Miks en halua ketään miestä?

epäilin katkeruutta,

Olen onneton nainen,koska en saa miehistä iloa elämääni.Sinkkuna on hyvä olla.Vain kun kohtaan ongelmani,suutun itselleni.Niin mahdoton se asia on.

En vain koskaan tykkää kenestäkään miehestä.
En kaipaa heiltä yhtään mitään kontaktia itseeni.
En "herää" heidän huomiostaan,pakenen.
Haluaisin olla edes tavallinen,mutta olen frigidi.
Koen useimpia miehiä turn-offeina jo ulkoisesti.
On yritetty hoitaa psykiatrisesti masennuksena.
Masennus meni ohi,haluttomuuden tunne ei.
Huomattiin ekan kerran 16-vuotiaana.
Yritin kehittyä,muuttua 20 .
Nyt ohitse 24 ei ole paluuta lähtöruutuun.
Miehiltä jää mut saamatta,ja he minulta ansaitsematta.
En vain rakasta heitä enkä välitä heistä.
Jos poikkeus löytyy,se on joku liian komea mulle.
Ja sekin vain tekosyy olla tapailematta miehiä lainkaan.

Toivottavasti kukaan ei pety jos yksi nainen vuodessa on haluton eikä muutu puhumallakaan.Te saatte vain tyhjän paperin jossa ei ole puh.nroa.

Ilman miestä (miehiä) viihdyn:harrastan kaikkea kivaa.En ole hoitamattoman näköinen.Ainoastaan koti kaatuisi,jos en välillä oikein kunnolla siivoaisin.Ei huvita sekään,selvin merkki oli mielenterveystyöntekijällä,etten naisena yhtäkään miestä huoli enkä halua lähelleni.

23

830

Vastaukset

  • sitten valitat täällä?

    "En kaipaa heiltä yhtään mitään kontaktia itseeni."

    "En vain rakasta heitä enkä välitä heistä."

    "Ilman miestä (miehiä) viihdyn"

    Jos näin on niin miksi edes ajattelet koko asiaa? Mene elämään elämääsi ilman miehiä jos olet siten onnellisempi.

    • Itsekin kuulun näihin ihan tyytyväisiin iki(?)sinkkuihin, mutta kieltämättä tulee välillä tuota asiaa pohdittua. Syynä lienee lähinnä se, että valintani herättää niin suurta kummastusta muissa ihmisissä.
      Mikään teini en ole ollut enää aikoihin ja muille näyttää olevan jokseenkin käsittämätöntä, että minun ikääni ehtinyt ihminen ei ole koskaan ollut missään pitkäkestoisessa suhteessa saati asustellut miehen kanssa saman katon alla. Ilmeisesti olen sitten näiden pariutuvien mielestä kovinkin kummallinen (tai mahdollisesti viallinen) tapaus.
      Ihan tyytyväinen olen elämääni minäkin. Kuitenkin joskus tulee mietittyä, olenko todellakin jonkinlainen luonnonoikku, kun ei kiinnosta jakaa sitä jokapäiväistä elämää jonkun uroksen kanssa. Ehkäpä sitten olenkin. Hulluna on kuulemma hyvä elää. ;)


  • Ikään kuin olisi samaa vian tynkää täälläkin, miehet tuntuvat olevan kuin eri planeetalta, heikäläisten ymmärtäminen on aijoittain työn ja tuskan takana x/ Kuin yö ja päivä, kuin kuu ja aurinko, kuin vesi ja kallio. Niin eri.

    "En vain koskaan tykkää kenestäkään miehestä."

    Mulla justaan kolahti tuo, että miten taivaan tähden sitä ei juuri koskaan koe mitään sykähdyttävää miesten puolelta. Katson yksinkertaisesti asioita niin tyystin eri kantilta, eri tavalla, tyystin täysin eri näkökulmasta, etten yksinkertaisesti saa miehistä sellaista kiksiä kuin mitä ympäristön mukaan "pitäisi". Tai sitten olen jo niin pahasti paatunut, ettei tätä naista enää hetkauta yksikään äijä.

    "En kaipaa heiltä yhtään mitään kontaktia itseeni."

