuisi hukkaan.
Ero tuli myöhemmin, sitten kun huomasin olevani raskaana miehelle, jonka kanssa oli tarkoitus vain ja ainoastaan tyydyttää himoa. Seuraavan kerran kun tajusin katsoa kalenteria tunsin raskauden oireet itsessäni varmuudella. Tereyskeskukseen kiikutettu virtsanäyte vain todisti tapahtuneen. Olin raskaana, todella vahvasti, toiselle miehelle.
puhut todellakin asiaa. Ärsyttää ihmiset ketkä luuleevat että raskaaksi voi tulla helposti. Yritimme itse 2,5 vuotta kunnes tärppäsi ja kuitenkin menetimme pikkuisemme kun olin 8kk. Napanuora kiertyi kaulan ympäri. Nyt olemme yrittäneet tammikuusta alkaen.Melkein joka viikko tulee tehtyä testi...menkkoja ei näy ja testit näyttävät negaa.. Viimeksi olin jo 9vkolla ennen kuin näytti positiivista...Rahaahan niihin menee ja hermot siinä samalla..mutta pakko vaan yrittää sinnikkäästi...
Poistin tästä ketjusta useita viestejä, siitä syystä osa vastauksista voi vaikuttaa oudoilta.
Yhdenkin keskenmenon jälkeen sitä ajattelee, että mitä jos taas? Niin kauan kuin on elämää, on toivoa:)
koskapa ei viikolla 3 4 todellakaan vielä puhuta mistään keskenmenosta.
Oma on asias tietty. Mutta muistahan sinäkin, että kunnioitus ansaitaan.
Missä viestissä mainitaan keskenmeno rv3 4?! Viesti on varmaankin poistettu, koska itse en sellaista näe. Alkuperäinen kirjoitti tehneensä testin ennen rv4 mutta ei teksissä ollut sanaakaan keskenmenosta rv3 4.
Yksi kirjoitti yrittäneensä lasta clomeja ja teroluteja myöten. Oho, onpa ihmeellistä. Kyseisiä lääkkeitä saa jo kun lasta on yritetty vuosi. Stressi vaikuttaa lapsen saanti mahdollisuuteen, mutta täytyy ymmärtää että kaikki lasta haluavat eivät tule lasta koskaan saamaan omin sukusoluin. Jos lasta on yritetty jo useampi vuosi niin ei stressin poistuminen ihmistä raskaaksi tee jos ei esim ovuloi hormonihäiriöstä johtuen. Tai jos munasolu ei sisällä sukusolua. Ei kukaan voi sanoa ettei toisen suru ole oikeutettua tai huoli. Jos alkuperäinen suree varhaista keskenmenoa viime raskaudessa niin antaa surra, ei se ole väärin!!!!
Alkuperäiselle: Mene jollekin muulle palstalle, jossain missä ei ole näin asiatonta tekstiä kuin tällä sivustolla aina.
just joo. Tosi raskaana. Ja pelkäävänsä keskenmenoa. Saahan sitä toki pelätä tosiaan.
Onko se niin kamala asia sitten että joku sanoo totuuden siitä että hömppäähän tuommoinen on?
Alkuraskauden keskenmenoja tuollaisilla päivillä sattuu tosi usein, jopa huomaamatta. Ei ole sen erikoisempi asia kuin jokapäiväinen lounas. Tai hengittäminen.
Tottakai saa pelätä vaikka varjoaan, sallittuahan se on, mutta kyllä se laskee palstan tasoa. On täällä ihan oikeastikin keskenmenon kokeneita ja muuten järkeviäkin ihmisiä, ilman tuollaisia provoja. Miltä mahtaa heistä tuntua tuollainen pilkanteko joksi aloituksen ehdottomasti lasken.
Ihan ensiksi tapahtui km rv 3 tai 15 se on keskenmeno ja tuntuu ihan yhtä pahalta, olen läpi käynyt 6 km rv 5-14 ja kaikki nuo ovat koskettaneet minua paljon. EIKÄ SELLAINEN JOKA EI OLE KM KOKENUT VOI TIETÄÄ MILTÄ SE TUNTUU. Viimeisestä km on 4 pvää ja voin keroa että surusta pääseminen on todella vaikeaa ja pelko että jos ja kun vielä raskaaksi tulen onko niitä tarrasukkia niin paljon mukana että pieni ihmeeni jaksaa olla loppuun saakka matkassa. Minusta on tyhmää että ihmiset jotka ei edes tiedä mistä puhuu tulevat tänne kiusaamaan ihmisiä joilla on todellinen ongelma ja suru ja kehtaavat moralisoida tai vähätellä toisen pelkoa ,surua ja ongelmia. hävetkää....
Ihan ekaksi elä lue netistä kaikkia hölyn pöly juttuja, varsinkaan niitä jotka on ihmisen omia kokemuksia sillä olemme yksilöitä.1 keskenmeno ei vielä merkitse mitään ,siis siltä uuden raskauden kannalta. Itse sain keksenmenon 1 v sitten ja nyt olen uudelleen raskaana viikolla 10 2 .Aluksi tein sen virheen että luin kaikki mitä netti tarjosi, ihan sama kun alat lukemaan lääkäri kirjaa niin kaikki oireet sopivat kaikkiin ja oi ei sinullahan on kaikki taudit :) Ota vaan rauhalliseti ja nauti raskaudesta
Hei sinä,
toivottavasti raskautesi jatkuu edelleen :) !
Itse sain keskenmenon huhtikuussa rv 9 5,alusta asti ihmettelin testitikun haamuviivaa, ei tummunut edes viikkojen edetessä. En osannut epäillä mitään ihmeellista, kun ensimmäisen raskauden kanssa kaikki sujui hyvin, tosin silloin testiviiva oli vahva alusta asti!!
Sain toissapäivänä toisen 6 keskenmenoni, vihdoin alkavat selvittää mikä minussa on vikana. On tämä ollut aika raskasta varsinkin kun nyt ehdin käydä ultrassakin ja kaiken piti olla hyvin mutta ei ollutkaan. Pelottaa enään tulla raskaaksi mutta toive siltikin elää että joskus vielä saan pidellä sitä omaa rakasta lastani sylissä. Toivotaan että sinun raskautesi kestää :)