Olen taas kaapissa. Korjausprosessi takana ja koti putsattu kaikesta mikä viittaa siihen (trasekin kamat, päiväkirjoja, tavaraa vanhalla nimellä...).
Pidän vanhat ystäväni mahdollisuuksien mukaan erillään uusista. Olen tasan tarkkaan yhtä kaapissa kuin ennen prosessia. Jos joku kommentoi tai naureskelee jotain ts-ohjelmaa televisiossa, korkeintaan pistän hymyn ja ynähdän. Ihan sama tilanne kuin joskus kauan sitten. Paitsi että olen nyt oma itseni. Ja onhan siinä vissi ero.
Pidän vanhat ystäväni mahdollisuuksien mukaan erillään uusista. Olen tasan tarkkaan yhtä kaapissa kuin ennen prosessia. Jos joku kommentoi tai naureskelee jotain ts-ohjelmaa televisiossa, korkeintaan pistän hymyn ja ynähdän. Ihan sama tilanne kuin joskus kauan sitten. Paitsi että olen nyt oma itseni. Ja onhan siinä vissi ero.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutten mainosta asiaa juurikaan.
ja kerron taustani myöhemmin. Jos sen kertoo heti, se saattaa vaikuttaa asenteisiin (joko negatiivisella tai positiivisella tavalla). Toisaalta kertominen muuttuu sitä vaikeemmaks mitä pitemmälle ihmissuhde kehittyy (enkä nyt tarkoita välttämättä edes rakkaussuhdetta). Toinen voi jopa kokea toisen valehdelleen. Vaikka ei kai se nyt niin ole. Ei ihmisellä ole velvollisuutta paljastaa intiimejä asioita itsestään, ellei kyse ole seksisuhteesta. Eikä siinäkään välttämättä tarvitse.
"Ei ihmisellä ole velvollisuutta paljastaa intiimejä asioita itsestään, ellei kyse ole seksisuhteesta. Eikä siinäkään välttämättä tarvitse".
Totta. Otan itse sen linjan että en valehtele kenellekkään vaan jätän kertomatta. Jos joku suoraan minulta kysyy asiasta en tiedä voinko olla kertomatta/valehdella jos on läheinen ihminen minulle. Kuitenkin pidän menneisyyttä jokaisen omana asiana enkä näe sen olevan paha juttu jos ei kerro.
Tuskin kukaan alkaa ensimmäisenä kertomaan tutustuttaessa entisestä avioliitostakaan joka päättyi ja kertoa kovin yksityiskohtaisesti. Taikka äitinsä sairaudesta jne. Se ei ole luottamuksen pettämistä jos ei halua puhua jostakin kiusallisesta ellei se koske syvää luottamusta ja vaikka suhteessa olevia asioita.
En halua olla ensimmäisenä kaikille uusille ihmisille se joka "'vaihtoi' sukupuolta" tai se joka "oli joskus nainen". En koskaan ollut henkisesti nainen enkä siitä nauttinut.
Ei kukaan kysy suoraan että olitko aikaisemmin sitä tai tätä. En itsekään kysyisi ikinä sellaista. Mutta itse olen kyllä varautunut kieltämään kaiken, jos joku neropatti kysyisi. Valehtelisin kirkkaasti. Enkä tuntisi edes huonoa omaatuntoa. Mitäs kyselee typeriä.
jos joskus kävis niin, että joku pultsari sanois vittumaisuuttaan pitkälle naiselle, että ookkossää joku ranssu, kun oot noin pitkä, ja vastaus olis, että kyllä olen ja vetäis vielä housut alas ja heiluttelis muniaan. Siis jos sillä vielä olis ne.