Emme asu lapsen isän kanssa yhdessä. Molemmat halusimme tämä lapsen. Hän ei ole ollut kertaakaan neuvolassa eikä ultrassa mukana, vaikka asiasta olen maininnut ja hän on itsekin joskus sanonut haluavansa tulla mukaan.
Jokseenkin välinpitämätön on sairaslomani ym. suhteen. Olen vasta viikolla 27 ja avautunut jo jonkin verran ja voi olla että joudun sairaalalepoon.
Hän on kuitenkin tukkimassa mukaan synnytykseen... Koska alusta asti on ollut selvää, että minä kannan rahallisen ja muun vastuun lapsesta niin miehen mukaan tulo synnytykseen tuntuu jokseenkin oudolta.
Mitä minä hänellä siellä teen?
Pelkään olevani niin haavoittuvainen ja primitiivinen, etten jaksa kontrolloida omia tunteitani tai pitää itseäni koko ajan silmällä etten vaan ala purkautumaan siellä sanallisesti. Pelkään alkavani huutamaan ja sättimään häntä ja syyttämään ties mistä...
Mielestäni tämä lapsi on minun, hänellä ei tule olemaan mitään oikeuksia tähän lapseen. Toki hän saa olla lapsensa kanssa miten paljon tahtoo.
Pelkään että hän pilaa koko synnytyksen olemassa olollaan ja sitten minulle jää pahat muistot synnytyksestä...
Onhan hän tietysti lapsen isä, mutta toisaalta minä hänet hoidan ja kasvatan ja elätän.
Olen synnyttänyt aikasemminkin yksin, eikä siitä jäänyt pahat muistot. Lähinnä olin helpottunut, ettei kenenkään tarvinnut sivusta seurata omaa tuskaani ja kärsimystäni, kun sille ei kukaan voi mitään, yksin sen tuskan kanssa jokainen loppu peleissä on.
Jokseenkin välinpitämätön on sairaslomani ym. suhteen. Olen vasta viikolla 27 ja avautunut jo jonkin verran ja voi olla että joudun sairaalalepoon.
Hän on kuitenkin tukkimassa mukaan synnytykseen... Koska alusta asti on ollut selvää, että minä kannan rahallisen ja muun vastuun lapsesta niin miehen mukaan tulo synnytykseen tuntuu jokseenkin oudolta.
Mitä minä hänellä siellä teen?
Pelkään olevani niin haavoittuvainen ja primitiivinen, etten jaksa kontrolloida omia tunteitani tai pitää itseäni koko ajan silmällä etten vaan ala purkautumaan siellä sanallisesti. Pelkään alkavani huutamaan ja sättimään häntä ja syyttämään ties mistä...
Mielestäni tämä lapsi on minun, hänellä ei tule olemaan mitään oikeuksia tähän lapseen. Toki hän saa olla lapsensa kanssa miten paljon tahtoo.
Pelkään että hän pilaa koko synnytyksen olemassa olollaan ja sitten minulle jää pahat muistot synnytyksestä...
Onhan hän tietysti lapsen isä, mutta toisaalta minä hänet hoidan ja kasvatan ja elätän.
Olen synnyttänyt aikasemminkin yksin, eikä siitä jäänyt pahat muistot. Lähinnä olin helpottunut, ettei kenenkään tarvinnut sivusta seurata omaa tuskaani ja kärsimystäni, kun sille ei kukaan voi mitään, yksin sen tuskan kanssa jokainen loppu peleissä on.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinun tilanteessasi en ottaisi miestä mukaan synnytykseen. En edes miettisi asiaa. Parempi niin sinulle kuin vauvalle, että saat synnytyksessä uppoutua rauhassa synnytykseen etkä tapella miehesi kanssa. Kyllä mies ehtii lapsen elämään myöhemminkin, jos haluaa. Synnytyksessä on kuitenkin äidistä ja vauvasta, kaikki muu on toissijaista. Synnytyksestä eteenpäin onkin sitten asia erikseen ja mies toivottavasti saa/haluaa osallistua lapsen elämään.
Sinne synnytyssaliin pääsee vain ne, jotka sinä sinne haluat. Miestä ei ole pakko ottaa mukaan, vaikka hän sitä vaatisi. saat nimetä tukihenkilöksesi äitisi, kaverisi tai vaikka sairaalan tarjoaman doulan. Tai olla kokonaan ilman, jos haluat. Sillon saat enemmän aikaa kätilöiltäkin.
Ylipäätään sinun ei tarvitse olla missään tekemisissä miehen kanssa, jos et niin halua. Mies ei ole lapsesi isä, ellet pyydä häntä tunnustamaan lasta synnytyksen jälkeen. Koska mitä ilmeisimmin ette ole naimisissa miehellä ei ole mitään sidosta sinuun tai lapseen. Miehellä ei ole oikeutta vaatia isyyden tunnustamista tai esim. isyystestiä, jos sinä et siihen suostu. Eihän kukaan ventovieras kadulta voi ryhtyä vaatimaan toisten lasta tarkistettavaksi, olisiko siinä kenties omia geenejä mukana.
Elikäsnä otat ihan rauhallisesti. Mietit ihan rauhassa, onko miehestä mitään iloa lapsellesi. Jos siltä näyttää, vaihda puhelinnumeroa ja tarvittaessa hankit lähestymiskiellon miehelle. Jos mies on noin vatipäinen lapsensa äitiä kohtaa, minkälainen hän on lasta kohtaan?
pelkäsin niin jotain syyllisyyssaarnaa...
Juu, taidan ottaa ihan rennosti ja miettiä mitä haluan. Taidan olla liian kiltti tässä asiassakin, ja mietin liikaa mitä kaikki osapuolet haluavat.
