Voisitteko kertoa mitä mieltä te lesbot olette bi:n kanssa seurustelusta. Itse olen juuri tullut julki bi-naisena ja koska olen "vasta" 20-vuotias, kaikki tuntuu uudelta ja oudolta kun en tiedä vielä mistään mitään. En oikein tiedä uskallanko lähestyä lesbonaista, koska voi olla, että hän haluaa toisen lesbon. Jos seurustelisin naisen kanssa, toivoisin tämän olevan kiinnostunut ainoastaan naisista (sama juttu koskee tietenkin myös miehiä). Omasta mielestäni toisen bi:n kanssa oleminen tuntuisi jotenkin liian epävarmalta. Pelkäävätkö lesbot että bi voi hetkenä minä hyvänsä kallistua taas toiselle puolelle?
Kelpaako lesboille bi?
New-Bi
471861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
asiaa syvällisemmin pohtimatta tähän tällaisen hetken mielijohteesta muodostetun mielipiteen, mutta omasta mielestäni bi-seksuaalisuus ei ole aitoa ja/tai kokonaisvaltaista, jos johonkuhun tiettyyn yksilöön ihastuminen ja myöhemmin rakastuminen voisi keskeytyä äkillisen sukupuoli-identiteetin muutoksen takia.
Nykyään bi-henkisyys on kovasti muodissa, mutta moni kuitenkin tarkoittaa sillä vain satunnaista kiinnostusta seksiin samaa sukupuolta olevan kanssa (tai osoittaa kumppanilleen voivansa osallistua kolmen kimppaan.) Jos on aidosti kiinnostunut ihan parisuhdemielessä molemmista sukupuolista (ts. jostakin ihmisestä sukupuolesta riippumatta), voisi kuvitella että juttu ei tulisi kaatumaan mihinkään äkilliseen herätykseen, että nyt on saatava olla vaihteeksi miehen (tai naisen) kanssa.
Olet aika nuori vielä, joten tuollaisen asian pohtiminen voi olla merkki omasta epävarmuudesta sen lopullisen identiteetin suhteen.
Itse pyörin tällä hetkellä pelkän seksuaalisen kiinnostuksen naisiin omaavan bi-tytön ja oikeaan parisuhteeseen naisen kanssa pystyvän bi-tytön identiteettien välillä. Alan kallistua yhä enemmän sille kannalle, että oikean naisen kanssa voisin kyllä viettää vaikka loppuelämäni, eli en luultavasti ole pelkkä wannabe-bi.
Aika näyttää tuleeko riittävän sopivia misuja vastaan. :)
Mitä tuohon sinun ongelmaasi tulee, niin sehän on varmasti kovin yksilöllistä. Jos kuitenkin on syytä olettaa, että nainen haistaa epävarmuutesi hommassa, suhde voi tietenkin kaatua siihen. Jos taas olet täysillä mukana, ei minkään lokeroimisen pitäisi olla ongelma. Pääasiahan ainakin pitäisi olla siinä, rakastaako juuri sitä ihmistä, jonka kanssa sitä suhdetta muodostaa.
Minä en halua tyttöystäväkseni bi-naista...
-tuntuu liian epävarmalta.
mikä täälläkin on jo nähty.
tällä palstalla? Hus siitä bi-puolelle metsästämään! Ei sun tarvii tulla tänne meidän pesää likaamaan. Ole mikä olet mutta jos mollaat meitä et ole meikäläisiä.
, en käsitä mikä tää "meikäläiset" ja "teikäläiset" asettelu on. eikö kyse oo kuitenki välittämisestä toista ihmistä kohtaan. se on ihan sama mikä sen tietyn ihmisen luokitus on, jos se tunne kolahtaa.
Mun tyttis on kissaihminen .Sillä on kaksi kissaa.
Mä olen koira-kissaihminen.Mulla on kissa ja koira.(Ovat muuten toistensa parhaat kaverit.)
Okei,me rakastetaan ja välitetään toisistamme mahottoman paljon.
