Ongelmani on etten osaa sanoa "ei"! Ärsyttää, että moni asia mistä valitan niin olisi korjaantunut jo siinä vaiheessa kun olisin avannut suuni ja kieltäytynyt.
Esim. en haluaisi synnärille ketään ylimääräistä katsomaan vauvaa ja itseäni kuin isovanhemmat, niin nyt yksi kaveri kysyi, että saako sua tulla katsoon synnärille, niin kuulin itseni vastaavan että "saa", jonka perään yritin sopertaa jotain että sinne ei kyllä saisi tulla ketään muita kuin isovanhemmat. Oma vika, kun sinne sitten joku ylimääräinen tunkee.
Ja tämä ei todellakaan ole ainoa kerta, kun en pysty sitä sanomaan, ja jos joskus psyykkaan itseni sanomaan "ei" jossain tilanteessa, niin saan kauheat omantunnon tuskat ja mietin viikon, että ei kai se ihminen nyt loukkaantunut.
Olisko mitään vinkkejä tähän ongelmaan, en halua, että kun tämä lapsi muutaman viikon päästä syntyy ja muutekin olen varmaan väsynyt ja sekaisin, niin vielä lupailen kaikille kaikkea kun en pysty kieltäytymään??????
Esim. en haluaisi synnärille ketään ylimääräistä katsomaan vauvaa ja itseäni kuin isovanhemmat, niin nyt yksi kaveri kysyi, että saako sua tulla katsoon synnärille, niin kuulin itseni vastaavan että "saa", jonka perään yritin sopertaa jotain että sinne ei kyllä saisi tulla ketään muita kuin isovanhemmat. Oma vika, kun sinne sitten joku ylimääräinen tunkee.
Ja tämä ei todellakaan ole ainoa kerta, kun en pysty sitä sanomaan, ja jos joskus psyykkaan itseni sanomaan "ei" jossain tilanteessa, niin saan kauheat omantunnon tuskat ja mietin viikon, että ei kai se ihminen nyt loukkaantunut.
Olisko mitään vinkkejä tähän ongelmaan, en halua, että kun tämä lapsi muutaman viikon päästä syntyy ja muutekin olen varmaan väsynyt ja sekaisin, niin vielä lupailen kaikille kaikkea kun en pysty kieltäytymään??????
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuo on aika yleinen vaiva, mutta mitä useammin sanot EI sen helpommaksi se käy, ja kun ikääkin tulee lisää ymmärtää ettei aina voi miellyttää kaikkia mitenkään. Eli aina vaan, kun tekee mieli kieltäytyä jostain niin sano reilusti vaan EI. No ehkä töissä ei kannata tätä neuvoa noudattaa, ainakaa liikaa... ;)
mitenkään loukaten kieltäytyä asioista. Esim. tuossa tilanteessa voisi vastata tyyliin näin: "Laitokselle tulee vain meidän omat perheet, mutta kutsun sinut mielelläni kotiin vauvaa katsomaan, kunhan olemme rauhassa kotiutuneet". tms. Eli ei sitä "ei" sanaa tarvitse edes käyttää lainkaan, vaan ihan diplomaattisesti ja ystävällisesti voi vastata. Ei kannata edes käyttää mitään pahoittelevaa äänensävyä käyttää, vaan ihan normaalisti sanoo, niin ei kenellekään tule edes mieleen, että voisi loukkaantua.
Voit myös etukäteen harjoitella, miten vastaat tietyissä tilanteissa. Esim. nyt jos vauva on syntymässä, voit jo etukäteen miettiä, miten kieltäydyt ottamasta vastaan liikaa vieraita kotiutumisen jälkeen jne. Tsemppiä!
että pidät tutustujaiskahvit vauvalle silloin ja silloin tervetuloa kello kuus meille...
