Tätä palstaa olen lukenut ja ihmetellyt että mitä h*ttiä minä olen tehnyt niin väärin? Miksi minä olen yhäippäressukka joka ei suunnilleen edes ansaitse elää?
Olin lapsen isän kanssa kihloissa, erosimme ennen lapsen syntymää koska se nyt vain meni niin. Hänellä oli toinen suhde, ja hän jätti minut, ei ollutkaan valmis isäksi.
Synnytin yksin, tulin sairaalasta kotiin yksin, valvoin yöt yksin, hoidin lapsen yksin. En pyytänyt isältä mitään, en pyytänyt katsomaan lasta enkä kieltänyt sitä tapaamasta. Annoin kortit hänelle, tehköön niin kuin parhaaksi näkee. Elatusmaksut sovimme yhdessä, summaksi minimimäärä ja molemmille se sopi hyvin.
Olen hoitanut lasta, kasvattanut ja opettanut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pesen hänen pyykit, ostan uudet vaatteet ja tavarat, pidän huolen neuvola ym. käynneistä, hoidan kun on kipeänä, vaihdan lakanat, ruokin kun on nälkä, rakastan ja annan läheisyyttä, luen iltasadut, kylvetän ja kampaan hiukset, harjaan hampaat, hoidan vakuutukset ja tarha-asiat YM.
Lapsi kasvaa normaalisti, kehittyy ikäistensä mukaan ja on reipas tyytyväinen poika.
Palasin töihin hänen ollessaan 1,5 vuotias ja laitoin hänet päiväkotiin, missä ei ole ongemia ollut.
Flunssat ja perustaudit on ollut, mutta käsittääkseni en olisi niiltä pystynyt välttymään vaikka isä täällä asuisikin.
Käyn myös viihteellä silloin kun siltä tuntuu. Tarkoittaa käytännössä noin kerran 2 kuukaudessa. Minusta minulla on siihen lupa ihan niinkuin isällänsä, on minullakin oma elämä ja tarvitsen myös aikuisten seuraa ja rentoutumista ystävien kesken. En etsi baarista yhden yön juttuja vaikka olen yksinhuoltaja.
Kun minä sinne vapaa-ajalle eksyn, lapsi on yötä mummolla ja vaarilla (tai he tulevat yöksi meille). Heille on lapsesta kiva näyttää uusia taitoja, papan kanssa käyvät kesällä kalassa, mummon kanssa on kiva leipoa jne.
Joskus minulla on myös menoja, joihin lapsi ei sovellu mukaan. Esimerkkeinä työhaastattelu ja pieni operaatio sairaalassa. Silloin on lapsi saanut pariksi tunniksi hoitajan; mummon, papan tai tädin. En koe käyttäväni heitä hyväksi, sillä usein he myös pyytävät lapsen hoitoonsa tai kylään. (eikö yhdessä asuvat vanhemmat koskaan vie lastaan hoitoon muille??)
Mikä tässä nyt on siis sellaista mitä te täydelliset etäisät ette voi hyväksyä? Se, että isä ei lastaan näe, ei ole minun valintani. Jos haluaa tavata tai ottaa jopa osaa hoitamiseen, annan siihen mahdollisuuden kyllä ja edesautan sitä parhaani mukaan. Minusta se olisi hienoa, jos lapsella olisi isä. En kuitenkaan ala pomppimaan etäisän pillin mukaan, enkä ala häntä pyytelemään tapaamisiin. Aikuisena ihmisenä osaa varmasti hoitaa asiansa jos niin haluaa.
Niin että mitä minun tulisi tehdä, jotta en saisi kuulla olevani hyödytön yhäippäressukka, jonka lapsesta ei ikinä tule mitään ja niin edelleen?
Lapsi voi hyvin ja elämämme on tasapainoista ja turvallista. Häneltä ei puutu mitään, paitsi isä, ja tälle asialle minä en enää mahda mitään. Ei ole minun käsissäni. Roolimallia saa kyllä muiltakin, koska sukumme on läheinen.
En vain voi käsittää tätä stnan yleistystä. Onko se jotenkin hankalaa hyväksyä että lapsi voi olla onnellinen ilman toista vanhempaakin? Onko se hankalaa sulattaa että lähivanhemmalla on oikeasti omakin elämä, ja lupa olla myös tavallinen aikuinen? tietysti niissä rajoissa ettei lapsi siitä kärsi, ja minun mielestäni lapsi ei siitä kovin paljoa voi traumoja saada jos jonkun yön viettää hoidossa.