MUTTA,kun hän pitää vain kissoista.Hän ei pidä siitä että pidän myös koirista.
Mun tyttis on lesbo.Sillä on ollut muutamia tyttöystäviä ennen mua.
Mä olen bi.Mulla on ollut avomies ja sen jälkeen yksi seurustelusuhde naisen kanssa ennen mun tyttöystävää.
Mun tyttis ei pidä siitä että pidän myös miehistä.
Koirasta en luovu hänen vuokseen.Mutta miehistä voin luopua.En tarvii niitä kun tyttis on ketä rakastan.
Kyllä mäkin mieluiten toisen lepakon kanssa olen. Kaksi naista yhdessä on jo muutenkin välillä hiukan monimutkainen yhdistelmä.. :)
Bi-naisista vain huonoja kokemuksia.
Bi-nainen ei kuitenkaan koe naissuhdetta koskaan ihan samalla tavalla kuin lesbo. Lesbolla koko fyysinen ja henkinen kaipuu kohdistuu naiseen kokonaan ja bi:llä vain osittain. En tarkoita etteikö bi-nainen voi seurustella täysillä naisen kanssa, mutta ei ihan kokonaan samalla tavalla kuin lepakko.
tuolla sitä, että bi nainen ei tunne yhtä suurta halua/viettiä viettää loppuelämäänsä naisen kanssa?
ten siitä saattaa ihmisparalle jäädä pelkkä LUU käteen. Epävarmaa, eikö :)
..väliä seksuaalisella suuntautumisella. jos on aikeissa menettää kumppaninsa, ni eiks se ole aika lailla sama menettääkö sen naiselle vai miehelle?
Periaatteessahan se on aivan sama. Omasta mielestäni ahdistavaa tilanteessa, jossa menettää kumppaninsa vastakkaisen sukupuolen edustajalle, on se että itse ei voi mitenkään kilpailla hänen kanssaan. Jos naiseni kiinnostuisi miehestä, niin pelini olisi aika pitkälti menetetty, koska tietäisin että miehellä on tarjota jotain mitä minulla ei ole. Kyllä se nakertaisi.
seurustelukumppanikseni lesbo!!!
Minulle ei ole koskaan ollut väliä, onko seurustelukumppanini bi vai lesbo, kunhan on sinut itsensä kanssa.
mutta kiinnostun helpommin bi-naisista, koska he yleensä viitsivät panostaa ulkonäköönsä enemmän ja näyttävät naisellisemmilta. Tietysti - kuten yllä todettiin - nakertaisi, jos menettäisi kultansa miehelle, mutta sitten se ei ehkä olisi todellista rakkautta. Ja voihan sitä tietenkin menettää toisen toiselle naisellekin, jos aikoo kuluttaa elämänsä pelkäämiseen.
Aikaisemmin esitin aina ehdottomana mielipiteenäni, ettei kumppanin seksualisuudella ole väliä - bi kelpaa aivan yhtä hyvin kuin lesbo. Ajattelin, etten syrji ketään seksualisuutensa perusteella.
No, elämä opettaa ja Siperia myös. Valitettavasti.
Tapailemistani ja seurustelemistani naisista suurin osa on ollut biseksuaaleja. Sille ei ole käsittääkseni mitään erityistä syytä, niin on vain sattumalta käynyt, enkä ole koskaan jättänyt tutustumatta mielenkiintoiseen naiseen vain siksi, että hän olisi bi.
Valitettavasti olen joutunut törmäämään biseksuaalien epävarmuuteen siitä, kumman sukupuolen kanssa he haluavat loppuelämänsä viettää. Minut on jopa jätetty selittäen, että "Mikäli olisit mies, haluaisin ehdottomasti viettää loppuelämäni kanssasi, koska olet ihana ja seksi kanssasi on täydellistä, mutta haluan perheen ja lapsia ja "normaalin" elämän, joten valitsen miehen."