Taidan jättää miehen pois, tai eihän minulla ole mitään ilmoitusvelvollisuutta hänelle edes.
Ajattelen, että tämä lapsi on minun ja minä haluan alusta asti olla hänen kanssaan niin kuin tahdon,ilman ulkopuolisia varsinkin jos suhde lapsen isään on niin ristiriitainen.
"sättiä" siellä synnytyksessä. Useimmat kun tuntevat kipua ainakin ennen epparin laittoa:)
Sinunhan ei tarvitse vielä tehdä mitään päätöksiä asian suhteen. Monet miehet myös kasvavat isyyteen vasta lapsen synnyttyä. Heidän kehossaan kun ei tapahdu muutoksia kuin korkeintaan sympatia syömisen myötä. Keskenkasvuiselta tuo mies kirjoituksesi valossa näyttää...Mutta entäpä myöhemmin. Minusta lapsella on oikeus isään ja äitiin vaikka tätä ei nykyjään ääneen melkein saa sanoa. Työskentelen huoltajuusriitojen piirissä , joten uskoisin nähneeni näitä kunnollisia ja kunnottomia aika kattavan otoksen...
Kävin tänään juuri itse lastenvalvojalla, kieltäydyin isyyden selvittämisestä, ja kyllä minulle vaan sanottiin että isä voi vaatia käräjäoikeuden kautta isyystestiä, ja siinä on turha äidin mukista mitään..
Juuri näin! Jossei mies ole mieliksi äidille niin ei saa olla lapsellekaan. Tiedätkö että mies voi miettiä sitäkin että mitä hänen pitäis tehdä kun tuntematon hupakko on yks kaks jättänyt jälleen pillerin ottamatta ja on maha pystyssä.
Ei äidillä ole mitään oikeutta estää isän ja lapsen suhdetta, sinuna kysyisin suoraan että haluatko tunnustaa tämän lapsen ja sitä kautta sitten tehdä päätökset mutta ihan sama hanki vaan itsellesi se lähestymiskielto mutta aika raukkamaista että estät isää ja lasta tapaamasta.
En minäkään miestä ota mukaan kun ei meillä ole enää mitään tekemistä keskenämme. Sehän olisi kamalaa. Sairaalasta sanoivat, että jos mies tunkee mukaan, voivat vartijat heittää hänet ulos jos äiti ei halua häntä mukaan :). Tuo on ihan äidin päätös ketä päästää luokseen.
Naisella on toki oikeus päättää kehostaan , mutta kyllä miehelläkin on ihmisarvo ja perusoikeudet turvattava:)
Miksi mies pitäisi ottaa mukaan synnytykseen jos on alusta asti sovittu ettei ota lapsestaan vastuuta edes rahallisesti? Minusta tuo kuulostaa melko oudolta että hän sinne sitten edes haluaa.
On aika "riski" suhtautua asiaan niin että mies saisi itse olla lapsen elämässä sen minkä haluaa vaikkei otakkaan muuta vastuuta. Kyllä ne asiat kannattaa selvittää ja sopia ihan kirjallisesti. Mitä jos mies haluaa aluksi olla lapsen elämässä ja lapsi kiintyy häneen kovasti ja sitten uuden kumppanin löydettyään mies ei enää haluakkaan olla osa lapsen elämää? Kaikki kannattaa sopia selkeästi paperilla vaikka se kylmältä tuntuukin.
ihan sama. Ei olla elämässä edes elatusmaksujen muodossa...
Eihän ihan kaikkeen tietenkään voi varautua etukäteen mutta jos voi niin kannattaa yrittää. Elämässä voi sattua ihan mitä tahansa, sitähän voi vaikka jäädä bussin alle huomenna. Ei silti kannata olla ajattelematta tulevaisuutta.
En kiistä miehen ihmisarvoa enkä perusoikeuksia, mutta ihmettelen että kuuluuko synnytyssaliin pääseminen todellakin miehen perusoikeuksiin. Eikö ole ennemminkin naisen perusoikeuksiin kuuluvaa päättää, kuka ulkopuolinen sinne synnytyshuoneeseen päästetään.
Mutta kyllä tuossa alkuperäisessä tapauksessa esineellistetään tai ainakin tapauskertomus antaa miehestä aika niukan kuvan. Lapsen etu kun lähtee siitä , että lapsella on oikeus isään ja äitiin. Näin en voi oman moraalisen näkemykseni mukaan ehdottaa kenellekään toisen "tekijän" poissuljentaa. Mitään näyttöä isän tai äidinkään tulevasta kelvollisuudesta vanhemmuuteen ei tässä kohtaa ole kun lapsi ei ole syntynyt. Juridisesti elossa syntyminen aloittaa lapsen taipaleen ja vanhemmuus alkaa mielestäni syntymästä. Surullista sinällään jos siittäjä (lain käyttämä termi) mielletään ulkopuoliseksi:) Hetkellisessä tunnekuohussa syntyvät päätökset voivat leimata tässä ennenkaikkea syntyvän lapsen koko elämän.
Olen itsekin äiti.
siis sen synnyttävän henkilön tulee voida ja saada keskittyä ja kerätä kaikki voimansa itse lapsen synnyttämiseen, mitä mies ei voi tehdä. Äidillä on kaikki oikeus toimia ja tahtoa siinä tilanteessa juuri niin kuin itse parhaakseen näkee jos se ei haittaa synnytystä tai lapsen turvallisuutta.
Itse synnytystilanteessa on aika turha alkaa saarnata tasa-arvosta ja sen saavuttamisesta, kun se ei tässä kys. tapahtumassa eli synnytyksessä tule koskaan menemään tasan.