A) Tunnen kauheaa syyllisyyttä siitä, miten kauhea lapsellinen tuuliviiri olen ennen ollut, satutin exääni pahasti jatkuvalla " sori haluun erota " " eiku ollaan sittekki " " eiku anna mun miettiä " jne jne sähläykselläni. Olin kusipää, tiedän, ja ei kiitos haukkumisia, oon katunut sitä itsekin niin helvetisti, että hyvä jos kestän elää itseni kanssa. Toi mun exä on vieläkin mun kaveri ja se on ulospäin aina iloinen jne. mutta oon kuullu että se kuulemma olis meidän lopullisen eron takia tosi masentunut.. Mutta mä en tajua. Meidän juttu ei oikeasti toiminut, se piilottaa tunteensa aivan liian hyvin, se on ihana tyyppi mutta ei me oikein osattu seurustella. Toi mun exä on mulle vieläkin herkkä aihe ja jos joku mainitsee että sitä sattuis mun takia, masennun usein moneksi päiväksi katuen kaikkia tekojani. Taas eräs kaverini puhui siitä jotain eilen ja nyt oon potenut kauheen huonoa omatuntoa. En haluis satuttaa sitä kun se on vieläkin mulle tärkeä. Mutta ehkä on sille parempi, jos se on vieläkin kusessa muhun, että se pääsee kauas musta nyt kun se muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Mutta siis, minua ahdistaa aivan helvetisti kaikki vanhat tekoni ja se että mun takia tää tyyppi olis surullinen. Mutta en voi tehdä sitä onnelliseksi, koska meidän juttu ei vaan toimi, se on jo nähty olen nyt jo puoli vuotta seurustellut erään toisen kanssa, jonka kanssa olen oikeasti onnellinen, ja jonka kanssa juttu toimii. En oo ikinä ollut niin onnellinen kun nyt tämän jätkän kanssa, mutta jotkut asiat välillä ahdistaa.
B) Toinen ahdistava asia liittyy erääseen kaveriini (vaikkapa Jaana, ei oikea nimi) ja poikaystävääni (esim. Niko, ei oikea nimi). Olin jo pitkään epäillyt että nuo kaksi olisivat ihastuneet toisiinsa, enkä ollut väärässä. Poikaystäväni oli ihastunut tuohon ystävääni mutta ei ole enää. Tuosta on pari viikkoa, kun hän sanoi olevansa ihastunut Jaanaan ja melkein jätti mut sen takia muttei kuitenkaan. Silloin Jaana vielä väitti mulle ettei tykännyt Nikosta, mutta nyt myöhemmin paljasti mulle että oikeasti on jo pitkän aikaa ollut rakastunut siihen. Oli tosi ihanaa kuunnella sitä kun se angstasi mulle päin naamaa, kuinka rakastunut se on MUN poikaystävään, ja miten kauheaa sillä on, kun se riutuu surussaan kun ei voi ikinä saada sitä jne jne. Mutta se on sanonut ettei se ikinä halua viedä ystäviensä jätkiä, joten sen takia toisaalta kunnioitankin tätä tyyppiä. Vaikka ottaa päähän kyllä se että kun ollaan kahdestaan, en saa mainita halaistua sanaa Nikosta. Kuulutaan kaikki samaan kaveriporukkaan, ja on vaikea selittää sille mitään jos ei saa ohimennenkään mainita Nikoa, kun se heti masentuu siitä.
Kun mainitsin aiemmin, että ero oli lähellä, tarkoitin oikeastaan että meillä oli tauko. Jonka aikana Niko ja Jaana näkivät aika paljon ja Jaana tolkutti Nikolle ettei se saa jättää mua jne. Mutta on jäänyt häiritsemään, kun Jaana mainitsi että sinä taukoviikonloppuna Niko kuulemma oli sille tosi ystävällinen ja tuli kuulemma välillä tosi lähelle jne.. Mulle jäi mieleen kummittelemaan kuva niistä suutelemassa tai jotain, enkä voi sille mitään että olen mustasukkainen niistä. Mutta mullahan on syytäkin, kun jätkäni oli kerran kusessa siihen (ei siis enää) mutta ystäväni on vieläkin umpikusessa tähän Nikoon ja riutuu sen takia.