Tällaiset kokemukset ovat olleet melko raakoja. Ei ole mukavaa olla suhteessa, jossa toinen osapuoli alkaa pohtia, haluaisiko sittenkin elää miehen kanssa. Varsinkin kun syynä pohdintoihin saattaa olla nimenomaan toive "helpommasta" tai "tavallisemmasta" elämästä, eikä niinkään paremmasta suhteesta.
Silloin tällöin törmään myös kokeilijoihin, jotka haluaisivat kokeilla seksiä naisen kanssa, kun sitä niin kovasti mainostetaan ja kun biseksuaalisuus kerran on niin kovin trendikästä. Ei kiitos, ei todellakaan. En halua olla kenenkään seksilelu enkä kokeilukappale, ja kieltämättä tällaiset lähestymiset herättävät joukon kielteisiä mielikuvia.
En enää lähtisi julistamaan kenellekään, että biseksuaalin kanssa seurusteleminen on ihan sama asia kuin lesbon kanssa seurusteleminen. Eihän se ole: biseksuaali ja lesbo ovat eri asioita. Mielestäni olemassa oleva ero on olennainen. Elämä on yksinkertaisesti opettanut, että biseksuaaleihin on syytä suhtautua hiukan varauksellisesti suhteessa. Jos valittavana olisi sama ihminen, mutta seksuaalisen suuntautumisen saisi itse valita, valitsisin ehdottomasti toisen lesbon. Lesbon ja biseksuaalin identiteetit ovat erilaisia, ja lesbous yhdistää.
Näin siitäkin huolimatta, että uskon että biseksuaalit voivat sitoutua suhteeseen samalla tavoin kuin lesbot, ja että lesbokin voi pettää tai jättää - ei se ole suuntautumisesta kiinni.
En ole myöskään koskaan jättänyt tutustumatta mielenkiintoiseen naiseen, vaikka hän olisikin biseksuaali. Seksuaalisuus on kuitenkin vain yksi tekijä ihmisessä, ja koko paketti ratkaisee.
joka näyttää naiselliselta ja huolehtii ulkonäöstä ja terveydestä, ja ihan vapaa sellainen;)
se vapaa on.Playeri tyyppi etsii viihdykettä viikonloppuun.. ;)
mutta todellisuudessa ne sinut jättäneet bi-naiset jotka haaveili perheestä ja lapsista, ei varmaankaan halunneet "helppoa" elämää vaan nimenomaan vastuullista aikuisuutta ja äitiyttä. Ehkä lesboelämä näytti heidän vinkkelistään pintaliidolta ja ontolta, ja miehen kanssa perheen perustaminen puolestaan vankemmalta perustalta oman potentiaalin maksimointiin ja parhaansa tekemiseen. Eihän niiden suhteiden aikaan naispareilla ollut edes oikeutta adoptoida yhteiset lapset laillisesti yhteisiksi, ja hedelmöityshoitojen hintakin oli niin suuri ettei lapsiin ehkä olisi ollenkaan ollut edes varaa. Sitoudu siinä sitten...
lesbo nainen, joka näyttää naiselta, on hellä, kiltti ja tunteellinen ja rakastaa kaikkea kaunista ympärillään, ei vihaa miehiä eikä lapsia, mutta haluaa RAKASTAA vain Naista!
Mistä löytäisin sellaisen ikioman, uskollisen, en vaihtaisi kuin paitaa.. :)
lesposuhde on pelkkää pintaliitoa ja onttoa.sen tietäävät itse lespotkin,siksi suhteet on mitä on,leikitään aikansa sitten vaihdetaan kun arki astuu kammariin.ei lespoja ota tosisaan edes lespot itse jos ovat rehellisiä.lisäksi me ollaan omistushalusia petoja jotka ennemin tai myöhemin tukehduteitaan toisen happi jos ei kumppani ehdi sitä ensten tekeen.varo bii lespoa ,pysy kaukana meistä!
