Miten kertoa miehelle,että kärsii vauvakuumeesta?
Olemme olleet kaksivuotta yhdessä elämme avoliitossa, mutta minulla on valtava vauvakuume.
Miten te, keillä on vauvoja ja koiria niin olette jaksaneet sekä hoitaa koiria että sitä vauvaa? meillä on nyt kaksi koiraa ja olen sitäkin miettinyt, että miten sitä jaksaa sitten koirat, mutta niistä en luovu. Monesti vain olen lukenut lemmikkipalstoilla että luvoutaan koirasta, kun vauva on tullut kotiin. Minulle nuo karvapallot on tärkeitä ja avokille myös, mutta olisi se vauvakin tervetullut. Minulle, miehestä en tiedä. Eli miten olette vihjanneet tai kertoneet vauvakuumeesta? Suhteessa meillä menee loistavasti, asunto on hieman liian pieni perheelle, mutta vaihto isompaan olisi ratkaisu :)
Ikää minulla on kohta 25v ja miehellä kohta 30v...
Neuvokaa pliis asiallisesti.
Olemme olleet kaksivuotta yhdessä elämme avoliitossa, mutta minulla on valtava vauvakuume.
Miten te, keillä on vauvoja ja koiria niin olette jaksaneet sekä hoitaa koiria että sitä vauvaa? meillä on nyt kaksi koiraa ja olen sitäkin miettinyt, että miten sitä jaksaa sitten koirat, mutta niistä en luovu. Monesti vain olen lukenut lemmikkipalstoilla että luvoutaan koirasta, kun vauva on tullut kotiin. Minulle nuo karvapallot on tärkeitä ja avokille myös, mutta olisi se vauvakin tervetullut. Minulle, miehestä en tiedä. Eli miten olette vihjanneet tai kertoneet vauvakuumeesta? Suhteessa meillä menee loistavasti, asunto on hieman liian pieni perheelle, mutta vaihto isompaan olisi ratkaisu :)
Ikää minulla on kohta 25v ja miehellä kohta 30v...
Neuvokaa pliis asiallisesti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse olin juuri kuullut, että veljelleni on tulossa vauva ja sitten aloin itsekin ajatella, että nyt olisi hyvä aika niin tulisi sitten vauvalle lähelle saman ikäinen serkku (itselläni ei ole ja olen sitä joskus kaivannut). Valmistuin myös juuri, joten siinäkin mielessä aika on nyt hyvä vauvan yrittämiseen.
Aloin sitten miehelle sanomaan, että pitäisikö meidän sille veljen vauvalle alkaa serkkua tekemään ;) kovin oli kauhistunut ajatuksesta aluksi, mutta sitten keskusteltiin asiasta (perustelin asiaa aika monelta kantilta, suvussani on endometrioosia niin sitäkin pidän yhtenä "syynä" että pelkään sairastuvani itsekin siihen) Lopulta mieskin sitten innostui ja seuraavana päivänä jätettiin ehkäisy pois :) nyt kolmas luomukierto menossa ja yritys jatkuu..
Niin ja molemmat ollaan 24 vuotiaita ja omassa paritalossa asutaan, yhteistä eloa takana 2,5 vuotta.. Meillä koira menee oikeastaan siinä sivussa, joskus käytetään lenkillä, mutta yleensä tuo ulkoilutus hoituu takapihalla :)
Hei kiitos vastauksestasi!
Itse ujostelen kertoa suoraan, että kärsin vauvakuumeesta. Käytiin tallinnassa viikonloppuna ja siellä oli aivan ihanan suloinen pikkutyttö isänsä kanssa, meidän näköpiirissä äiti taisi olla jossain kaupassa käymässä. Sanoin ihan ääneen että olipas suloinen. Mies siinä vähän hymyili ja katsoi minua jännittyneenä, että taitaa hän vähän aavistaa, että vauvakuume jyllää jo. Ja meille tuli meidän nuorimmainen koiranpentu Aada niin hän leikillä jo sanoi, että seuraavaksi sä haluat vauvan.