Se mitä lähivanhempi tekee sillä aikaa, ei kuulu kenellekkään. Ei oikeastaan edes lapselle. Ihan niin kuin sekään ei kuulu lähivanhemmalle mitä etävanhempi vapaa-aikanaan puuhaa.
Onko yh-vanhempien oltava selibaatissa eläviä absolutisteja, vähenikö meidän oikeudet elämiseen lapsen ja eron myötä?
Eikö se enää riitä, että kasvattaa lapsensa hyvin, rakastaa opettaa ja on läsnä sekä hoitaa perustarpeet ja huolehtii lapsen perusoikeuksista? Pitääkö tässä jeesukseksi ryhtyä ihan vain siksi että sattuu olemaan YKSINHUOLTAJA.
Mikä tässä ottaa niin koville, etävanhemmat?
Olin lapsen isän kanssa kihloissa, erosimme ennen lapsen syntymää koska se nyt vain meni niin. Hänellä oli toinen suhde, ja hän jätti minut, ei ollutkaan valmis isäksi.
Synnytin yksin, tulin sairaalasta kotiin yksin, valvoin yöt yksin, hoidin lapsen yksin. En pyytänyt isältä mitään, en pyytänyt katsomaan lasta enkä kieltänyt sitä tapaamasta. Annoin kortit hänelle, tehköön niin kuin parhaaksi näkee. Elatusmaksut sovimme yhdessä, summaksi minimimäärä ja molemmille se sopi hyvin.
Olen hoitanut lasta, kasvattanut ja opettanut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pesen hänen pyykit, ostan uudet vaatteet ja tavarat, pidän huolen neuvola ym. käynneistä, hoidan kun on kipeänä, vaihdan lakanat, ruokin kun on nälkä, rakastan ja annan läheisyyttä, luen iltasadut, kylvetän ja kampaan hiukset, harjaan hampaat, hoidan vakuutukset ja tarha-asiat YM.
Lapsi kasvaa normaalisti, kehittyy ikäistensä mukaan ja on reipas tyytyväinen poika.
Palasin töihin hänen ollessaan 1,5 vuotias ja laitoin hänet päiväkotiin, missä ei ole ongemia ollut.
Flunssat ja perustaudit on ollut, mutta käsittääkseni en olisi niiltä pystynyt välttymään vaikka isä täällä asuisikin.
Käyn myös viihteellä silloin kun siltä tuntuu. Tarkoittaa käytännössä noin kerran 2 kuukaudessa. Minusta minulla on siihen lupa ihan niinkuin isällänsä, on minullakin oma elämä ja tarvitsen myös aikuisten seuraa ja rentoutumista ystävien kesken. En etsi baarista yhden yön juttuja vaikka olen yksinhuoltaja.
Kun minä sinne vapaa-ajalle eksyn, lapsi on yötä mummolla ja vaarilla (tai he tulevat yöksi meille). Heille on lapsesta kiva näyttää uusia taitoja, papan kanssa käyvät kesällä kalassa, mummon kanssa on kiva leipoa jne.
Joskus minulla on myös menoja, joihin lapsi ei sovellu mukaan. Esimerkkeinä työhaastattelu ja pieni operaatio sairaalassa. Silloin on lapsi saanut pariksi tunniksi hoitajan; mummon, papan tai tädin. En koe käyttäväni heitä hyväksi, sillä usein he myös pyytävät lapsen hoitoonsa tai kylään. (eikö yhdessä asuvat vanhemmat koskaan vie lastaan hoitoon muille??)
Mikä tässä nyt on siis sellaista mitä te täydelliset etäisät ette voi hyväksyä? Se, että isä ei lastaan näe, ei ole minun valintani. Jos haluaa tavata tai ottaa jopa osaa hoitamiseen, annan siihen mahdollisuuden kyllä ja edesautan sitä parhaani mukaan. Minusta se olisi hienoa, jos lapsella olisi isä. En kuitenkaan ala pomppimaan etäisän pillin mukaan, enkä ala häntä pyytelemään tapaamisiin. Aikuisena ihmisenä osaa varmasti hoitaa asiansa jos niin haluaa.
Niin että mitä minun tulisi tehdä, jotta en saisi kuulla olevani hyödytön yhäippäressukka, jonka lapsesta ei ikinä tule mitään ja niin edelleen?