Tää siis ahdistaa mua, että tää mun ystävä on mun poikaystävään kusessa. Mutta en mä voi sitä yhtäkkiä vaan käskeä lopettamaan sitä, tiedän ettei sillä ole helppoa.
Tällaisia mieltä painavia ongelmia minulla vain on. Onko muilla kokemusta tällaisista? Kaikenlainen kommentti olisi mukavaa, mutta mieluiten ASIALLISTA sellaista, kiitos. :)
Mutta siis, minua ahdistaa aivan helvetisti kaikki vanhat tekoni ja se että mun takia tää tyyppi olis surullinen. Mutta en voi tehdä sitä onnelliseksi, koska meidän juttu ei vaan toimi, se on jo nähty olen nyt jo puoli vuotta seurustellut erään toisen kanssa, jonka kanssa olen oikeasti onnellinen, ja jonka kanssa juttu toimii. En oo ikinä ollut niin onnellinen kun nyt tämän jätkän kanssa, mutta jotkut asiat välillä ahdistaa.
B) Toinen ahdistava asia liittyy erääseen kaveriini (vaikkapa Jaana, ei oikea nimi) ja poikaystävääni (esim. Niko, ei oikea nimi). Olin jo pitkään epäillyt että nuo kaksi olisivat ihastuneet toisiinsa, enkä ollut väärässä. Poikaystäväni oli ihastunut tuohon ystävääni mutta ei ole enää. Tuosta on pari viikkoa, kun hän sanoi olevansa ihastunut Jaanaan ja melkein jätti mut sen takia muttei kuitenkaan. Silloin Jaana vielä väitti mulle ettei tykännyt Nikosta, mutta nyt myöhemmin paljasti mulle että oikeasti on jo pitkän aikaa ollut rakastunut siihen. Oli tosi ihanaa kuunnella sitä kun se angstasi mulle päin naamaa, kuinka rakastunut se on MUN poikaystävään, ja miten kauheaa sillä on, kun se riutuu surussaan kun ei voi ikinä saada sitä jne jne. Mutta se on sanonut ettei se ikinä halua viedä ystäviensä jätkiä, joten sen takia toisaalta kunnioitankin tätä tyyppiä. Vaikka ottaa päähän kyllä se että kun ollaan kahdestaan, en saa mainita halaistua sanaa Nikosta. Kuulutaan kaikki samaan kaveriporukkaan, ja on vaikea selittää sille mitään jos ei saa ohimennenkään mainita Nikoa, kun se heti masentuu siitä.
Kun mainitsin aiemmin, että ero oli lähellä, tarkoitin oikeastaan että meillä oli tauko. Jonka aikana Niko ja Jaana näkivät aika paljon ja Jaana tolkutti Nikolle ettei se saa jättää mua jne. Mutta on jäänyt häiritsemään, kun Jaana mainitsi että sinä taukoviikonloppuna Niko kuulemma oli sille tosi ystävällinen ja tuli kuulemma välillä tosi lähelle jne.. Mulle jäi mieleen kummittelemaan kuva niistä suutelemassa tai jotain, enkä voi sille mitään että olen mustasukkainen niistä. Mutta mullahan on syytäkin, kun jätkäni oli kerran kusessa siihen (ei siis enää) mutta ystäväni on vieläkin umpikusessa tähän Nikoon ja riutuu sen takia.
Tää siis ahdistaa mua, että tää mun ystävä on mun poikaystävään kusessa. Mutta en mä voi sitä yhtäkkiä vaan käskeä lopettamaan sitä, tiedän ettei sillä ole helppoa.
Tällaisia mieltä painavia ongelmia minulla vain on. Onko muilla kokemusta tällaisista? Kaikenlainen kommentti olisi mukavaa, mutta mieluiten ASIALLISTA sellaista, kiitos. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyi sua oot hirvee