    Joskus muakin rassaa aivan jumalattomasti olla vaikka nyt isossa väkijoukossa huomion keskipisteenä, siis sillä tavalla jonkun kaiffarin mielenkiinnon kohteena, oli se sitten seksuaalista tai oikeaa kiinnostusta. Tunnen oloni pikemminkin ahdistuneeksi, turhautuneeksi, väsyneeksi ja vittuuntuneeksi kuin että loistaisin kuin elämän kevät. Kiinnostus kääntyy pikemminkin jyrkästi laskujohteiseksi kuin noususellaiseksi olettaen, että sellaista minun puoleltani edes on.

    "En "herää" heidän huomiostaan, pakenen."

    Jep juuri tämän takia mua on aivan hemmetin vaikeata saada lähtemään minnekään normiyökerhoon tai muuhun vastaavaan tilaisuuteen. Hermo uhkaa mennä niihin kaiken maailman säälittäviin sönkkääjiin, ketkä painavat menemään muna suorana sinne minne se saattaa ensimmäisenä osoittaa. Järkevää seuraa moisista tapahtumista ei löydä.

    Kuka jumalauta sanoo, että on ylipäätänsä pakko haluta mies vierelle ja pakko pariutua, että sitä on päästään vialla jos tahtoo olla yksin ja ns systeemin ulkopuolella!?!!? Jos näin on niin sua kyllä kusetetaan ja aika roippeesti sittenkin (vai teetkö sen itse itsellesi?).

    Masennus on asia erikseen jne sen hoitaminen vaan sun ei ole pakko olla yhtään mitään mitä et halua noin parinmuodostuksen ja miesten, ja heidän kanssaan toimitettavan seksin suhteen. Kun ne naurettavat kuviot rassaavat eikä niitä jaksa vaan tahtoo enemmän niin silloinhan siihen on oikeus tasan haluta niin. Pitäkööt muut teerenpelinsä ja menkööt vekotin edellä ajattelematta mitään muuta, pysyvätpähän poissa erilaisten niskasta :D Minä ainakin olen enemmän ja minä myöskin haluan toiselta enemmän vaikka olisi kyse nyt pelkästä seksistä.

    • Tuo on minullekin ihan tavallista elämää, normaaleja tuntoja. Nuorempana ilmiö oli jonkinmoinen ongelma lähipiirille. Sittemmin ovat kai hyväksyneet vanhapiikuuteni, osa sukulaisista taitaa edelleen hivenen kartella; pitävät jotenkin outona tai lesbona, mutta se on heidän ongelmansa. Joskus saan vieläkin vihanpurkauksia aiheesta, että "kun muija sais kenet vaan, mutta kun ei kelpaa". Sen verran tiedän, etten ole saanut haluamiani harvinaisuuksia ja nämä kaikille tarjolla olevat niilot EEVK.

      Luulisin, että kaltaisemme naiset kuuluvat luonnon normaalin "vaihteluskaalan" piiriin. Osalle parisuhde on must-juttu, sitten on meitä, jotka saattaisimme harkita korkeintaa herra Täydellistä. Suurin osa naisista on jotain tuolta väliltä.


    • "En vain koskaan tykkää kenestäkään miehestä."

      Mulla justaan kolahti tuo, että miten taivaan tähden sitä ei juuri koskaan koe mitään sykähdyttävää miesten puolelta"

      Mites jos homma onkin vain niin, että ette pidä miehistä, eihän lesbot ole nykyään mitenkään erikoinen näky maailmalla. :) Kyllä mua ainakin mietityttäs hetki jos mä en kokis naisia mitenkään mielenkiintoisia. Varmasti kyseenalaistaisin oman heterouteni.


    • tyytyväinen tapaus kirjoitti:

      Tuo on minullekin ihan tavallista elämää, normaaleja tuntoja. Nuorempana ilmiö oli jonkinmoinen ongelma lähipiirille. Sittemmin ovat kai hyväksyneet vanhapiikuuteni, osa sukulaisista taitaa edelleen hivenen kartella; pitävät jotenkin outona tai lesbona, mutta se on heidän ongelmansa. Joskus saan vieläkin vihanpurkauksia aiheesta, että "kun muija sais kenet vaan, mutta kun ei kelpaa". Sen verran tiedän, etten ole saanut haluamiani harvinaisuuksia ja nämä kaikille tarjolla olevat niilot EEVK.