Lapsi voi hyvin ja elämämme on tasapainoista ja turvallista. Häneltä ei puutu mitään, paitsi isä, ja tälle asialle minä en enää mahda mitään. Ei ole minun käsissäni. Roolimallia saa kyllä muiltakin, koska sukumme on läheinen.
En vain voi käsittää tätä stnan yleistystä. Onko se jotenkin hankalaa hyväksyä että lapsi voi olla onnellinen ilman toista vanhempaakin? Onko se hankalaa sulattaa että lähivanhemmalla on oikeasti omakin elämä, ja lupa olla myös tavallinen aikuinen? tietysti niissä rajoissa ettei lapsi siitä kärsi, ja minun mielestäni lapsi ei siitä kovin paljoa voi traumoja saada jos jonkun yön viettää hoidossa.
Se mitä lähivanhempi tekee sillä aikaa, ei kuulu kenellekkään. Ei oikeastaan edes lapselle. Ihan niin kuin sekään ei kuulu lähivanhemmalle mitä etävanhempi vapaa-aikanaan puuhaa.
Onko yh-vanhempien oltava selibaatissa eläviä absolutisteja, vähenikö meidän oikeudet elämiseen lapsen ja eron myötä?
Eikö se enää riitä, että kasvattaa lapsensa hyvin, rakastaa opettaa ja on läsnä sekä hoitaa perustarpeet ja huolehtii lapsen perusoikeuksista? Pitääkö tässä jeesukseksi ryhtyä ihan vain siksi että sattuu olemaan YKSINHUOLTAJA.
Mikä tässä ottaa niin koville, etävanhemmat?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Samat ajatukset ja kokemukset.Niiden puheista ei kannata välittää jotka ei ole ollut päivääkään yksinhuoltajana ;) Ne ei oikeesti tiedä mistä ne puhuu!Kaikilla meillä on oikeus elää.
ihmiset, joilla ei ole ketään. Heillä ei ole puolisoa, ei heillä ole lapsia, ei siis mitään. He ovat kateellisia, ja siksi keksivät kaikenmaailman tyhmiä asioita ihmisistä, joilla on asiat hyvin. He ovat yksinäisiä, eikä oikein tiedä kelle pahaa oloa purkaa.
Sitten on teini-iäisiä, jotka muuten vaan huudattaa, koska tietää että vastauksia tulee aina.
Annamennä toisesta korvasta ulos. Meistä jokainen tietää omat asiat parhaiten, joten mitä kannattaa miettiä moisia juttuja, jotka ei tiedä tuon taivaallista mistään. Ihan provoja suurin osa. Näin minä luulen.
Et ole luuseri. Tällä palstalla on hyvin, HYVIN yksipuolinen käsitys yksinhuoltajista, kiitos parin fanaattisen erittäin mustavalkoisesti ajattelevan "keskustelijan", jotka purkavat täällä aggressioitaan, omaa pahaa oloaan ja heikkoa itsetuntoaan. Saattaapa henkinen tasapainokin näillä henkilöillä olla ainakin hetkittäin vähän niin ja näin.
Jokainen lapsistaan sinun kaltaisesti hyvin huolehtiva vanhempi, on hän sitten yhteis- tai yksinhuoltaja, etä- tai lähivanhempi tai mikä tahansa muu huoltaja, on kaikkea muuta kuin ressukka ja luuseri.
Jätä siis tämän palstan kiihkoilijoiden mielipiteet omaan arvoonsa. Niistä ei kannata olla moksiskaan. Mutta joskus, kun on rankka päivä takana ja haluat rentoutua, niin vink, vink; lueskele juttuja, tulee heti paremmalle tuulelle, kun alkaa niin kovin naurattamaan jotkut jutut koomisuudessaan :)
nii näät et valitat ja kerjäät säälii ja nostat itses jalustal niinku yhärireppana tekeeki! tuut kuuleenki ""ansioides"" takii olevas yhärireppana.
kyse siitä.en oo tämä henkilö joka kirjoitti ton jutun mutta ihmettelen suuresti että miksi keksit aina vain tuon saman "kerjäät sääliä" ei hän mitään sääliä kerjää vaan kysyy että mikä tekee tavallisesta yh:sta reppanan? ilmeisesti et osaa vastata koska länkytät vaan tuota samaa joka viestissä että "kerjäät sääliä ym" boooring...hohhoijaa
jätä sääliä (myöntää ettei pärjääkään) ja nostaa itsensä jalustalle (kehua olevansa asiansa täydellisesti hoitava vanhempi) samanaikaisesti? Mun mielestä aika ristiriitaista.