Tulevaisuudessa naispareilla on kuitenkin melko reilut mahdollisuudet tavalliseen perhe elämään, ja toisaalta nykyisin miehen ja naisen muodostamatkin perheet usein pintaliitelee ja eroilee ihan samalla tavalla kuin lesboparit, joten voitais heittää jo romukoppaan nuo vanhat erottelut ja fobiat.
Täältäpä täältä!
Itse asiassa olen itse työskennellyt pitkään nimenomaan lasten parissa, tätä nykyä lastensuojelun parissa, ja olen aina ollut hyvin lapsirakas. Lasten "hankkiminen" kuuluu itsestäänselvästi tulevaisuudensuunnitelmiini.
Pintaliitoelämää en ole elänyt koskaan, en edes teininä. En erityisemmin viihdy yöelämässä, en käytä alkoholia juuri lainkaan ja elän mahdollisimman terveellisesti. Harrastan urheilua ja eräharrastuksia. Haaveenani on aina ollut sitoutua ja vakiintua ja rakentaa talo maalle. Asun muutoinkin pienessä kaupungissa. Siis erityisen tylsää ja tavallista, eikä lainkaan pintaliitoa.
Joten jospa et itse muodostaisi kummallisia käsityksiä toisten elämästä omassa päässäsi.
Jotenkin mulle tulee bi-henkisistä ihmisistä sellainen tunne,että rakastutaan rakastumisen tunteeseen tai kohteena oloon. Kaikki kelpaa eikä mikään ole aitoa. Aika tiiviisti ilmaistuna.
Kyllä mä haluan rinnalleni täydellisesti itsensä ja tunteensa tietävän aidon naisen,joka haluaa elää naisen kanssa elämänsä. Ja antaa toisten elää niiden miesten kanssa sitten.
..bihenkinen ni se kuulostaa samalta ku miesmäinen. teeskentelijältä. kuka nyt sellaisesta olis ensisijaisesti kiinnostunu.
biseksuaalin kanssa. En itsekään haluaisi, vaikka olen bi. Toisaaltaan en edes tiedä olenko bi vai lesbo. Mitkä ne kriteerit sitten on? Seksi miehen kanssa ainakin ällöttää eikä siis vain oman miehen kanssa vaan ajatus siitä, että harrastaisi sitä kenenkään muunkaan miehen kanssa etoo hirveästi. Joskus oksennan seksin jälkeen kun kuvotus on niin suuri, muuten vain tuntuu siltä, että tapan äijän kohta jos vielä koskee minuun.
Oli sitä sitten lepakko tai bi. Itse olen lepakko ja en ole miettinyt ikinä kumppanini suuntausta minään ihmeellisenä asiana. Ihmiseen sitä ihastuu ja rakastuu!!!!
ja uskollisia, kun taas lepakot etsii heti uuden lepakon.
miks ei kelpais?,mä olen seurustellut bi:n kanssa.en nähnyt siinä mitään ihmeellistä,kato ei kaikki ole sellaisia pettäjiä on myös rehellisiä bi-naisia,..minä en ainakaan ole törmännyt pettäjiin.. minä en pelännyt,jos toiseen luottaa ja rakastaa,sillä ei silloin ole väliä onko bi tai lesbo.
Kiitos, mutta ei kiitos.
Olen itse lesbo ja tyttöystäväni bi. Olemme olleet kauan yhdessä, nyt ollaan kihloissa ja yhteistä asuntoa etsimässä~~
Että eipä se suuntautumista katso :3
Vaikka muru on kyllä sanonut että on enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä :)
Itse seurustelen tällä hetkellä bi-naisen kanssa. Noh, ei siinä mitään, mutta itse kun lesbo olen niin kun esimerkiksi fantasioista puhuttiin niin jokaiseen hällä liittyi mies. Itse kun en miehistä pidä niin tuntui jotenkin siltä että enkö minä sitten naisena riitä, mikä tulee kyseenalaistettua useinkin tässä suhteessa. Ei siinä mitään, rakastan tätä naista ja hänen luonnettaan, olisi vaan vielä täysin lesbo niin olisi oikein bueno.
