syntyi yhdeksän lasta, jotka nyt ovat aikuisia kaikki. Yksikään heistä ei ole säilynyt vl:nä vaikka ahkeroimmekin heitä viedä mukanamme seuroihin ja siunasimme kotonakin evankeliumin siunauksella. Mutta nyt kun heiltä kysyn, onko hyvä vai huono asia , että teitä on monta, he toteavat kaikin että hyvä. Eikä siitäkään ole heihin jäänyt minkäänlaista katkeruutta, että syntyivät vl kotiin . He tietävät että heitä kannetaan esirukouksin taivaallisen Isän sydämelle, että he saisivat vielä palaamisen armon siihen lapsuuden aikaiseen uskoon, jonka heiltä vei mieltyminen tämän maailman viihteelliseen menoon. Tällä haluan sanoa nyt vain sen, että ei se, että on iso sisarussarja ole mitenkään huono asia.
Meidän
perheeseemme
12354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole enää uskomassa, mitta minä olen vaikka killitänkin viskiä mieleni terveydeksi....
suuria ja melkein joka torpassa oli 6-12 lasta, ja ani harva näistä perheistä oli vanhoollislestadiolaisia. Joukossa saattoi olla jopa suurperheellisiä ateisteja.
Nyt pitää kuitenkin muistaa, että jokainen aikuistunut perheen "lapsi" päättää itse henkilökohtaisesti uskonasioistaan, koska se on ihmisen oma valinta.
On muistettava Jeesuksen sanat:
Joh. 6:44-46
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
Itse olen vl-vanhempien lapsi. En ole enää vl, mutta olen kiitollinen taustastani. Vanhempani antoivat hyvät eväät elää hyvää elämää. Minullakin on paljon sisaruksia ja sekin on vain mukava asia.
Ainut asia, mikä olisi kotonani voinut olla toisin, olivat jotkut pikkumaiset säännöt, jotka ovat tuttuja vl-piireistä. Ne tuskastuttivat. Mutta toisaalta vanhempani suhtautuivat tv:n katseluun naapurissa sallivasti, mikä tuntuu näin pitkän ajan päästäkin ajateltuna aika yllättävältä.
Summa summarum: Kyllä vl-perheessä on useimmiten varmaan hyvä elää. Lapsuus ja nuoruus ovat keskimääräistä turvallisempia ja se taas opettaa luottamaan elämään.
ota tosissasi sitä, että nyt vl-liikkeen ulkopuolella olet tuomittu kadotukseen. Hienoa!
kun perheessä on useita lapsia.
Vastikään vietimme juhlaa, johon perheemme jo aikuistuneet lapset (kahta lukuunottamatta) esittivät järjestämäänsä ohjelmaa. Sivusta eräs aiemmin tuntematon juhlavieras päiväili, että ompa teillä kauhia perhe, johon vastasin, ettei se niin kauhia ole :)
Antakaamme isojenkin perheiden olla sitä ihan rauhassa!
Toivon voimia jokaiselle sekä hyvää kesää. Kirjoitellaan täällä yhä palstan outoudesta huolimatta. Terveisin Sirkka
Kyllä isossa perheessä oma siunauksensa on,
vaikka monta kertaa raskasta onkin.
Viime syksynä oli tyttäremme häät
ja oli tosi mukava katsoa,
kun koko kymmenen sisarussarja
asettui yhteiseen kuvaan.
Mielellään nämä isommat yhtä pitävät,
asuvat opiskeluaikanaankin yhdessä.
Eli kyllä iso sisarussarja
kaiken vaivan arvoinen on!
Siunausta ja hyvää kesää !
ihminen tiedä että niin yksi kuin vaikkapa 20-lapsiessa perheessä on hyvä elää ja olla jos asiat ovat tolallaan? Muuten ei.
Kyllähän rikkautta monenlaista on. Tämä lasten tuoma rikkaus on yksi
niistä, en nyt tässä yhteydessä muusta puhunutkaan.
Kun on kaunis päivä, niin yksi huomaa sinisen taivaan, toinen lämpimän
auringon, kolmas aaltoilevan veden, neljäs kukat ja puut. Samaa kaunista
päivää ne kaikki tyynni on. Ja jos joku sanoo, että katso, kauniita kukkia,
niin kyllä minä silloin todennäköisesti seuraavaksi niistä kukista jotakin sanon.
Eikä se lasten tuoma rikkaus ilmaista ole, monesta asiasta on joutunut
luopumaan. Omasta ajasta, lomista, matkustelusta, uusista vaatteista tai huonekaluista, monipuolisesta ruuasta, välillä terveydestäkin.
Mutta on se silti kannattanut!
Onnea on tosiaan niin monenlaista.
:) :) :)
Minun mielestäni on aika huono asia, jos puolestani rukoillaan, koska en halua muiden ihmisten miettivän sieluntilaani. Se on minun yksityisasiani. Toisaalta ei se rukoilu minua erityisemmin haittaa, mutta en toivo sitä todellakaan.
Jos joku toinen näkee, että sieluntilassasi ei ole kaikki kohdallaan, se ei todellakaan ole yksityisasiasi. Ihminen, joka jättää tuossa tilanteessa rukoilematta puolestasi, on joko näännyksissä omien ongelmiensa vuoksi tai pahasti päästään vialla.
En rukoile koskaan kenenkään puolesta, enkä silti koe, että olisin lainkaan päästäni vialla. En ikinä aio rukoilla kenenkään puolesta. On todella omituista kuvitella, että jonkun ihmisen puolesta olisi rukoiltava. Terveellä järjellä ei ole tuollaisen touhun kanssa mitään tekemistä. Minulle on aivan yksi hailee, vaikka kaikissa kirkoissa rukoiltaisiin minun puolestani. Korkeintaan saatan hiukan pahastua siitä, jos saan tietää asiasta. Jos joku rukoilee minun puolestani, niin toivon mukaan pitää omana tietonaan.
Sinulla on tapana vastata tämän palstan traagisiin elämäntarinoihin kuivalla tyylilläsi, jotka kuvastavat myötätuntoa. Siitä on lyhyt matka rukoukseen.