Aina välillä mietin mitä mies mahtaa rivienvälistä luettuna oikein tarkoittaa. Hän on sanonut, että pitäisi olla ehkä säästöjä lapsen varalle ja että työtilanne vakiintuu yms. mutta hän on vakituisena jo siinä firmassa missä on töissä. Mutta hän vain että kun ei tiedä miten sillä firmalla menee ensivuonna yms. mutta eihän sitä voi kokoajan jossitella? hänen edellinen firma missä oli töissä meni konkurssiin, mutta nyt hän on jo toisessa duunissa ja tuonut rahaa firmalle ihan riittävästi. :)
Olen myös nähnyt paljon unia, että olen raskaana ja että meillä on poika. Itse haluaisin pojan ja tytön. olen päättänyt, että kaksi lasta saa riittää paitsi jos on tullakseen kaksoset molemmilla kerroilla:) Mutta oma perhe on jo pitkään ollut haaveissa. Tosin itse olen uusi töpaikassani joten olen sitäkin miettinyt mitä työnantaja suhtautuu uutiseen...missävaiheessa pitää työnantajalle ilmoittaa? itse joudun välillä todella painavia laatikoita nostelemaan, miten sitä kehtaa mennä pyytää miespuolista kollegaa sitte auttamaan, kun ei kai raskauden ensimmäisillä viikoilla saisi kauheasti nostella mitään...ja kuitenkaan en ole sen tyyppinen että pidän kauheasti meteliä :)
itsekin olen vakituisena jo nykyisessä työssäni. Lisää neuvoja ja vinkejä otetaan vastaan.:)
No sittenhän teillä alkaa olla tilanne ihan hyvä lasten saannin kannalta jos molemmat on vakituisessa työssä jne. Tietääkseni se on aika viime hetkillä ennen kuin töissä tarvitsee ilmoittaa raskaudesta, vähän ennen kuin äippäloma alkaa (korjatkaa viisaammat jos olen väärässä), mutta tietysti jos työ on erityisen raskasta niin pitäähän se asia aina ajatella siltä kannalta uudelleen.
Ei siinä auta kuin jotenkin aloittaa se keskustelu vauvan tulosta, että pääsee siitä jonkinlaiseen sopimukseen miehen kanssa. Vaikka jos yhtään miehesi sinua tuntee niin aavistaa varmaan kyllä jo, että asia on ollut mielessä.. tai semmoisen kuvan tuosta tekstistäsi ainakin saa :)
Harmi vain, että vaikka sopimukseen miehen kanssa pääseekin niin eihän se raskaus ihan sormia napsauttamalla ala, siltäkin kannalta kannattaa asiaa jo ajatella, että siinä voi mennä pitkäänkin ennen kuin saa raskautta alulle. Varsinkin jos on hormonaalinen ehkäisy käytössä. Olisi itsekin kannattanut se jo lopettaa aiemmin niin olisi hormonitasapaino tasaantunut ennen kuin yrittämään alettiin, mutta tuli tuo päätös vähän yllättäen niin tässä on sitten etsitty sitä normaalikiertoa ja odoteltu raskautta samaan aikaan. Onneksi on kierrot pysyneet lyhyinä (viime kierto 26pvää) niin tulee niitä oviksia vähän useammin kuin jos kierrot olisi pitkiä :)
Itse olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa, mutta toivottavasti saisi vakipaikan ennen kuin tarvii äippälomalle jäädä. Mies on kyllä vakituisessa työssä ja itsekin ollut viimeiset 5 vuotta töissä tauotta niin luotan kyllä siihen että niitä töitä löytyy lapsen saannin jälkeenkin jos nyt niin huono tuuri kävisi ettei ehdi vakipaikkaa saada. Asioilla on yleensä tapana järjestyä :)
Moikka!
Kyllä täällä ollaan kanssa sitä mieltä, että puhu vaan vauvahaaveistasi suoraan ja kiertelemättä miehellesi, sillä tuosta sinun kertomuksestahan jo kävi selvästi ilmi, että miehelläsi ei vauva yritykseen ole kovinkaan korkeaa kynnystä ylitettävänä.
Itse ollaan yritetty vauvaa jo kohta puolivuotta, mutta mitään ei vaan ala kuulua.
Nytkin jännäilen ja toivon, ettei menkat vaan tulis ja yrtän kuvitella kaikenlaisia raskausoireita - mutta?
Jos teilläkään ei heti sattuisi tärppäämään, (mikä on tietenkin hyvin yksilöllistä)
niin lopeta ainakin hormonaalinen ehkäisy ja siirtykää kortsuihin, sillä monella naisella, minä mukaan lukien, voi mennä muutama kuukausi ennekuin elimistön luonnollinen hormonitasapaino vakiintuu.
Elimistösi on sitte valmis raskauteen, kun päätätte luopua kumeista.
Taloudellisesti tulette kyllä pärjäämään, sillä yleensä tuommoisilla asioilla on tapana järjestyä, kun kaikki muu vaan tärppää.
