kehoni muodostuu
lohkeilleista osasista
murusista
ja tarvitsen niihin
elämän suurta taiteilijaa
dreijaajaa
ihmistä
joka pyörein, hyväilevin liikkein
muodostaa minusta vielä kokoNAISEN
herättäen olemukseni eloon
antaa solinan
kokoonkuivuneelle naurulleni
silmäpohjilleni
uuden värin ja kosteuden
viettelee ulos
rujoutuneen pintani alta halun
liikkeiksi
koteloituneen kiihkeyteni
säteilee lämmöllään
viileyteni kuumuudeksi
aivan kuin enkelin näkymättömin
mutta ravistavin kosketuksin
lohkeilleista osasista
murusista
ja tarvitsen niihin
elämän suurta taiteilijaa
dreijaajaa
ihmistä
joka pyörein, hyväilevin liikkein
muodostaa minusta vielä kokoNAISEN
herättäen olemukseni eloon
antaa solinan
kokoonkuivuneelle naurulleni
silmäpohjilleni
uuden värin ja kosteuden
viettelee ulos
rujoutuneen pintani alta halun
liikkeiksi
koteloituneen kiihkeyteni
säteilee lämmöllään
viileyteni kuumuudeksi
aivan kuin enkelin näkymättömin
mutta ravistavin kosketuksin
Vastaukset 18
Vanhimmat
..täynnänsä tämä runo. Dreijaaja onkin uusi tuttavuus rakkausrunojen maailmassa. Ei yhtään kuluneita merenlaineita, suudelmia, eikä rakastamis sanaa ja silti runosi on niin rakkausruno, kuin rakkausruno voi olla. Todellinen taideteos : )
Kiitokset tästä upeasta lukuhetkestä : )
piti minunkin repäistä ja tuoda runo.
Kiva, että löysit mausteeni sen säkeistä =)
Totuushan on, ettei runossa tarvitse olla
välttämättä rakas-, rakkaus- tai suudelma-sanaa
ollakseen rakkausruno.
Kaunis kiitos kannustavasta palautteesta
ja aurinkoisen illan jatkoa Sinulle sinne jonnekin.
Runosi kertoo
kaipuusta herätä uuteen kukkaan
saada tuntea ja aistia uudelleen.
Kaunis on kaipuusi kehto
kaunis on runosi sydän.
Kiitos tästä!
löysit sen, mitä runollani hain Diin.
Kiitos on Sinulle kuuluva,
että hetkisen olet tässä viivähtänyt
ja jättänyt lempeän palautteen.
Kiitos !
... rakastaen rikkoNaisen kokoNaiseksi
ja silloin elämä muuttuu pelkästään rakkauden takia.
voiko toivoa parempaa, kauniimpaa
kuin kaksi rakastavaa kättä
jotka sydämestään luo uutta ...
nyt voin sanoa minäkin että yksi mestarin kauneimmista,
parhaimmista runoista tämä.
hyvä upea linda !!!
niin paljon kaunista olet sisällyttänyt palautteeseen kehua,
ei nuin saa tehdä - miusta voi tulla ylpiä =)
Ei vaan,
olet kultainen sanoissasi.
Kiittää linda.
Tommotte käsittely määki tarttisi - meinaa sattuu joka kohtaa ko kropas o... :/
Hiano runo - tua toisesksviimene säe varsinki kosketti...
jos joku hyväilis, dreijaisi läpi vartalon sormillans.
Tiärä siittä hianourest,
mut oli jo aika tuara munki jottain =)
Kiitos Sul ihanuus.
Kokonaan olen osina, pirstaleina tässä
elämässäni. Tuntuu kuin ruumiini olisi rikottu
kymmeniin, tahdottomiin, osiin ja kappaleisiin.
ja tiedän ettei tarvita sinulta kuin
hyväly ja alan eheytyä.
Kappaleeni vain nivoutua taas yhteen.
Kivuliasta ja tuskaa. Mutta kokonaan
tätä elämää. Itsensä kasaamista vuoksesi.
Luot silmiini eloa ja ilmettä. Vireyttä. vereeni
kuumuutta ja suoniini avarretta. Sydämeni jyskyttää
ja vereni kulkee. Kulkee kuumana kohti ulokettani.
Sinä sen saat aikaiseksi. hengityksesi ja
huulesi ihollani. Kostea suudelmasi ja sielusi
hellä ääni minun lävitse. Ei muuta tarvita minuun.
Ja Rakkauteni mosaiikki koostuu eloon
kerääntyy yläpuolellemme.
