Monta pimeyden peikkoa
mielenrauhaa kiertää järkyttämässä.
Pelko rakkautesi loppumisesta
viiltää mieltä kuin veitsi.
Pelko lähdöstäsi
jäytää kuin kuolemantauti.
Pelko selkäni takana juonivasta
nimettömästä laumasta, jota
ei oikeasti ole sinua riistämässä.
Pelko kuolemasta
on peloista pienin.
Mutta peloille annan
lähtöpassit.
Pelko on arkajalka, joka on
helppo voittaa,
kun sen kanssa käy kasvotusten.
Nauran peikoille päin naamaa,
laulan poiskääntyneelle selälle.
Ja hyräilen sinulle lauluni rakkaudesta.
Sinä olet minulle tarkoitettu.
Kuin peilityyni järven pinta kanssasi olen,
ja siitä heijastuvat aurinko, kuu ja tähdet.
Maailmankaikkeus peloton olemme me.
mielenrauhaa kiertää järkyttämässä.
Pelko rakkautesi loppumisesta
viiltää mieltä kuin veitsi.
Pelko lähdöstäsi
jäytää kuin kuolemantauti.
Pelko selkäni takana juonivasta
nimettömästä laumasta, jota
ei oikeasti ole sinua riistämässä.
Pelko kuolemasta
on peloista pienin.
Mutta peloille annan
lähtöpassit.
Pelko on arkajalka, joka on
helppo voittaa,
kun sen kanssa käy kasvotusten.
Nauran peikoille päin naamaa,
laulan poiskääntyneelle selälle.
Ja hyräilen sinulle lauluni rakkaudesta.
Sinä olet minulle tarkoitettu.
Kuin peilityyni järven pinta kanssasi olen,
ja siitä heijastuvat aurinko, kuu ja tähdet.
Maailmankaikkeus peloton olemme me.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joten sanon:
Kaunis.
... että kiitos kauniista kommentistasi!
Tietoisuudessa
elää elämäänsä
jokaisella solullaan
itsensä itsenään,
toisenkin hyväksyy
pelkoineen
luovuttamatta
rakastaa
selkäänsä ei käännä
kommentistasi. Ydinkohdat poimit, eli elämän elämisen täydesti, rohkeasti ja luovuttamatta. Kiitos.
minäkin sanon tästlähin
möröille, peikoille:
minua rakastaa hän
ja olemme onnelliset.
Niin,tässä on sanottu kaikki.
Selkeä ja kaunis,pidin paljon.