      Luulisin, että kaltaisemme naiset kuuluvat luonnon normaalin "vaihteluskaalan" piiriin. Osalle parisuhde on must-juttu, sitten on meitä, jotka saattaisimme harkita korkeintaa herra Täydellistä. Suurin osa naisista on jotain tuolta väliltä.

      Eikös tää vastaus jo löytynyt. Eli kärsit vanhuudenajan prinsessasyndroomasta. :) Etsit olematonta miestä ja samalla työnnät kaikki joissa on pienikin virhe sivuun. En mä väitä, että pitäisi hyväksyä kenet tahansa, mutta silloin ollaan valmiita hyväksymään se fakta, että yksin voidaan olla ja pitkään.
      Jos sä etsit sitä promillen osaa mies joukosta niin sun kannattaa miettiä oletko itse oikeasti niin hyvä tapaus, että ne promille miehistä haluaa sut, eli oletko sä myös sitä promillen osaa naisista joita ne miehet haluaa. Jos et ole neiti täydellinen niin miten luulet silloin saavasi herra täydellisen?

      Itse olen aika nirso naisten suhteen, mutta olen myös hyväksynyt sen etten ilman riman laskemista tule kovinkaan helposti ketään löytämään. Mä en kuitenkaan etsi neiti täydellistä vaan enemmänkin neiti erikoista. :)


    • beefcake kirjoitti:

      Eikös tää vastaus jo löytynyt. Eli kärsit vanhuudenajan prinsessasyndroomasta. :) Etsit olematonta miestä ja samalla työnnät kaikki joissa on pienikin virhe sivuun. En mä väitä, että pitäisi hyväksyä kenet tahansa, mutta silloin ollaan valmiita hyväksymään se fakta, että yksin voidaan olla ja pitkään.
      Jos sä etsit sitä promillen osaa mies joukosta niin sun kannattaa miettiä oletko itse oikeasti niin hyvä tapaus, että ne promille miehistä haluaa sut, eli oletko sä myös sitä promillen osaa naisista joita ne miehet haluaa. Jos et ole neiti täydellinen niin miten luulet silloin saavasi herra täydellisen?

      Itse olen aika nirso naisten suhteen, mutta olen myös hyväksynyt sen etten ilman riman laskemista tule kovinkaan helposti ketään löytämään. Mä en kuitenkaan etsi neiti täydellistä vaan enemmänkin neiti erikoista. :)

      Ymmärsitkö viestin sisällön? Eikö siinä nimenomaan sanota, että kys. nainen on tyytyväinen elämäänsä ilman miestä. Tämä on silloin lähtökohta. Toissijainen asia on se, millaisen miehen nainen kelpuuttaisi, jos sattuisi tarvitsemaan miestä.

      Minusta tuntuu, että miehelle on mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku nainen elää tyytyväisenä ilman miestä. Siihen täytyy aina saada jokin "järkevä" selitys: "kärsit prinsessasyndroomasta", "olet masentunut", "kuvittelet itsestäsi liikaa".

      Se, että on naisia, jotka eivät kaipaa miestä, on tosiasia. On varmasti myös miehiä, jotka eivät halua naista. On naisia ja miehiä, jotka eivät halua lasta. Kuten joku tässä ketjussa totesikin, nämä ihmiset ovat todennäköisesti luonnon järjestämiä poikkeamia normista. On tarkoitettu, että kaikki eivät pariudu tai perusta perhettä. Lisäksi on homoja ja lesboja. Uskon, että kaikki tämä on tarkoitettu, luonnon oma suunnitelma, ehkä mahdollisesti säädellä lisääntymistä. Tai jokin muu syy. Sillä syyllä ei liene niin väliä.


    • beefcake kirjoitti:

      "En vain koskaan tykkää kenestäkään miehestä."

      Mulla justaan kolahti tuo, että miten taivaan tähden sitä ei juuri koskaan koe mitään sykähdyttävää miesten puolelta"

      Mites jos homma onkin vain niin, että ette pidä miehistä, eihän lesbot ole nykyään mitenkään erikoinen näky maailmalla. :) Kyllä mua ainakin mietityttäs hetki jos mä en kokis naisia mitenkään mielenkiintoisia. Varmasti kyseenalaistaisin oman heterouteni.

      tätä koska

      miesten jutut ja tavat vaan ovat niin huh, marsista... =/ En tule toimeen, en, en, en!!!

      mutta

      kun seksuaalinen kiinnostus on kuitenkin enemmän miehiin kuin naisiin ;) En saa naisen likellä väristyksiä mutta miehen kyllä...

      siis joku epäsikiö itsekin =)


    • sisällön..? kirjoitti:

      Ymmärsitkö viestin sisällön? Eikö siinä nimenomaan sanota, että kys. nainen on tyytyväinen elämäänsä ilman miestä. Tämä on silloin lähtökohta. Toissijainen asia on se, millaisen miehen nainen kelpuuttaisi, jos sattuisi tarvitsemaan miestä.