Suhteeni ex-tyttöystävääni päättyi aika pitkälle saman asian takia. Hän sanoi usein, että naiset ovat ihanampia ja naisia häntä kunnioittaa ja kertoi kuinka mies ei hänelle riitä ja kuinka miehet ovat keskimäärin idiootteja. Ja silti niiden muutamien naissuhteiden välissä joita hänellä on ollut, hän oli aina miesten kanssa. Ei hän ollut seurusteluamme lukuunottamatta kovinkaan pitkään "taukoa" miehistä pitänyt.
Monesti oli sellainen fiilis ettei hän itsekään tiedä, kumpi sitten loppujen lopuksi on hänelle miellyttävämpi kumppani, nainen vai mies. Miesten kanssa hän flirttaili, myös silloin kun olimme vielä yhdessä. Parasta seksiä väitti saaneensa minulta, mutta jos olisin voinut olla varma että riittäisin hänelle loppuelämäksi, olisimme varmaan vieläkin yhdessä. Suhteen päättymisen jälkeen hän on säätänyt pääasiassa miesten kanssa.
Suhtauduin aiemmin hyvin ennakkoluulottomasti seurusteluun bi-naisen kanssa mutta mieli on asiassa muuttunut. En enää toiste halua suhteeseen missä joudun jatkuvasti miettimään riitänkö kumppanilleni loppuelämäksi.
kuvitella riittäväs toiselle loppuelämäks,lesbojen loppuelämäks?
Aika moni lesbo pohtii bissen kanssa ollessaan,lähinnä riittämättömyyttä sillä mikä puuttuu haarojen välistä.
Mutta mä konkreetttisesti tämän hetkisessä tilanteessani toisena naisena,kerron että lesbojen loppuelämäksi ei yksi lesbo riitä,bisse kylläkin!
tässä vain on kyse. Kyllä peruslesbo aikuisten oikeasti ymmärtää että rakkaudessa ei ole mitään takuita kestävyyden suhteen ja että on ihan yks ja sama seurusteletko lesbon vai bi-naisen kanssa, mutta kun tämä maailma nyt on niin turvaton ja siinä pitää kuitenkin yrittää tsempata eteenpäin, niin moni turvautuu kuvitelmiin ja fantasioihin siitä että olisi joku tietty ja helposti eroteltava naistyyppi minkä kylkeen lyöttäytymällä kaikki muka suttaantuisi vallan loistavasti.
Melko raukkamaista mutta totta.
Tjaa taitaa olla näitä ikuisuuskysymyksiä, joista saisi aikaan vaikka millaisen hulabaloon ja asia putkahtaa tänne esiin säännöllisin välein.
omien kokemusten ja mitä nyt olen jutellut ja nähnyt niin täysin sata heteroa/lesboa ei olekaan tarkoitan noin niinkuin yleismaailmallisesti.
En ole ollut miehen kanssa silleen koskaan ja miellän itseni bi-naiseksi kuitenkin,ikääkin on kertynyt, toisaalta sanon olevani lesbo elämässäni.
Aikoinaan kun pohdin ja mietin mikä olen (myöhäisherännyt) itse hankalaksi asian teki juuri se että ymmärsin että on olemassa vielä eri luokittelu lesbo tai bi... Minulle on aivan sama onko lesbo/bi en ajattele koskaan niin enkä puhukaan.