Lue tuo edellinen "enkeli82" aloitus, niin ehkä vähän ymmärrät miksi tämä palsta on niin täynnä katkeraa vuodatusta puolin ja toisin.
Siinä äiti huolissaan kyselee, että mitäs jos hän vain ottaisi isältä huoltajuuden pois, niin tottakai elatusmaksut kuitenkin kolahtaisi tilille.
Tuollaisia kun lukee, niin onko ihme että etävanhemmat ja lähivanhemmat ovat sotajalalla.
Toinen hyvä esimerkki tämän palstan tasosta on, kun nimimerkki "etäiskä" yritti aloittaa asiallisen keskustelun lasten tapamisista ja odotti vastauksia etävanhemmilta, niin eikös heti tullut jonossa pötkössä ruikutuksia siitä miten etäisät eivät tapaa lapsiaan.
on huolissaan, kun lapsella on ikävä iskää niin etäiskät; aidot ja epäaidot, kiljuvat kurkku suorana läskiperseressukoista jotka estävät tapaamiset ja tiiserit peesaavat kyrvänpuutteessa olevista alkkis-yh-äideistä jotka asuvat elareilla pubissa.
Ainakin arvon nimimerkki AITO_etäisä tarkoittaa käsittääkseni muita naisia kuin sinua. Hän kirjoittaa FAKTAA yh-äippäRESSUKOISTA. Olet lukenut ja tehnyt johtopäätökset väärin. Älä ala tuntea syyllisyyttä toisten äippien toimista. Hyvää jatkoa!
paikkaansa, kyllä aitoetä haukkuu ihan kaikki yh-äidit, hänhän muuttaa kaikkien kirjoitukset mieleisikseen ja saa heistä siten niitä ressukoita. Eihän hän tiedä tuntemattomien ihmisten elämästä yhtään mitään, ja ne naurettavat "faktat" ovat oman mielikuvituksensa tuotteita, täysin vailla todellisuuspohjaa. No itsensä hän siinä vain naurunalaiseksi on tehnyt ja tekee, kun niitä kuvitelmiaan tarjoaa jokaiseen kirjoitukseen mukaan ja aina sitä samaa märinää kuin paikalleen juuttunut gramofonin neula.:) Noloa ja säälittävää...
totta mitä itsestäsi kerrot, niin onhan se jo sanomattakin selvää ettet kuulu yhäippäreppanoiden leiriin jotka täällä ja elämässään kitisee ja valittaa elareiden pienuutta ja että isä ei tapaa lastaan ym ym ym ruikutusta. onhan AITO etäisäkin jo moneen otteeseen sanonut että on olemassa hyviäkin yhäippiä ja ne ei kuulu ressukoihin, ja samaa sanon minäkin.
maksaa sille isälle kuukausittain siitä, ettei hän "voi" olla lapsensa arjessa mukana sen sijaan, että ottaisit häneltä elatusmaksuja vastaan. Lisäksi sinun pitäisi olla sitä mieltä, että kaikki etäisät ovat vääryyttä kärsiviä valioyksilöitä, joilta ei kukaan koskaan saisi vaatia elatusta lapselleen, vaan joille pitäisi maksaa siitä, että ovat armollisesti suvainneet lapsen alulle siittää. Ja etän pillin mukaan nimenomaan pitää tanssia ja selibaattikin on ihan toivottavaa. Paitsi tietysti sen etäisän mielestä, joka sattuu olemaan puutteessa silloin kun sinut tapaa. Ja jos sinulla on varaa joskus viihteellä käydä, niin sehän tarkoittaa, että sinulla on ylimääräistä rahaa, joten maksa se isälle ja jätä menemättä ulos. Muuten kaikki tuntuukin olevan ihan kohtuullisen kohdallaan.
hyvin kirjoitettu tämän palstan FAKTAA, jotenkin tutulta kuullostavaa, hmmmm.. kenenkähän kahden ressukan...?
Tässä faktaa, miksi olet yhäippäreppana, siis niiden kahden palstahäirikön mielestä.
- otat vastaan elatusmaksun, vaikka vain minimin. Määrä ei vaikuta, nyhdät siis rahaa exältä aiheetta ja tienaat lapsella.