      Minusta tuntuu, että miehelle on mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku nainen elää tyytyväisenä ilman miestä. Siihen täytyy aina saada jokin "järkevä" selitys: "kärsit prinsessasyndroomasta", "olet masentunut", "kuvittelet itsestäsi liikaa".

      Se, että on naisia, jotka eivät kaipaa miestä, on tosiasia. On varmasti myös miehiä, jotka eivät halua naista. On naisia ja miehiä, jotka eivät halua lasta. Kuten joku tässä ketjussa totesikin, nämä ihmiset ovat todennäköisesti luonnon järjestämiä poikkeamia normista. On tarkoitettu, että kaikki eivät pariudu tai perusta perhettä. Lisäksi on homoja ja lesboja. Uskon, että kaikki tämä on tarkoitettu, luonnon oma suunnitelma, ehkä mahdollisesti säädellä lisääntymistä. Tai jokin muu syy. Sillä syyllä ei liene niin väliä.

      Tää nainen kerta on tyytyväinen elämäänsä ilman miestä niin mitä nää lauseet sitten on?

      "Sen verran tiedän, etten ole saanut haluamiani harvinaisuuksia ja nämä kaikille tarjolla olevat niilot EEVK."

      "sitten on meitä, jotka saattaisimme harkita korkeintaa herra Täydellistä."

      Eikö näissä tule juuri ilmi se, että tää nainen kyllä haluaisi miehen kunhan se mies vain on herra täydellinen? Eli siis prinsessasyndrooma missä pelkästään täydellisyys kelpaa.

      Eihän siinä tietenkään ole mitään väärää jos ei halua kumppania. Arvostan näitä ihmisiä ihan vain sen takia ettei tule ainakaan liikakansoitettua tätä palloa, mutta ei sitten ruveta valittamaan ettei ketään saa jos etsitään vain herra täydellistä mitä ei ole olemassakaan.
      Ei se nyt mua haittaa millään tavalla jos joku nainen ei halua miestä. :)


    • beefcake kirjoitti:

      Tää nainen kerta on tyytyväinen elämäänsä ilman miestä niin mitä nää lauseet sitten on?

      "Sen verran tiedän, etten ole saanut haluamiani harvinaisuuksia ja nämä kaikille tarjolla olevat niilot EEVK."

      "sitten on meitä, jotka saattaisimme harkita korkeintaa herra Täydellistä."

      Eikö näissä tule juuri ilmi se, että tää nainen kyllä haluaisi miehen kunhan se mies vain on herra täydellinen? Eli siis prinsessasyndrooma missä pelkästään täydellisyys kelpaa.

      Eihän siinä tietenkään ole mitään väärää jos ei halua kumppania. Arvostan näitä ihmisiä ihan vain sen takia ettei tule ainakaan liikakansoitettua tätä palloa, mutta ei sitten ruveta valittamaan ettei ketään saa jos etsitään vain herra täydellistä mitä ei ole olemassakaan.
      Ei se nyt mua haittaa millään tavalla jos joku nainen ei halua miestä. :)

      Tarkoitin itse enemmän ehkä sitä, että jos joku nainen (tai mies) kertoo, että ongelmana on, ettei sitä "taydellistä" tahdo löytyä, niin veikkaan, että kyse on enemmän siitä että tämä henkilö ei niin välitäkään etsiä kumppania. Hän on ehkä jo ajat sitten todennut itselleen, että kun "tavikset" ei kiinnosta ja kun niitä "täydellisiä" on vain kourallinen, niin anti olla, unohdetaan koko juttu.

      Eli minusta tässä ketjussa olevilla naisilla ei ole tätä mainitsemaasi "prinsessasyndroomaa", koska he ovat itse tietoisia siitä, että tällaista täydellistä olentoa ei ehkä olekaan ja vaikka olisikin, niin oma persoona ei siihen sopisi.

