Minun tarina

Voi rakas kohtalotoveri.
Mä olisin voinut kirjoittaa tuon minkä kirjoitit.
Ja siksi luenkin nyt täällä näitä juttuja ja oon tutustunut esim AA:n sivuihin.
Ekaa kertaa elämässä.
Kummallisen kirkkaasti tunnen ja myönnän nyt, että olen alkoholisti.
Sitä itsepetoksen määrää en voi käsittää, miten olenkaan peitellyt asiaa ja valehdellut itselleni. Että muka voiin lopettaa milloin vain, että olen "kohtuukäyttäjä".

Olen toilaillut ja aiheuttanut suruakin muillekin ihan riittävästi. Ja se lompakkokin hävisi perjantaina, eikä ole löytynyt :-(((

Aion olla raitis huomennakin. Ja ylihuomenna ja aina siitä edespäin.
Ja aion myös hakea apua, yksin en ehkä jaksa.

hakusanaksi tai joku sen sen suuntainen googleen.
saat ainaki luettavaa. tän sivuston ylläpitäjämulkut kun on keksineet, ettei tähän saa kopioida linkkejä. olisin laittanu sulle montakin linkkii mistä löytyis tietoa.

sunnuntaina ja alkuviikosta kovin moni lopettaa juomisen ja perjantaina se jo unohtuu.

osa on sitten ihan tosissaan, löytänyt elämänsä pohjan ja valmis elämään ilman alkoholia.
tapoja on monta ja kaikki ovat oikeita, jos joku vain sillä raitistuu.

yhteistä niille on se että ei tippaakaan. muuten menee pelleilyksi ja paluuksi alkupisteeteeseen.
kohtuukäyttö on tuon pelleilyn nimi, alkoholisti keksii vaikka mitä.

lueskele. ja kysy mielellään jo juomisen lopettaneilta. he tietävät itse asian kokeneina.
laitan sitte sulle vaikka sähköpostina tietopaketteja, jos tarpeen.

alkoholismiini minäkin. Olet hyvällä tiellä, kun olet havainnut ja myöntänyt olevasi alkoholisti. Alkoholismi on sellainen sairaus, mistä voi toipua raittiiseen elämään. Helpointa toipuminen lienee toisten samoja kokeneiden, nyt raittiiden alkoholistien kanssa päivä kerrallaan.
Kirjoittele kokemuksistasi.

Tuollaista minulla oli nuorempana. Jossakin vaiheessa ilo katosi ja lähti menemään väärää raidetta. Kaverit sanoivat, että helvetin hyvä seuramies, kunnes...

Häpeä ja syyllisyys tuntui aina suurelta. Toisaalta häpeään ja syyllisyyteen, erilaisiin estoihin, auttoi alkoholi ja toisaalta tuotti sitä kuormakaupalla lisää.

Putkassa on oltu ja vankilatuomio aikanaan tuli, kun hakkasin portsarin ja piti vielä poliisiakin lyödä. Muistikuvia ei niin mitään. Ja sitäkin ennen kymmeniä kertoja putkassa.

Nyt on tätä raitista elämää ollut, ja on se vain kivaa. Ala vain etsiä sitä polkua mahdollisimman pian. Kannattaa. Mutta hoida myös päätäsi: joku siellä saa naksahtamaan.

Niin se menee useimmiten muillakin riittävästi alkoholiriippuvaisilla, että kun pidemmän raitistelun jälkeen reilusti narauttaa korkit ja hanat auki, niin ensin juodaan ne kuivana kautena juomatta jääneet viinat, ja uudet viinat päälle.

Itsekin kohtuukäyttöhaaveissani alkuvaiheessa raitistelin pitkiä aikoja, ja sitten mielestäni aloin kohtuukäytön. Muutaman kerran se onnistui, ja sitten aina peli repesi, ja aina syntyi elämän ennätyksiä viinamäärissä, kun piti kai paikata se taannoinen kuivattelu?

Tärkeintä on tehdä itsensä kanssa tilit selväksi, että voiko juoda viinaa vai ei, ja mitä saavutuksia, tai tarkemmin, mitä tuhoja on viinalla elämässään aikaansaanut?
Yleensä jos luonto antaa myöten, ja kykenee peilaamaan oman elämän saldoa, että mitä viina on tuonut ja mitä vienyt, niin joutuukin toteamaan, että on pelkästään vienyt.

Ikävä kyllä, useimmat hankkivat oppinsa kantapään kautta.
Itsekin kun kiersin tarpeeksi monen kapakan, putkan, käräjäsalin, rettelön ja ikävyyden kautta, niin oli pakko pysähtyä miettimään, että kuka vie ja ketä?

Kiitoksia kaikille kommentoijille. Tiedän hyvin, että kaikki me juopot haluamme raitistua heti huomenna, mutta ratkeamme taas perjantaina. Pystyn elämään ilman viinaa, mutta sitten kun juon, niin sit kans juon senkin edestä. Kontrolli ei pidä yhtään. Eli täysraittius on se ainut vaihtoehto.

Juon, koska tuntuu, etten muuten kelpaa. En ole kunnon seuranainen, olen ujo ja arka. Olen ennen käynyt aal:ssä. Olen toimimattoman perheen lapsi, joka on kehittänyt itselleen "kivan" riippuvuuden. Pelkään sosiaalisia tilanteita ja siinä mielessä pelkään myös itseäni, koska en voi varmuudella hillitä itseäni.

Niin paljon on nyt pelissä. On parisuhde, jota en halua menettää. On paljon ihmsiä, joita olen loukannut viinan käytön takia.

Luin aamulla 12 askelta. Jatkan tällä viikolla aal-käyntejä. Ei kai muu auta, kuin elää päivä kerrallaan. Ja toivoa näin aluksi, että joku olisi löytänyt sen lompakon ja vienyt sen poliisiasemalle.

Minä raitistelin 2 kuukautta ja pari viikoa sitten päätettiin mennä porukassa vähän iltaa istumaan. Tulos: totaalinen muistinmenetys. Pyöränavain hukassa, farkkutakki hukassa, housut kauttaaltaan likaset. Pyöräkin oli seuraavana aamuna pari tuntia "hukassa", kun kaveri kysyi Skypellä, että missä helvatassä meidän fillarit on. Meni ulos kattoon ja omaani ei näkynyt pyörätelineessä. Ajattelin että sinne meni sekin saatana. Mutta joskus oma fiksuus yllättää: siinä hirveessä kännissä olin silti saanut vietyä sen pyöräkeltsuun.

Putkaan en ole vielä joutunut, enkä lompsaa tai kännykkääkään hävittänyt, kumma kyllä. Tällä kertaa myöskään putki ei lähtenyt päälle, joten aika vähällä selvittiin.

Nyt olen taas muutamia viikkoja ryyppäämättä ja sitten otetaan seuraava ränni.