Vauva onnea sinulle!
noin heikoissa kantimissa ettet voi suoraan asiasta kumppanille kertoa?
Olen jo puhunut pillereiden lopettamisesta, koska niiden myötä verenpaine alkoi nousta ja osittain syytän painon nousua myös pillereitä sillä kun aloitin pillerit 2v sitten, kun vakiinnuin ja paino on noussut. En ennen seurustelua käyttänyt pillereitä, kun totesin etten tarvitse. nuo on jo kolmet pillerit mitä olen vaihtanut "jutut" tuli säännöllisimmäksi, mutta valtavia kipuja ne ei poistanut yms..mihin myös hain apua, mut joo...
Mieheni haluaisi, että kokeilen vielä jotain muuta merkkiä, kun puhuin, että haluan lopettaa pillereiden popsimisen kun mietin muuta ehkäisykeinoa...niin hän sanoi että jos kokeilisin muita pillereitä, kun kumia hän ei tykkää käyttää...kun ei kuulemma tunne mitään yms. mikä minusta on väärin, sillä ehkäisy on molempien asia ja jos pilsut ei sovi niin pitäisi silti käyttää niit...
huonosta kommunikaatiosta, juttelemme asioista paljonkin kyse on enemmän siitä että en tiedä mitä hän ajattelee. Kaikissa naisille suunnatuissa lehdissä on varoiteltu siitä että ei pitäisi liian pian rupea puhumaan lapsista ja perheistä sillä miehiä se pelottaa... Mietin että koska on oikea aika puhua lapsista ja perheistä? Miehiä kun ei voi aina ymmärtää...
Eli olen vain epävarma. En haluaisi myöskään liian pitkään odottaa, sillä biologinen kello tikittää eteenpäin ja en halua olla liian vanha,kun esikoinen tulee jos tulee...
No vauvan yrityksen myötähän sitten voikin jättää sen ehkäisyn onneksi kokonaan pois :)
Ettekö ole siis koskaan puhuneet mitään lasten teosta? Kyllä meillä puhuttiin siitä jo joskus seurustelun alkuaikoina, että molemmat jossain vaiheessa niitä lapsia haluaa, tosin tässä talven aikana mies alkoi yhtäkkiä puhella ettei haluakaan lapsia ikinä jne. mutta kun ihan vakavissani aloin sitä asiaa ehdottelemaan niin aika nopeasti se mieli muuttui :)
Tuossa teidän ehkäisykeskustelussakin mies on varmaankin ajatellut sitä juuri siltä kannalta, että kumia käytettäisiin sitten vuosia ja vuosia eikä se varmaan siksi ole tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Voi olla ihan eri asia ehdottaa kumiin siirtymistä muutamaksi kuukaudeksi (tai miten nopeasti päätättekin lapsen tekoon ryhtyä) ja että se jätettäisiin sitten kokonaan pois. Voihan olla että mies haluaakin aloittaa lapsen teon nopeammin jos se kumin käyttö alkaa tuntua ikävältä ;)
Itselläni on pillereistä ja ehkäisyrenkaasta niin hyviä kokemuksia, että tällä hetkellä tulee niitä hormoneita välillä ikävä kun ilman ehkäisyä ollaan.. Kuukautiskivut on ihan sietämättömät, aikaisemmin ei kk-kipuja ole ollut ollenkaan, korkeintaan vähän on mahasta vääntänyt. Ja muutenkin tuntuu että mielialat heittelee ihan hirveästi verrattuna aiempaan.
olemme jutelleet ja molemmat haluaa lapsia jossain vaiheessa. Se jossain vaiheessa taitaa mulla olla vain ovella jo:)
Olisi niin ihanaa ku voisi olla pieni vauva jokeltamassa ja nauramassa heti aamusta. Olen kova leipomaan ja olen varma että hukutan lapseni rakkauteen :) ja huolenpitoon.
Olen pitkään haaveillut perhettä jossa lapsen ei tarvitse epäröidä kertoo asiaa sen pelossa, että äiti suuttuu. Ja että kaikista voi tulla kertomaan ei ole kiellettyjä aiheita. itse en uskaltanut aikoinaan kertoa sitä että meinasin jäädä rekan alle kun olin 7 vuotias. Olisin varmasti saanut fyysisen selkäsaunan. Mulla oli niin kova kuri että kaikista virheistä sain kuulla kunniani. Vanhempani erosivat ja bilog.äiti jätti minut heitteille ja oli alkoholisti. Äitipuolen kanssa ei ollut yhtään sen helpompaa päin vastoin. En vieläkään luota häneen.