Tapasin netissä tytön ja aloimme keskustella mesessä jne. Kun ekan kerran tapasimme kaupungilla ja joimme yhdessä tyttö kertoi minulle että on rakastunut minuun, mutta ei ollut varma seksuaalisesta suuntautumisestani, joten kerroin hänelle olevani bi (siihen aikaan). Hän epäröi hetken toimisiko juttu välillämme ja päätyi suutelemaan minua ja seurustelumme alkoi mutta muutama kuukausi sen jälkeen erosimme syistä, jotka tosin eivät liittyneet siihen että olin bi koska hän tottui siihen nopeasti :) Nykyinen tyttöystäväni sattuu olemaan bi ja minä päädyin tulokseen etteivät miehet herätä minussa mitään haluja. Ja mitä tulee tohon että kelpaako bisset lesboille, niin en ole nykyisestä tyttöystävästäni yhtään epävarma, riittää kun rakastaa :>
En seurustelisi bi:n kanssa, kaveri voisin olla, tietenkin.
Hyviä pointteja jo tullutkin, mutta omalta kohdaltani tunnen että vain toinen lesbo on samalla aaltopituudella kanssani, en kykene ymmärtämään naista joka voisi olla miehenkin kanssa. En todellakaan vihaa miehiä, mulla on monta kivaa miestä kavereina, mutta en ymmärrä kuitenkaan sillä tavalla heteromaailmaa. Ja heterosuhdehan se on, jos nainen on miehen kanssa, vaikka toinen tai molemmat olisivatkin biseksuaaleja.
Aika monella lesbolla on huonoja kokemuksia bi:n kanssa seurustelusta. Ei pahalla mutta niin se vain on.
Hassua että lesbon pitäisi ilman muuta tahtoa seurustella bi:n kanssa, vaikka bi itsekään ei tahdo toista biseksuaalia koska se on "liian epävarmaa"...
Tunnen että voin saavuttaa täyden yhteyden ja ymmärryksen vain naista rakastavan naisen kanssa, en muutenkaan itse ollenkaan allekirjoita sitä lausetta että "ihminen ratkaisee, ei sukupuoli". En ollenkaan käsitä sitä, sillä mulle ratkaisee MYÖS sukupuoli, sillä vain nainen on ihana kaikin puolin, myös fyysisesti.
En toivo kenellekään pahaa, oli bi tai mikä hyvänsä, mutta joo, ei bi-naista mulle kumppaniksi.
Olen lievästi bi ennakkoluuloinen, koska useampi minun tuntemista bisseistä on lopulta kuitenkin valinnut miehen ja perheen. Noin viisi vuotta sitten, kun pidin itseänikikin vielä bi-seksuaalina, kerroin asiasta kaveriporukalleni. Hetken päästä noin kymmenen naista siitä porukasta totesivat myös olevansa kiinnostuneita naisista. Nyt kun katson näiden ihmisten elämää, niin yksi tyttö minun lisäkseni on kiinnostunut vain naisista, yksi on elänyt nämä vuodet pätkäsuhteissa vuoroin naisten ja miesten kanssa, mutta nämä muut ovat päätyneet perinteisiin heterosuhteisiin. Liian monille tämä bi-ilmiö on vain joku kokeiluvaihe, pelkkää hauskanpitoa tai muoti-ilmiö. Olen siis hieman varuillani bissejen kanssa, etten vaan joutuisi kenenkään kokeilujen kohteeksi.
Tapailen tällä hetkellä bi-tyttöä, mutta hän sai kyllä vakuuttaa minut ensin siitä, että todella kaipaa naisen seuraa ja on valmis parisuhteeseen. Loppujen lopuksi ei ole väliä onko lesbo vai bi, kunhan on tosissaan suhteessa mukana. Silti pelkään, että minut vaihdetaan mieheen, kun vauvakuume ja hääunelmat iskevät.
Mä oon keski-ikänen nainen joka olen koko ikäni ollu (joutunu olemaan) tekemisissä etupäässä vaan miesten kanssa, ihan viime vuosina olen vapautunu tajuamaan, hiukan surumielisenä tosin, että lesbo- tai hyvin voimakkaasti naisiin suuntautunu bii-hän minä olen aina ollu.
On menny elämää hukkaankin noiden miesten kanssa, mutta on tää elämä kuiteski kivojen miesten (siis enemmän kaverimielessä) seurassa ollu ihan mielenkiintosta etupäässä.