      Prinsessasyndrooma on sellaisella naisella, joka ei ole vielä ihan näin tietoiselle tasolle päässyt itsestään...


    • näin.... kirjoitti:

      Tarkoitin itse enemmän ehkä sitä, että jos joku nainen (tai mies) kertoo, että ongelmana on, ettei sitä "taydellistä" tahdo löytyä, niin veikkaan, että kyse on enemmän siitä että tämä henkilö ei niin välitäkään etsiä kumppania. Hän on ehkä jo ajat sitten todennut itselleen, että kun "tavikset" ei kiinnosta ja kun niitä "täydellisiä" on vain kourallinen, niin anti olla, unohdetaan koko juttu.

      Eli minusta tässä ketjussa olevilla naisilla ei ole tätä mainitsemaasi "prinsessasyndroomaa", koska he ovat itse tietoisia siitä, että tällaista täydellistä olentoa ei ehkä olekaan ja vaikka olisikin, niin oma persoona ei siihen sopisi.

      Prinsessasyndrooma on sellaisella naisella, joka ei ole vielä ihan näin tietoiselle tasolle päässyt itsestään...

      Homma on noin niin sitten ei mitään, mutta itse ainakin sain sen käsityksen alkuun tosta postista, että tämä nainen kyllä haluaa miehen, mutta kun kukaan mies ei täytä hänen kriteereitään, eli on tavallinen kuolevainen eikä kreikkalainen jumala niin hän ei sitten kelpuuta ketään.

      "Prinsessasyndrooma on sellaisella naisella, joka ei ole vielä ihan näin tietoiselle tasolle päässyt itsestään..."

      Harmi että monet kärsii tästä. :D Taitaa olla jopa adhd:ta yleisempi ongelma nykyään, vaikka sekin taitaa olla 99%:lla nykynuorista ainakin uutisten mukaan...


    • näin.... kirjoitti:

      Tarkoitin itse enemmän ehkä sitä, että jos joku nainen (tai mies) kertoo, että ongelmana on, ettei sitä "taydellistä" tahdo löytyä, niin veikkaan, että kyse on enemmän siitä että tämä henkilö ei niin välitäkään etsiä kumppania. Hän on ehkä jo ajat sitten todennut itselleen, että kun "tavikset" ei kiinnosta ja kun niitä "täydellisiä" on vain kourallinen, niin anti olla, unohdetaan koko juttu.

      Eli minusta tässä ketjussa olevilla naisilla ei ole tätä mainitsemaasi "prinsessasyndroomaa", koska he ovat itse tietoisia siitä, että tällaista täydellistä olentoa ei ehkä olekaan ja vaikka olisikin, niin oma persoona ei siihen sopisi.

      Prinsessasyndrooma on sellaisella naisella, joka ei ole vielä ihan näin tietoiselle tasolle päässyt itsestään...

      Kohdallani asia on juurikin noin, kuten arvelet. Miehet eivät ole mikään merkittävä juonne elämässä. Hauska sivumauste lähinnä. On harrastukset, työ, läheiset ihmiset ja maailmanmenon ihmettely.

      Lisäksi ikääntyminen etene kaiken aikaa ja muuttaa jokaista miestä ja naista, hänen hormonitoimintaansa ja henkisiä tarpeitaan ylensä yhä enemmän harrastelupuuhastelun suuntaan. Omaa rauhaa ehkä liikaakin arvostavat ja me, jotka olemme aina asuneet yksin, emme enää oikein jaksa stressaavaa ajatusta upo-uudesta kumppanista, joka kolistelisi samoissa nurkissa.

      Tämmöisille tyypeille vakava rakastuminen olisi huippustressaava tilanne. Kun elämäänsä on tyytyväinen, ei sitä kovin heppoisin perustein ala muuksi myllertämään.


  • mieskokemuksistasi. Onko siellä jotain traumoja. Nehän voivat aiheuttaa PTSD:n eli stressaannut miehestä ja sen huomiosta, koska se muistuttaa sinua vanhoista traumoista. Ei PTSD ole vain Vietnamin tms. sodan veteraanien ongelma vaan paljon yleisempi ja trauma voi olla pienempi tai isompi. Parisuhteen kariutuminen on aina pieni "kuolema".