Haluan tehdä kaiken toisin mitä minulle.
ajastustenlukija, joten eikö kannata ottaa asia esille, eikä vain miettiä miten sen ottaisi esille..
Kerrohan sitten tänne miten meni ja mitä oli mies mieltä :)
Mun mies on hitaasti lämpenevä, mutta sille olen esim. keväällä alkanut puhua, että alettaisko yrittää syksyllä. En ole odottanut miehen vastausta, mutta haaveillut välillä ääneen ja antanut miehen pohtia.. ;) No, meillä on nyt kaksi lasta.
Kuopus täyttää nyt kolme. Koko yhdessäoloajan olen puhunut (12v jo), että haluan 4-5 lasta. Mies lupaili kolmea, mutta ekan jälkeen sanoi tyytyvänsä yhteen. No, toinen olikin jo tulossa, mutta ajatukset onneksi kääntyi heti. Kuopuksen syntymästä asti olen puhunut kolmosesta aina silloin tällöin, mutta myös sanonut, että a) ei vielä pitkään aikaan ja b) tyydyn kolmeen lapseen. Mies on ollut vastaan ja pohtinut.
Nyt tässä vuoden sisällä olen opiskellut ja lopettanut vauvasta puhumisen. Nyt kun esikoinen menee kouluun vuoden päästä ehdotin, että kolmonen syntyisi sinä ekaluokan kouluvuonna, niin järjestyisi iltapäivähoito-ongelma sekä eka-tokaluokan kesän hoito-ongelma. Ja mies suostui!! Hän tosin toivoi, että olisin ennen vauvan tuloa hetken töissä. Tavoitteenani on valmistua vuoden lopussa ja saada sitten syksyllä-talvella vauva ;)
Eli mun sanoma oli se, että anna miehelle harkinta-aikaa. Kerro ajatuksistasi ja toiveistasi, mutta älä vaadi vastausta heti.
Me ollaan keskituloisia, meillä on vaan yksi lastenhuone ym. Välillä tunnen kateutta naapuruston lasten omista huoneista ja lelumääristä. Toisaalta, me ollaan nyt 29v ja 30v ja lapset ovat n.6v ja 3v. Muutamilla naapureilla on samanikäisiä pienimmät (myös isompia näiden lisäksi), mutta he itse ovat 40 .
Koskaan en ole katunut nuorena lasten saamista! No, mitään baari-innostusta ei ole kyllä ollutkaan lasten saamisen jälkeen. Jos joskus saisi siivota rauhassa tai nukkua pitkään aamulla niin se olis luksusta ;)
Ai niin, koirista vielä. Rakkaus koiriin ei katoa mihinkään. Jos saatte järjestettyä esim. niin, että mies käyttää koiran/koirat aamupissalla niin sitten sä lenkität ne sopivasti, kun menet vauvan kanssa päivällä vaunukävelylle. Meillä kun on isommat lapset on mulla usein jompi kumpi pyörällä/pienempi rattailla mukana tai lenkitän koiran vasta illalla, kun lapset nukkuu ja mies on kotona.
Myönnän, että koiralle on paljon vähemmän aikaa kuin ennen, mutta ei mitenkään itsestään selvää, että koira ja lapsi ei sopisi yhteen. Ongelmia tulee vain, jos koira käyttäytyy aggressiivisesti tai lapselle puhkeaa allergia tms.
ukko sanoi, että tahtoo jossain vaiheessa lapsia. Edellytyksenä olisi että olisi oma asunto ja sitä me ollaan nyt etsimässä, kun korot ovat alhaalla ja työtilanne hyvä. Meillä, kun on pelko takamuksessa kokoajan, että vuokraemäntä tulee sanoo, että on myynyt asunnon...ja tuo asunto on niin huono, että odotan innolla päästä pois. Ollaan rivari kolmiota etsimässä ja muutamaan näyttöön jo menossa, että ihan hyvää vauhtia mun haave askel kerralaan on toteutumassa :)
Koirien hoito varmasti onnistuu siinä ohella. :) On kivaa vain välillä haaveilla omista mukuloista, etenkin kun tein ylioppilaskakkua pikkusiskolle, siitä kakusta tuli hieno, mutta toivon, että jonain päivänä saan väsätä synttäri kakkuja omille muksuille.
Hauskaa kesän alkua kaikille!