Oletteko löytäneet sydänystävää vielä vanhalla iällä? En tarkoita sitä, että lyödään hynttyyt yhteen, mennään naimisiin ja omaksutaan uuden ystävän koko aiempi elämä ja sukulaissuhteet, vaan todellakin sydänystävää, jonka kanssa viettää vapaa-aikaa, matkustella...eikä erotiikkakaan olisi pahitteeksi.
En kapakoi enkä tanssi.
Lienee epärealistinen ajatus?
En kapakoi enkä tanssi.
Lienee epärealistinen ajatus?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei lainkaan epärealistinen ajatus aloittaa uutta suhdetta vanhemmalla iällä.
*
Ei missään nimessä hynttyitä yhteen. Sinun lapsesi ja minun lapseni, sinun kotisi ja minun kotini.
*
Suosittelen jos tunnet yksinäisyyttä. Ei yksin olo ole mistään kotoisin. Olen onnistunut löytämään juuri tuollaisen sydänystävän ja rakkaan.
*
Älä sitten rupea hiomaan löytämääsi helmeä omien tottumustesi ja mieltymystesi mukaiseksi vaan nautti siitä erilaisuudesta, jonka olet kohdannut ; )
Kapakkavierailuakin voisit kokeilla, ei hän sitä koskaan tiedä ; )
Olen erakoitunut. Ennen niin vilkas seurallisuus on häipynyt. En halua/jaksa lähteä mihinkään. Nökötän pienessä asunnossani lukien tai netissä muutaman tunnin päivittäin. No, en ihan jokapäivä netissä.
Alan jo itsekkin huolestua tilastani, sillä päivän lehdetkään eivät kiinnosta, puhumattakaan TV:n tarjonnasta.
Ulkoilla pitäisi, mutta en tiedä mihin kaikki energisyys on kadonnut. Hädintuskin jaksan käydä kaupassa (100m), että saan laitettua itselleni ruokaa.
Kaikki tuttavani asuvat kaukana muuttoni jälkeen. Useimmilla ei ole nettiä edes kirjoitella ja tunnetusti muu kirjeenvaihtotaito on kuitenkin jo kaikilta unohtunut.
Olen kai luonteeni muuttumisen myötä kadottanut entiset ns. ystävät ja uusiin en pysty luomaan pidempiaikaista kontaktia. He ovat niin erilaisia, ...niin minusta tuntuu.
itse olisin kirjoittanut.
epärealistinen ajatus! Tämän sanon omien kokemusteni perusteella. Mieheni äkillisen kuoleman jälkeen olin valmistautunut elämään yksin lesken elämää. Yksi miespuolisista ystävistäni povaili minulle iloisen lesken elämää ja olin kauhuissani itse ajatuksestakin, sillä surin miestäni todella paljon. Yli kaksi vuotta kului ja vastasin lehdessä olleeseen kontakti-ilmoitukseen lähinnä ärsyyntyneenä siitä, että mies niin tarkkaan tiesi, millainen naisen pitäisi olla. En ollut lainkaan hänen toiveensa kaltainen. Pidimme kuitenkin toisistamme, mutta noin vuoden kuluttua suhde kariutui siihen, etten naisena ollut hänen toiveidensa täyttymys. Ihmisenä olin hänen mielestään ihana ja oikeastaan saatoin hänet rajan yli ainoana ystävänä, minulla oli jo toinen miesystävä. Hänet tapasin kurssilla emmekä heti alkaneet pitää yhteyttä, olinhan oikeastaan varattu. Juhannuksena meillä tulee vuosi täyteen. Ihmeellistä on, että olen löytänyt niin ihanan kumppanin. Elämme tahoillamme päivän kerrallaan, kummallakin on myös omat puuhansa. Torstaina olimme sukujuhlissa mieheni suvun parissa, lauantaina miesystäväni lapsenlapsi viettää ylioppilasjuhliaan ja olen auttamassa tarjoilussa. Yritä elää omaa elämääsi, ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.
Olen 60 v ja risat ukko ja jostain kumman syystä tulee rakastuttua. Pitäisi jo oppia.
Mutta ovatko ne rakastuvat naaraspuoliset ikä- ja lajitoverit jotenkin katoavaa kansanperinnettä vai missä piileskelevät?
Vai onko se niin, että vieläkin tässä iässä pitää ponkaista aidan yli katsomaan kulottunutta ruohoa aidan toisella ja olla vinhasti sitä mieltä, että ruoho on aina vihreämpää sillä puolella puolella.
En valita. Aina se kuitenkin yhden yön hoito löytyy. Mutta sitä sydänkäpystä ihan sille viimeiselle rastille asti ei sitten millään konstilla.
Mukavaa kesää kaikille, kukkamekot!
täällä on vanha..? :)
Minä elän toivossa koko ajan ja katselen sillä silmällä. On aika kivaa näin kesän kynnyksellä, toivoa on, toivoa on. Pienestä se on alkanut, mutta aina vaan näyttää vastaan tulevan. Onko sattumaa tai kohtaloa pelissä, vaiko vain kevät ja hiirenkorvalla oleva luonto? - Mutta oman huushollin pidän, kylään saa tulla ja hauskaa on kesällä helppo keksiä. Mitä sitä sen kummempaa, nytkin jo tuntuu sydämessä mukavalta.
jatkoonkin, toivotaan että kipunasta syttyy kokonainen roihu :)
P.s. lisää vaan sopivasti sytykkeitä :))
Voihan rakkautta olla vanhemmallakin iällä ja voihan sen taso olla erilaista. Ehkei se enää olisi sellaista kuin kaksikymppisellä. Intiimi puoli jäisi todennäköisesti aika olemattomaksi. Siksipä ainakaan miehiä ei juurikaan kiinnosta enää 60 -nainen.
mitä uskalsit kirjoittaa!!! Eikö muka kuuskymppinen nainen kiinnosta intiimisti??
Tutustuin talvella etelän auringon alla pari vuotta nuorempaan mieheen, häntä olen ainakin kiinnostanut myös intiimisti. Toki tapailemme muutenkin, välimatkasta johtuen emme edes viikottain. Tämmöinen etäsuhde on mielestäni hyvä, kumpikin voi nauttia omasta reviiristään tarpeen mukaan ja tapaamiset ovat pelkkää juhlaa!!!
Kerrottu viittaa siihen ettei muuten kiinnostakaan.
kaikkien miesten ajatukset?
yli 60 mies.
olemaan kohta utopiaa?
Minne mennä - koirapuistot eivät kiinnosta, kapakoihin ja lavoille ei ole asiaa tällä ikäluokalla sillä nuoriso vallannut ne mestat, liian nuori vielä eläkeläisretkille?
No onhan teatterit, konsertit ja sen sellaiset mutta tapaako niissä oikeesti muita - ei tapaa.
Teatterissa istutaan pimeässä esityksen ajan ja jokainen lähtee kumppaneineen koteihinsa ja sama
homma konserteissa.
Ainut paikka taitaa olla kaatopaikka tai hyötykäyttöasema - sellaisessa näin viimeksi nuoruudenystäväni etäisyydeltä tyhjentämässä peräkärryään:)