"en jaksa sairaalassa vielä...ja kun se ei ole terveellistäkään"...kun ne sitten soittelee ja kyselee...
toivut ihan rauhassa ja anna joo etukäteen ymmärtää että parin viikon kuluttua vauvan syntymästä sitten saa tulla...joukolla...
onnea odotukseen!
hän ratkasee pulmasi. Vai haetko itsellesi sääliä tai kunnioitusta? Miten se on vaikeeta sanoo? Hajoittele peilin edessä, sano E sano I sano EI! Voi sinnuu... miten osaat sanoa KYLLÄ? Minusta kuuluu jo sivistykseen osata puhua ja ymmärtää itseään.
Kumpikohan meistä sitä ammattiapua oikein tarvitsee?
itse apua pyysit, ja nyt kun sitä sait, alatkin syyttää minua avun tarpeesta? heh... taitaa olla sulla isompiakin ongelmia.
Aivan kuin omasta kynästäni kirjoitettua. Olen aivan samanlainen - tai siis ollut! Kärsin miltei joka hetki siitä, että en osaa sanoa Ei. Usein olen itkenyt sitä, että miksi noi ei voi tajuta että vaikka sanon kyllä, niin se tarkoittaa EI! vaikka se kirjoitettuna kuulostaakin hassulta, niin sitä toivoisi että ihmiset osaavat lukea itseä. huokaus!!
Olet mielestäni KILTTI ja empaattinen. Niin olen ainakin itseni luokitellut. Ja haluat toisia miellyttää. Mitään pahaa et haluaisi sanoa ja pistät toiset etusijalle. Olet aivan kuin MINÄ! myötätuntoa siis :)
1. Sinun tarvitsee opetella itsekkääksi! olet mielestäni EPÄitsekäs, joka on todella hyvä asia, mutta kun saat vauvan, niin kerran viikossa sinun täytyy ottaa etäisyyttä ja ottaa aikaa vain itsellesi. Et varmasti tätä vielä ymmärrä, mutta sitten kun lapsi on vierelläsi, niin opit sen joko kantapään kautta tai toisia kuuntelemalla.
2. On todella tärkeää, että sairaalaan ei tule ketään ylimääräisiä. Oulussa sairaalaan ei saa tulla edes isovanhempia! Vastasyntyneet eivät pysty siedättämään useiden ihmisten pöpökantoja ja ketä sitten syytetään jos vauvasi sairastuu heti ekojen vieraiden jälkeen. Sinä olet sitten se, joka puolustaa lastasi. Teille ei tulla kylään, jos kyläläisillä on ollut flunssaa tai vatsatautia! koska siitä sitten kärsitte TE ja teidän vauva!
3. Ensimmäiseen (tai jopa kahteen) viikkoon kun olette päässeet kotiin, ei ketään kylään! Laita oveen lappu, että "meillä on läheisen vuorovaikutuksen viikko vauvaan tutustuessa ja kylään otetaan vasta kun vauva on parin viikon ikäinen. Olette lämpimästi tervetulleita sen jälkeen". voi olla että et pysty tekemään muuta kuin itkemään ensimmäiseen viikkoon ja koti on hujan hajan. Silloin ei tee mieli nähdä välttämättä edes kavereita.
4. Ketä se vahingoittaa, jos sinä sanot: EI. Tiedän itsekin, että sen sanominen on kiltille ihmiselle kuin että arvostelisi toisia. myötätuntoa vieläkin...
meitä on täällä niin samanlaisia :D mulla meni 2 vuotta, kun opin sanomaan EI ja olemaan itsekkäämpi. Kukaan ihmisistä ei loukkaantunut. Ihmetteli ehkä pikemminkin sanomisiani, mutta kunnioitti lopulta. :)
kyllä ne ihmiset tykää enemmän, kun mulla on nyt omia mielipiteitä ja oma persoonani tulee paremmin esille, kuin että olisin muidn vietävissä ja täysin kiinnostamaton persoona!
tsemppiä sinulle ja kyllä sinäkin opit!vaikka onhan se hirveän hankalaa!