hyvällä omalla tunnolla loputtomiin?
Julkisuudessa on esitetty ajatus siitä ettei ulkoapäin voida määritää kuinka vl-liike käy sisäistä kestelua. Ja se että ulkoapäin on pyritty vaikuttamaan siihen kuinka miten ja millä aikataululla vl liike käyt kestelua josk käy on pidetty oikeudettomana.
Itselläni meni todella kauan tajuta mitä tarkoitaa se kun sanotaan että on oikeus kysyä mitä tahansa. Kysymiseen näytää sisältyvän ehto ettei mitään tule kysymyksin ehdollistaa tai asetaa kyseenalaiseksi.
Käytännössä tämä tarkoitaa sitä että mitä tahansa voi kysyä jos kysyy asiaa näkökulmasta - mikä on seurakunnan kanta - ja hyväksyy saamansa vastausken totuutena.
Entä ne jotka eivät voi odotaa? Joiden pitää saada käydä kestelu tässä ja nyt? Ilman em ehtoa. Ei voi olla niin että vastaaja asetaa ehdot sille miten kysyjän tulee kysyä. Tai voi mutta on vaikeaa nähdä mikä tälläisessä likaisessa flirtissä on kristillistä rakkautta. Miksi ihmisen pitää osata kaanaan kieli - pitää osata imarrella oikealla tavalla - ennen kuin hänen kysymyksiinsä vastaan.
Minua ihmetytää edeleen se että voimalassa vl-naiset väittävät ettei ehkäisy ole "sillä tavalla opillinen kysymys" - onko se opillinen kysymys - saamme ihmisen suusta väiteen että ei ole. Miten voi olla mahdollista että SL kuitenkin väitää tuota asiaa opilliseksi kysymyksesksi - minä olen sitä mieltä omien kokemusten pohjalta että kyse on opillinen asia. Tai opilliseksi tehty asia ainakin silloin jos sitä halutaan käytää vallan välineenä. PN väitää lehtien palstoilla että vl on noudatettu luterialista etiikaa - ettei alkamaton elämä ole olemassa olevaa arvokaampaa - ja hän perustelee ehkäsiyn sallimista tälläisellä näkökohdalla.
Miksi tälläinen ilosanoma ehkäisykiellosta kuuluu vain harvoille ja valituille?
Ovatko hoitokokouset opillisia asiotia jne...
Vain jos ihminen ei sanoilaan ja kysymyksillään aseta rakkautaan tuota yhteisöä kohtaan kyseenalaiseksi - hänelle ollaan velvollisia vastaamaan? Muuten hän ei ole oikealla tunnolla.
Minua ihmetytää se välinpitämättömyys jolla tuo liike suhtautuu ihmisten hätään. Alla luemme 9 lapsen äidistä - jonka voimat eivät meinaa riitää.
Ehkä näillä ihisillä ei ole väliä. Kuten ei myöskään niillä nuorilla jotka eivät usko sokeasti ja kunnioita sokeasti vanhempiaan.
Onko todella rakkautta se että vl liike puhuu vain asioita joista se haluaa puhua. Tavalla jolla se haluaa puhua. Entä ne jotka eivät voi odotaa - joiden on saatava käydä se kestelu tässä ja nyt - ehdoita.
Prustelu sille miksi kestelua ei haluta käydä on se että entä ne jotka tuon kestelun myötä kokevat tulleensa petetyksi. Niillä ei kutienkaan ole väliä jotka joutuvat kokemaan tuon jo tässä ja nyt.
On vallalla trendi että yhdestä ihmisestä tehdään syyllinen hoitkokousiin. Yksi kaikkien puolesta? Niin se kuitenkaan ei ole. Vaan se mitä tuolloin kyvletiin elää ja voi hyvin vl liikeen sisällä. Ei yksi olle syyllinen tapahtumiin. On inhimillistä mutta ei oikeudenmukaista nimetä syyllinen. Ja pyrikä syylisen osoitamisen kautta osoitamaan omaa viattomuutaan - niin kuin Aatami.
Määrittämällä kestelun aikaa paikaa ja rajoja vl liike määritää myös toisen ihmisen oikeuden kokea tuntea ja sanoa. Miksi vl liikeen rakkaus loppuu ihmistä kohtaan joka kysyy asioita joihin ei haluta tai pystytä vastaamaan? Onko vl liikeen rakkaus ehdotonta? Ja ennen kaikkea niitä kohtaan joiden pitää saada käydä kestelu tässä ja nyt.