    Nyt kun olet tottunut asumaan yksin, niin stressitasosi on hyvin alhainen, jolloin pienikin jännitys alkaa tuntua epämukavalta (noradrenaliinin/kortisolin tasojen nouseminen).

    Jossain vaiheessa ehkä kyllästyt harrastamaan vain kaikkea kivaa. Kun se kiva muuttuu tylsäksi ja tavalliseksi. Oman pesän likaaminen on merkki masennuksesta. Mikään eläin ei yleensä jätä pesäänsä epäsiistiksi. Ja ihminenkin on myös nisäkäs. Täysin terveellä ihmisellä on aina motivaatio puhtauteen.

    • viallisina koska he sotkevat eivätkä meinaa OPPIA siivoamista sitten millään... Siivoaminen on opittu normi


  • "Toivottavasti kukaan ei pety jos yksi nainen vuodessa on haluton eikä muutu puhumallakaan.Te saatte vain tyhjän paperin jossa ei ole puh.nroa."

    No,tuollaistahan se suurimman osan ajasta on. Yksi nainen ei hetkauta.

    Tulee mieleen että:
    -Olet hyvin vaativa
    -Ehkä jotenkin anaalinen luonne,tässä elämänvaiheessa. Et osaa ja/tai pelkäät asettaa itseäsi sen vertaa haavoittuvaiseksi että antaisit mahdollisuuden jollekkin tulla lähellesi.
    Haluat olla kova.

    Kirjoituksesi on muuten ristiriitainen kun samalla sanot että hyvin menee ja olet tyytyväinen ja että olet onneton. Naisten kirjoituksia usein vaivaa tällainen sekavuus ja ristiriitaisuus, mutta kaippa se on naiselle luonnollista.

    • Jos ei rakasta itseään,ei voi rakastaa/rakastua!

      Jos äippä ja iskä ei ole rakastanut sinua riittävän pitkän aikaa,ei voi vaaleanpunaisia laseja käyttää aikuisena.

      Niih!


    • Voi kun se olisikin noin. "Tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti". Niin paljon on täytynyt kuunnella:"Sanon miehenä--------" Naisen on oltava ilkeä, vaikka ei tahdo. Miksi se on niin suurta, eikö keski-ikäisenä voisi kehdata puhua totta? Aloittakaa, nainen on myös ihminen.


  • Saan miehiä,mutta viskaan heiät pois,kun olen saanut seksiä tai rahaa. Pidän hauskaa.

  • Ap: "Olen onneton nainen,koska en saa miehistä iloa elämääni.Sinkkuna on hyvä olla.Vain kun kohtaan ongelmani,suutun itselleni.Niin mahdoton se asia on"
    En nyt kyllä yhtän ymmärrä? Mitä tällainen ambivalenssi on? Olet onnellinen sinkkuna, sinun on hyvä olla. Mutta kuitenkin se, että olet onnellinen sinkkuna on sinulle ongelma!?
    Miksi ihmeessä?!
    Miksi se on ongelma? Vai onko ongelma se, että asetat itsellesi vaatimuksen olla samanlainen kuin kuvittelet muiden olevan; haluavan parisuhdetta ja olevan onnellisia vain parisuhteessa? Koet että olet jotenkin viallinen kun et itse niin koe?
    Voinpa kertoa sinulle että meitä ilman parisuhdetta onnellisina ja tyytyväisinä eläviä naisia on paljon! Meitä jotka eivät mistään hinnasta vaihtaisi olosuhteitaan! Ei siinä ole mitään pahaa eikä epänormaalia. Mitään traumoja ei tarvitse kaivaa väkisin mistään jos niitä ei ole. Ei meillä kaikilla ole traumataustaa, joillakin on, ja silloin on hyvä hakea apua.
    Sinun kohdallasi vaikuttaa, että olet jotenkin hukassa itsesi kanssa? Et tiedä kuka olet ja mitä tahdot?
    Voisi olla hyvä pyrkiä keskustelemaan jonnekin. Selkiyttämään minäkuvaasi ja löytämän oikean itsesi.