Nyt jos tapaisin jonku kivan naisen joka ois musta erityisen kiinnostunu ja se sanois olevansa joku 50%/50% bi, eli sitä kiinnostais omien sanojen mukaan tasapuolisesti naiset ja miehet, niin en antais (luultavasti) itseni ihastua. Ois se aika turhauttavaa tulla sit jonku tyhmän äijän takia syrjäytetyks.
Mulle kelpaa ainoastaan täyslesbo tai sellanen bi, joka pystyy vakuuttamaan mut siitä et miehen kanssa se ei enää halua olla, naisen kanssa on antosampaa, olla lesbohan ei oo pelkästään mikään fyysinen juttu.
Haluaisin kokea toisen lesbon kanssa sen tunteen että me molemmat pidetään ennenkaikkea huomattavasti enemmän toisen lesbonaisen seurasta, ei vilkuilla jotain potentiaalista miestä kuitenkin, eikä ehkä tulla hirveen hyvin toimeen tavallisten "pikku heteronaisten kanssa" (anteeks jos kuulosti ylimieliseltä); en tarkota että tavalliset kivat naiset ois mitenkään vähemmän tai huonompia tai sellasta, ajattelin vaan niitä tuhansia heteronaisia joiden iänikuset jutut pyörii miestensä ja näiden seksitottumusten ja lasten ja lastenlasten ja vaimon roolin ja perheenäidin roolin ja rivitaloemään roolin ja lukemattomien muisten perinteisten naistenjuttujen ja naistenlehtien kirjotusten ympärillä.
Toki myös lesboissa on vaikka kuinka paljon niitä joilla on kiinnostusta naistenlehtiin, kodinhoitoon, omiin lapsiinsa, lastenlapsiinsa ja kaikenlaiseen herttaseen, mutta aina olen törmänny siihen et lesbot on jotenki kriittisempiä, kivalla tavalla erilaisia.
ainoastaan vain toisten lesbonaisten kanssa, minulle siis ei kelpaa bi. Tosin jos olen jo kamalasti rakastunut toiseen enkä ole tiennyt onko hän enemmän lesbo vai bi, niin sitten se vaan on myöhäistä. Mutta jos pystyn mitenkään jo alussa vaikuttamaan kumman kanssa, bi:n vai lesbon, olisin, niin en kyllä ottaisi enää bi:tä edes treffeille. Minulla on nii-in kamalan huonoja kokemuksia bissenaisten kanssa treffeillä olosta, että kiitos vaan ei enää koskaan. Mielummin yksin.
Ravintolassakin sitä joskus huomaa, että femmebisset luulevat, että kaikki femmet ovat automaattisesti bissejä (itse olen femmelesbo) ja luulevat, että olen kiinnostunut jostain ihme kolmenkimppajutuista sun muista, yök...Täysin turn off-sanoisin. Mielummin häivyn paikalta kuin odottelen jotain erittäin huonoa kohtelua bissenaiselta.
Mulle on tärkeintä, että nainen TOSISSAAN haluaa olla ja elää mun kanssa. Seksistä voidaan aina keskustella ja asioista sopia. Haluan,että naiseni on onnellinen.Bi-nainen voi tarpeen tullen sekstailla miehen kannsa, kunhan mä en jää toisarvoiseksi ja nainen muistaa huolehtia minunkin tarpeistani. Myöskään kimppahommat ei välttämättä ole poissuljettu asia. Seksi on seksiä, kunhan bi-nainen ei ihastu eikä rakastu mieheen seurustellessaan minun kanssani.
oon aikast samoil linjoil.. ainakin vielä. tiedä sitten kuinka mustasukkaisuus saattas silti tulla kehiin, jos on oikein rakastunu..
Niin...mutta toisaalta, jos luottamus, rakkaus ja muut asiat on kohdallaan, niin kyllä mä haluaisin naiseni olevan tyytyväinen. Avoimesti keskustelemalla säästyy pettämiseltä jne. =)