plussa tuli ja nyt

Itekki plussasin sunnuntaina! Yritystä meillä reilun vuoden verran takana. On kyllä sellanen pelko ja epätodellinen olo, että mitäs jos ei sittenkään. Onnea ultraan ja tsemppiä raskauden kanssa! :D

Täällä mennään rv 9 6, sydänäänet kuultu ja kaikki ollut hyvin :) Meitäkin kyllä pelottaa hirveästi, mutta koita olla stressaamatta,se kun ei oo hyväksi sulle eikä pikkuiselle! Toivotaan nyt parasta! Ainiin, ja meillä yritystä takana 5 vuotta, ekasta IVF:stä nyt sitten tämä onnenpotku :) Aurinkoista kesää ja hyviä vointeja!!

Sama tilanne mullakin. Viime perjantaina plussasin ja pelkään kauheasti keskenmenoa, sen kerran kokeneena. Takana myös 3 vuotta hoitoja. Nyt jännätään kiinnittyikö vain yksi alkio vai molemmat. Onnea sullekin, eikä sitä pelkoa valitettavasti poista mikään!!!

Käsittääkseni olet ensi viikolla n 7.-8. viikolla. Eiköhän teille ole annettu ultra-aika niin, että siinä pitäisi näkyä onko siellä ketään kotona... Noissa main pitäisi näkyä jo syke.

Ei sitä epävarmuutta mikään oikein poista ennen kuin vasta joskus myöhemmin. Pari vuotta on käyty hoidoissa, IVF:stä saatiin onneksi hyvin alkioita talteen. Raskaus on alkanut joka alkionsiirrosta, 1. oli kohdun ulkopuolinen, 2. meni kesken rv 6 4, vaikka selvisikin vasta parin viikon päästä ultrassa. Nyt on 3. raskaus vuoden sisään; rv 10 1. Tällä kertaa vain totesin miehelleni "juu, plussa sieltä tuli", ei pahemmin hehkuteltu enää. Molemmat yksityisellä tehdyt ultrat jännittivät kovasti, mutta syke näkyi myös toisella kertaa ja vain yksi sikiö näkyi, mikä on ihan hyvä juttu, kun kaksoisraskaus lisäisi kuitenkin keskenmenoriskiä.

Ensimmäinen neuvolakäynti ei tuonut mitään uutta tietoa, siellähän vaan oikeastaan jutellaan. Nyt odottelen aikaa 1. julkiseen ultraan ja veriseerumikokeeseen, ikää alkaa olla sen verran, että kaikki mahdollisuudet on otettava huomioon. Olo on aika epätodellinen, kun mitään raskausoireitakaan ei ole.

Toisaalta olen aika realistinen, kaikkea voi tapahtua, mutta ei tässä voi oikein muuta kuin odotella. Jos ultra ja verikokeet näyttävät olevan ok, sitten varmaan osaan vähän huokaista helpotuksesta. Tässä vaiheessa emme edes paljoa puhu raskaudesta, mies on kyllä vielä huomaavaisempi kuin yleensä, hänen mielestään minun pitäisi nyt vain levätä korokkeella, eikä tehdä mitään, mikä voisi vähääkään rasittaa, vaikka olen kertonut, että voin elellä ihan normaalisti. En ole pahemmin edes tutkinut mitään raskauslaskureita, joista voisi seurata sikiön kehitystä, niiden aika tulee sitten, jos ultrassa ja muissa kokeissa kaikki on hyvin.

Pitkää pinnaa kaikille!

Täällä yks pariskunta, jolle tehtiin PAS ennen vappua ja nyt näyttää plussaa, ens viikolla olis kans ultra. Vielä ei uskalla iloita, ennenkuin näkee, et kaikki on hyvin ekassa ultrassa. Meillä siirrettiin 2 alkiota, joten saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaa. Meillä melkein 2 vuotias lapsi IVF:n tuoresiirron tuloksena. Toivotaan et kaikki menee hyvin, ekan raskauden kanssa pystyin iloitsemaan melkein vasta sitten, kun synnytys oli ohi ja terve lapsi syntyi. Lasta on niin kauan toivonut, ettei raskaudesta uskalla iloita ihan täysillä, ennenkuin lapsen on saanut itselleen. Pelkää, et jotain tapahtuu... Mut tsemppiä odotukseen, piinailua tämäkin on ensi viikkoon asti, pidetään yhteyttä...

Paljon onnea kaikille plussanneille!!!

Mä testasin myös lauantaina plussan!! Hoitoja vuoden verran takana, yritystä yhteensä kolme vuotta ja nyt on mullakin pelko persuksissa! Voiko tää olla totta?!! Ekaan ultraan vielä kaksi viikkoa ja jännittää hirveesti! IVF:stä on tämä lapsi saanut alkunsa ja esikoista odotetaan.

:)

Onko teillä muilla jotain oireita?

ensi ultrassa tänään. Siellä pikkunen köllötteli aivan oikeassa paikassa. Pikku sydän hakkasi vimmatusti. Ihana tunne nähdä että sisälläni siis tosiaan kasvaa nyt pieni ihmisen alku. Kyyneleet valuivat... olen niin onnellinen.

Oirita raskaudesta tällä hetkellä on lähinnä armoton väsymys ja se että minua kylmää koko ajan. Rinnat on turvoksissa ja nännit hieman tummuneet.

Voi kun vain pikkuinen kestäisi kyydissä loppuun saakka.

Siispä kaikille toivotan jaksamista hoitojen kanssa. Vaikka välillä tuntuu epätoivoiselta niin aina on näköjään toivoa tunnelin päässä. Kyllä uurastus on palkittu jo tässä vaiheessa. Toivottavasti vain saan oman nyytin tammikuussa syliini.