- otat vastaan myös lapsilisän yh-korotuksella. Se on yhteiskunnan tukien väärinkäyttöä. Siitä tulee luopua tai mieluummin antaa exälle.
- asumistuesta et puhunut mitään, mutta jos sitä saat, se on tietysti myös tuen väärinkäyttöä. Se täytyy antaa exälle, että hän voi hommata isomman asunnon siltä varalta, että joku kaunis päivä haluaakin tavata lasta, ja sitähän ei voi tehdä missään tapauksessa pienessä asunnossa.
- sanoit käyväsi viihteellä kerran 2 kk:ssa, kertojen määrä ei taaskaan vaikuta. Olet silloin kuitenkin tyrkyllä, ja mitä se sitten tarkoittaa, sitä en viitsi tässä toistaa, koska se on jo niin ala-arvoista tekstiä heiltä.
- sanomattakin on selvää, että myös äitiysraha, kotihoidontuki, työttömyyskorvaus, sairaspäiväraha, toimeentulotuki, kuntoutustuki ym. ovat kiellettyjen listalla, kaksi ensimmäistä vallan sitä lapsilla tienaamista.
Tässä siis vain osa siitä, mikä riittää yhäippäreppanan nimeen, ja nimestä taas seuraa, että
- vaikka kerrot käyväsi töissä, se ei ole totta, koska reppanat makaavat laiskana kotona tukien varassa.
- et voi millään hoitaa lastasi hyvin, et kykene siihen, päiväkotihan sen hoitaa ilmaiseksi. Ne lapsella tienatut rahathan käytät itseesi, koska ei lapsesta ole mitään kuluja, ruokaa ei juuri tarvitse, vaatteet kirppikseltä ja sitä rataa.
- et ole ihminen vaan luuseri ja sinua tulee kohdellakin siten.
- et antaisi kuitenkaan lapsen tavata isää, vaikka niin sanot, jos sellainen ihme tapahtuisi, että isää sattuisi asia kiinnostamaan.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin... Mutta älä välitä, ei ne kaksi ole "käyneet täysillä" enää pitkään aikaan..... jos koskaan. :D
mutta kaikki kohdat osoittavat, että olet lukenut ja tulkinnut lukemaasi kuin piru raamattua. Ei noita kliseitä kukaan täällä jaksa oikoa tosissaan, oletan.
kysyä äidiltä, kun kuoli jo kymmeniä vuosia sitten. :( Miksi muuten nyt kommentti ei tullut kummankaan rekisteröidyllä nikillä? :) Tehän AINA niin mainostatte sitä, että AINA JA KOKO AJAN kirjoitatte vain niillä. Heh heh! Mutta ei sen niin väliä, kyllä kaikki sen kumminkin tietää jo siitä, että on VAIN kaksi ressukkaa (aito ja epäaito, hihhihhii), joihin taas tuokin kalikka kalahti niin maan perusteellisen LUJAA, ihan niin kuin arvasinkin! Ne faktat, ne faktat... :D ;X
Ihmettelen samaa asiaa usein ja paljon. Erostani on jo reilusti yli kaksi vuotta ja kinastelu lasten isän kanssa jatkuu edelleen. Alkuun eron jälkeen hän ei ottanut lapsia vain siksi, että minä en pääsisi mihinkään, koska se ei kuulema ole minun vapaa-aikaani. Hän oli mustasukkainen jos tein joskus harvoin jotain kivaa ilman lapsia.
Ja sinkkuna elellessä sai heittää usein miehillä vesilintua kun kuultuaan olevani yh naama venähti kummalliseksi. Miksi on niin iso kirosana olla yh ?? Minä olen ylpeä itsestäni ja lapsistani. Opiskelen, kasvatan lapseni, hankin heille kaiken tarpeellisen ja silti exä pitää minua huonona äitinä ja vaatii huoltajuutta, itse hän ei paljoa vaivaudu lapsien perään, milloin on työt esteenä milloin mikäkin.. juhlapyhiä ei halua muita kuin joulun olla lasten kanssa koska on viinaan menevä ja kaikki tekosyyt vetää lärvit ovat tervetulleita.
Nyt olen löytänyt uuden rakkauden ja elämä on ihanaa, kuten oli jo heti eron jälkeenkin :) Uurastan kovasti saavuttaakseni unelmat ja vaikka exäni keksii yhä uusia keinoja olla elämäni esteenä en anna periksi.
Olkaa ylpeitä itsestänne ja omasta jaksamisestanne! Minä ainakin olen :D