Yli hajoitettujen maailmojemme.
Kiitos runostasi.
Paljoon ei tarvita suurta, kunyhan
se vaan on juuri oikeaa ja
oikeaan paikkaan.
Rakkauden ei tarvitse olla kolmiulotteinen.
Riittää että se on oikeaa.
Ja tekemistä.
Kirpeä, todellinen ja kertova
Rakkausrunosi.
Koskettava ja tuntuva teksti, joka
pysäytti ja liikautti.
Kaikilta osin aivan upea Runosi
tunnelmaltaa ja sävyiltään.
Huippu Runosi.
GVoimia sinulle kesäiseen iltaan.
miten pystyt lukemaan runostani rivien välitkin. Olisin voinut kirjoittaa itse
kaiken tuon, minkä olet runosi ensimmäiseen säkeeseen muovannut. Mutta
Sinä teit sen, ja jatkat samaan malliin toisellakin säkeellä.
Miksi minä en osannut tuota kaikkea ?
Kyllä rakkaus kaikkinensa on kuin salvaa haavoille, kun elämä on
koetellut raskaalla kädellä.
Jotain erityisen upeaa haluan poimia runostasi
' ja rakkauteni mosaiikki koostuu eloon
kerääntyy yläpuolellemme '
Muutenkin runosi on mahtavaa luettavaa, kuten aina.
Kiitän sydämestäni Sinua siitä ja pyydän anteeksi tätä viivettä, jolla vastaan.
Koska kesä on avannut porttinsa, piha ja sen askareet vetää puoleensa
enemmän kuin tietokoneen ruutu.
Eikähän se runosi arvoa laske, vaikka myöhäjunassa siihen tulinkin.
Kerrankin minä saan toivottaa Sinulle ihanaista suvi-iltaa ja niiata lopuksi.
käväsin piipahtaa
runossasi,
ja taas erikoista runoo
oot pukannu uunista ulos,,:)
,,dreijaajaa tarvitaan,
,,siis se rakkauven saviruukku
rikkoutuu,,
,,,,,
,,,et näin ja taas sit porskutellaan,,, :)
kiits ja hymyä uamuusi* mä meen ny maate,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
,,pilkut jääköön,,,,,,,,,,,,,,,tigrun jäljet,,,,,,,,,kraapaisu,,,,,,,,,,,hellä,,,,,
,,,,,repeeeeee,,,,,,jos ei mee muate,,,,,,, zzzZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ
mukavaa, että olet piipahtanut runossani.
Enpä tiedä erikoisuudesta, mutta paljon on runossani
elämän sirpaleita ja suolaista vettä. Kaikki ei toki ole
ihan suoraa luettavissa, mutta mies-v57 osasi kaivaa
sen kirjoittamattomankin omaan vastarunoonsa.
Taituri on taituri - aina.
Dreijan tarkoitus tässä runossani oli kuvaannollinen ilmaisu
miehestä. Miehestä, joka muovaisi minusta jälleen kokonaisen.
Lämpöinen kiitos itsellesi ja kiva, että Sinä olet palaillut runoinesi.
Itse olen hyvin harvakseltaan nyt kirjoitellut, tämä uusi systeemi
vaan ei paljoakaan inspiroi, kun kaikki viestit tulee viiveellä näkyviin
ja muutenkin. Toisaalta kesä antaa aihetta niin paljoon muuhunkin,
kuin ruudulla olemiseen.
Pilkut olkoon viestissäsi niitä raapaisuja, helliä sellaisia toivon.
Eläkä nyt hyvänen aika repiä =)
Kiitos vielä.
ja samalla koskettavaa.
kiitos Sinulle tuntematon mielipiteestäsi.
antaa vain tuulen hulmuta ihollaan.
kiitos Sinulle, ihanaa että olet poikennut
jättämässä käyntikorttisi pitkästä aikaa.
Oikein sulosta kesän alkua,
rakkaudellista sellaista Sinulle toivon.
katsoisin itseäni sinun runossasi, Linda.
Kirjoitit sinusta ja samalla minusta...
...pala juuttui kurkkuun ja kyyneleet silmien
lähteisiin...
Niin tummia värejä, niin paljon sitä ikuista
kaipausta...
Tykkäsin kovasti runostasi, Linda.
ehkäpä meissä on jotain samaa,
samaa kaipauksen väriä sisimmässämme.
SeKIN yhdistää.
Kaunis kiitos liikuttavasta palautteestasi.