  • Ympäristön paineita nuo tunteet on. Itse nuorempana koin ne niin koviksi että aloin suhteilla ja hankin perheen koska oli niin sanotusti pakko. Nyt on monesti erottu, on raiskattu, pahoinpidelty ja elämässä traumoja kertynyt miesten takia niin että terapeuttinikin on ahdistuneempi kuin minä kun niitä käsitellään, minä olen sisältä tyhjä ja kylmä niiden olioiden suhteen, mutta yhden asian olen tajunnut. Ei olisi ikinä pitänyt alkaa pakottamaan tunteita joita ei ole, minä olin ihan tyytyväinen itsekseni ja nykyään olenkin taas itsekseni. Nyt on elämä hyvää kun yhtään miehen kuvotusta ei ole lähipiirissä. Löysin myös lopulta seksuaalisuuteni ja olen lesbo. Sekin kesti pitkään kypsyä kun harhailin maailman tuulissa. En ole ikinä kokenut miehiä seksuaalisesti haluttaviksi mutta pystyn kyllä harrastamaan sellaisen kanssa seksiä. Tulkitsin sen väärin biseksuaalisuudeksi ja itsepäisesti pidin kiinni siitä minkä uskoin oikeaksi elämäntavaksi. Minulla on ystävä joka on saman tyyppinen ja hän ei lähtenyt samaan elämäntyyliin mukaan. Ihailen häntä. Hänellä on omistusasunto, rahaa, matkustaa ympäri maailmaa, on paljon mielenkiintoisia toimia ja harrastuksia, paljon ystäviä. Minä uhrasin elämästäni parikymmentä vuotta tyhjään ja käteen ei jäänyt juuri mitään. Nyt vasta aletaan elää. Minäkin haluan matkustaa, harrastaa, viettää aikaa ystävieni kanssa, omistaa joku päivä edes jotain ja se on mahdollista ilman miesloisia jotka tilisi lisäksi tyhjentää mielesi ja psyykeesi.

    • oleitsesi-nikille.
      Jos parisuhteessa raiskataan, pahoinpidellään sun muuta, niin siihen on vain 1 neuvo.
      Ensimmäinen kertasi kummastakin tapahtumasta menee ymmärtämättömyyden piikkiin, et tajunnut lähteä parisuhteesta ajoissa. Mutta jos nuo kaksi asiaa ovat toistuneet, oma on vikasi, seuraavat kerrat ovat silkkaa tyhmyyttä sinun puoleltasi. Mies tai miehet olivat paskoja, mutta niin olit sinäkin, kun siedit tuollaista käytöstä.

      Se että -sinä- olet hukannut elämästäsi 20 vuotta huonoissa parisuhteissa, se on ollut sinun oma valintasi, Itse olet sellaisen elämän itsellesi valinnut. Olisit lähtenyt kävelemään ensimmäisen lyönnin, ensimmäisen väkisinmakaamisen jälkeen. Aina on vaihtoehtoja muuttaa elämänsä kulkua.

      Nyt vasta alat elämään. Toteuta asia.
      Älä sure mennyttä elämääsi. On turha jossitella, jos olisin tehnyt silloin näin tai noin, et tehnyt niin, joten mennyt ei muutu miksikään. On turha miettiä onko jollakin toisella ollut parempi elämä tai onko hänellä enemmän maallista mammonaa. Sinun elämäsi on ollut sellainen kuin on, ei se vertailemalla muuksi muutu.

      Elä omaa elämääsi, ole oma itsesi, älä syyllistä koko maailmaa omista virheistäsi, äläkä muutaman ihmisen teoista sinua kohtaan. Maailma on täynnä hyviä ihmisiä, hyviä miehiä jotka kunnioittavat ja arvostavat naisia. Nyt sinä kriminalisoit kaikki miehet loisiksi ja pahoiksi ihmisiksi. Et ole oppinut mistään mitään.


  • Olen ollut naimisissa ja avoliitossa. En tykännyt. Nyt yksin tai siis lasten kans ja viihdyn ja nautin elämästä. Seksisuhde on . Se riittää.

    • Sama täällä, paitsi ei sitä seksisuhdetta. En kaipaa sitäkään.
      Ja mitä kauemmin olen ollut vapaa, sitä kauheammalle tuntuisi tästä luopua!
      On ihan mukavia miehiä, sellaisia kaveri-mukavia, ei siinä mitään. Lähemmäksi en ketään huoli enkä halua enkä tunne mitään tarvetta. Se kaikki on nähty ja koettu ja omalla kohdallani huonoksi havaittu. Joten näin jatketaan.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.