Laitoin taman viestin kylla myos unipalstalle, mutta ehka taaltakin voisin saada neuvoja...
olen 25-vuotias nainen. elan hyvassa suhteessa ja asiat on muutenkin ihan mallikkaasti, on tyot, ystavat, harrastukset ja opiskelut. olen jostakin syysta karsinyt unettomuudesta ja vahvasta ahdistuksesta parisen vuotta. unettomuudesta jonkilainen diagnoosi, ahdistuksesta ei. en ole ahdistuksesta puhunut laakareille enka oikeastaan kenellekaan avomieheni lisaksi.
sain vihdoin laaketta unettomuuteen noin kuukausi sitten ja se on helpottanut tilannetta jonkin verran. nukun vahan paremmin ja mielialassa on ollut pienta parantumista. silti tuntuu etta tarvitsisin apua, en vain osaa selittaa mihin. ahdistukseni ja itseinhoni on kokonaisvaltaista vihaa itseani kohtaan ja selittamatonta tuskaa. ajattelen itsemurhaa ja kuolemaa lahes koko ajan ja se tuntuu ihanalta fantasialta. pelkaan joutuvani psykoottiseen tilaan ihan koska tahansa. lisaksi nukkumaanmeno on edelleen kammottavaa. saan unihalvauksia ja hallusinoin jatkuvasti, etenkin aamuyosta.
olen muuten sosiaalinen ja iloisena ja reippaana tunnettu ihminen. tuntuu etta valehtelen jatkuvasti kaikille ihmisille jotka tunnen, kun en pysty kertomaan olostani.
mita teen? odotanko etta tama menee ohi vai haenko apua? mista voin hakea apua?
olen 25-vuotias nainen. elan hyvassa suhteessa ja asiat on muutenkin ihan mallikkaasti, on tyot, ystavat, harrastukset ja opiskelut. olen jostakin syysta karsinyt unettomuudesta ja vahvasta ahdistuksesta parisen vuotta. unettomuudesta jonkilainen diagnoosi, ahdistuksesta ei. en ole ahdistuksesta puhunut laakareille enka oikeastaan kenellekaan avomieheni lisaksi.
sain vihdoin laaketta unettomuuteen noin kuukausi sitten ja se on helpottanut tilannetta jonkin verran. nukun vahan paremmin ja mielialassa on ollut pienta parantumista. silti tuntuu etta tarvitsisin apua, en vain osaa selittaa mihin. ahdistukseni ja itseinhoni on kokonaisvaltaista vihaa itseani kohtaan ja selittamatonta tuskaa. ajattelen itsemurhaa ja kuolemaa lahes koko ajan ja se tuntuu ihanalta fantasialta. pelkaan joutuvani psykoottiseen tilaan ihan koska tahansa. lisaksi nukkumaanmeno on edelleen kammottavaa. saan unihalvauksia ja hallusinoin jatkuvasti, etenkin aamuyosta.
olen muuten sosiaalinen ja iloisena ja reippaana tunnettu ihminen. tuntuu etta valehtelen jatkuvasti kaikille ihmisille jotka tunnen, kun en pysty kertomaan olostani.
mita teen? odotanko etta tama menee ohi vai haenko apua? mista voin hakea apua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sun pitää mennä puhumaan jollekin siis ammattilaiselle, mielenterveystoimistoon. ahdistus voi johtua monesta asiasta...ei ainakaan itekseen kannata pähkäillä. tai mene puhumaan papille jos satut tuntemaan ja vaikka et mene silti.rohkeutta!