Julkisuudessa on esitetty ajatus siitä ettei ulkoapäin voida määritää kuinka vl-liike käy sisäistä kestelua. Ja se että ulkoapäin on pyritty vaikuttamaan siihen kuinka miten ja millä aikataululla vl liike käyt kestelua josk käy on pidetty oikeudettomana.
Itselläni meni todella kauan tajuta mitä tarkoitaa se kun sanotaan että on oikeus kysyä mitä tahansa. Kysymiseen näytää sisältyvän ehto ettei mitään tule kysymyksin ehdollistaa tai asetaa kyseenalaiseksi.
Käytännössä tämä tarkoitaa sitä että mitä tahansa voi kysyä jos kysyy asiaa näkökulmasta - mikä on seurakunnan kanta - ja hyväksyy saamansa vastausken totuutena.
Entä ne jotka eivät voi odotaa? Joiden pitää saada käydä kestelu tässä ja nyt? Ilman em ehtoa. Ei voi olla niin että vastaaja asetaa ehdot sille miten kysyjän tulee kysyä. Tai voi mutta on vaikeaa nähdä mikä tälläisessä likaisessa flirtissä on kristillistä rakkautta. Miksi ihmisen pitää osata kaanaan kieli - pitää osata imarrella oikealla tavalla - ennen kuin hänen kysymyksiinsä vastaan.
Minua ihmetytää edeleen se että voimalassa vl-naiset väittävät ettei ehkäisy ole "sillä tavalla opillinen kysymys" - onko se opillinen kysymys - saamme ihmisen suusta väiteen että ei ole. Miten voi olla mahdollista että SL kuitenkin väitää tuota asiaa opilliseksi kysymyksesksi - minä olen sitä mieltä omien kokemusten pohjalta että kyse on opillinen asia. Tai opilliseksi tehty asia ainakin silloin jos sitä halutaan käytää vallan välineenä. PN väitää lehtien palstoilla että vl on noudatettu luterialista etiikaa - ettei alkamaton elämä ole olemassa olevaa arvokaampaa - ja hän perustelee ehkäsiyn sallimista tälläisellä näkökohdalla.
Miksi tälläinen ilosanoma ehkäisykiellosta kuuluu vain harvoille ja valituille?
Ovatko hoitokokouset opillisia asiotia jne...
Vain jos ihminen ei sanoilaan ja kysymyksillään aseta rakkautaan tuota yhteisöä kohtaan kyseenalaiseksi - hänelle ollaan velvollisia vastaamaan? Muuten hän ei ole oikealla tunnolla.
Minua ihmetytää se välinpitämättömyys jolla tuo liike suhtautuu ihmisten hätään. Alla luemme 9 lapsen äidistä - jonka voimat eivät meinaa riitää.
Ehkä näillä ihisillä ei ole väliä. Kuten ei myöskään niillä nuorilla jotka eivät usko sokeasti ja kunnioita sokeasti vanhempiaan.
Onko todella rakkautta se että vl liike puhuu vain asioita joista se haluaa puhua. Tavalla jolla se haluaa puhua. Entä ne jotka eivät voi odotaa - joiden on saatava käydä se kestelu tässä ja nyt - ehdoita.
Prustelu sille miksi kestelua ei haluta käydä on se että entä ne jotka tuon kestelun myötä kokevat tulleensa petetyksi. Niillä ei kutienkaan ole väliä jotka joutuvat kokemaan tuon jo tässä ja nyt.
On vallalla trendi että yhdestä ihmisestä tehdään syyllinen hoitkokousiin. Yksi kaikkien puolesta? Niin se kuitenkaan ei ole. Vaan se mitä tuolloin kyvletiin elää ja voi hyvin vl liikeen sisällä. Ei yksi olle syyllinen tapahtumiin. On inhimillistä mutta ei oikeudenmukaista nimetä syyllinen. Ja pyrikä syylisen osoitamisen kautta osoitamaan omaa viattomuutaan - niin kuin Aatami.
Määrittämällä kestelun aikaa paikaa ja rajoja vl liike määritää myös toisen ihmisen oikeuden kokea tuntea ja sanoa. Miksi vl liikeen rakkaus loppuu ihmistä kohtaan joka kysyy asioita joihin ei haluta tai pystytä vastaamaan? Onko vl liikeen rakkaus ehdotonta? Ja ennen kaikkea niitä kohtaan joiden pitää saada käydä kestelu tässä ja nyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Väärinymmärtäminen ja ajatusten vaihdon epäonnistuminen ovat vanhoillislestadiolaisuuden rakennepiirteitä ja koko vanhoillislestadiolaisuus romahtaa ja katoaa heti, kun aito keskustelu alkaa onnistua.