Masennus ei ole sairaus koska masentunut ei ole sairas. Maailma on sairas.
Masennus on seuraus "heräämisestä" joka joskus tapahtuu pikkuhiljaa, toisinaan äkkiseltään. Ihminen herää huomaamaan maailman, ja ennenkaikkea IHMISYYDEN, todellisen laidan.
Tappamista, sotia, tauteja, epäoikeudenmukaisuutta, perheväkivaltaa, raiskauksia, koulukiusaamista, heitteillejättöä, mitätöimistä, ahneutta, valehtelua, itsekyyttä, pettämistä, itsepetosta, lista on loputon. Tätä on ihmisyys. Ei maailma, ei edes eläinkunta, vaikka siinäkin näitä ilmiöitä voi tavata. Vain ihminen pystyy tiedostettuun PAHUUTEEN.
Koko ihmiskunnan historian aikana on ollut niin, että vahvat polkevat heikot jalkoihinsa. Suuri enemmistö raataa epäinhimillisissä oloissa jotta eliittii voisi nauttia työn hedelmistä. Se eliitti ei tunne sanaa "masennus".
Surullisisnta tässä on se, ettei meitä koskaan tähän pakotettu. Me itse suostumme heittämään suurimman osan elinaikaamme töihin jotka eivät kiinnosta jotta voisimme OSTAA! Uusi auto, uusi mekko, uusi tietokone, uusi talo. Tekivätkö ne meidät onnellisiksi?
Mistä onni sitten löytyy? Hengellisyydestä? Uskonto on vain yksi itsepetoksen väline lisää. Lähes jokainen uskovainen tietää tämän, mikäli näin ei olisi, olisi uskovaisten itsemurhaluvut taivaissa (heh).
Ihmisistä et lohtua saa. Rakkaus? Kaksi ihmistä haluaa hyötyä toisistaan, mitä hienoa siinä on? Miehen ja naisen välillä on ylitsepääsemätön kuilu. Emme voi KOSKAAN ymmärtää toisiamme. Jo eri sukupuolten TÄYSIN erilaiset käsitykset sellaisista asioista kuin rakkaus ja kunnioitus tekee onnelliset suhteet mahdottomiksi. Homosuhteilla olisi teoriassa paremmat mahdollisuudet, mutta ulkopuolelta tulevat paineet negatisoivat tämän. Ihmiset syntyvät satuttamaan toisiaan ja siihen keksimme aina uusia keinoja.
RAKKAUS on pettämistä, mustasukkaisuutta, halventamista, väkivaltaa, mitä vielä! Rakkaus huipentuu lumihankeen ja poliisiraporttiin. Avioliitot joko päättyvät onnettomina tai jatkuvat onnettomina.
Masentunut ihminen tietää tämän kaiken. Masentunut on kokenut maailman pahuuden. Masentunut saattaa olla herkempi kuin muut ja siksi näkee sen miltä muut kääntävät katseensa pois.
Yksi elokuvan The Matrix kantavista teemoista on valinta sinisen ja punaisen pillerin välillä. Sininen pilleri palauttaa Neon lumemaailmaan, punainen herättää todellisuuteen. Yhetiskunta, lääketiede ja -teollisuus, tarjoavat masentuneille sinistä pilleriä. Turtumista. Lumemaailmaa jossa kemikaalisesti turrutetaan kipu. Siten ihminen voi palata oravanpyörään, leikkimään robottia.
Ihminen ei ole robotti.
Vapaa valinta on illuusio. Paine yhetiskunnalta pakottaa kaikki sopimaan samaan muottiin ja tukahduttamaan oman, todellisen ITSENSÄ.
Minä en halua olla onnellinen, enkä siihen kykenisikään. Olen NÄHNYT. Olen herännyt. En aio enää sulkea silmiäni. Tulen ikuisesti voimaan pahoin, mutta niin olkoon. Olen syntynyt helvettiin ja palan täällä. Minkäs sille voin? Voin ainakin yritää herättää muita nukkuvia. Tavallaan tunnen olevani siunattu.
Masennus on seuraus "heräämisestä" joka joskus tapahtuu pikkuhiljaa, toisinaan äkkiseltään. Ihminen herää huomaamaan maailman, ja ennenkaikkea IHMISYYDEN, todellisen laidan.
Tappamista, sotia, tauteja, epäoikeudenmukaisuutta, perheväkivaltaa, raiskauksia, koulukiusaamista, heitteillejättöä, mitätöimistä, ahneutta, valehtelua, itsekyyttä, pettämistä, itsepetosta, lista on loputon. Tätä on ihmisyys. Ei maailma, ei edes eläinkunta, vaikka siinäkin näitä ilmiöitä voi tavata. Vain ihminen pystyy tiedostettuun PAHUUTEEN.
Koko ihmiskunnan historian aikana on ollut niin, että vahvat polkevat heikot jalkoihinsa. Suuri enemmistö raataa epäinhimillisissä oloissa jotta eliittii voisi nauttia työn hedelmistä. Se eliitti ei tunne sanaa "masennus".
Surullisisnta tässä on se, ettei meitä koskaan tähän pakotettu. Me itse suostumme heittämään suurimman osan elinaikaamme töihin jotka eivät kiinnosta jotta voisimme OSTAA! Uusi auto, uusi mekko, uusi tietokone, uusi talo. Tekivätkö ne meidät onnellisiksi?
Mistä onni sitten löytyy? Hengellisyydestä? Uskonto on vain yksi itsepetoksen väline lisää. Lähes jokainen uskovainen tietää tämän, mikäli näin ei olisi, olisi uskovaisten itsemurhaluvut taivaissa (heh).
Ihmisistä et lohtua saa. Rakkaus? Kaksi ihmistä haluaa hyötyä toisistaan, mitä hienoa siinä on? Miehen ja naisen välillä on ylitsepääsemätön kuilu. Emme voi KOSKAAN ymmärtää toisiamme. Jo eri sukupuolten TÄYSIN erilaiset käsitykset sellaisista asioista kuin rakkaus ja kunnioitus tekee onnelliset suhteet mahdottomiksi. Homosuhteilla olisi teoriassa paremmat mahdollisuudet, mutta ulkopuolelta tulevat paineet negatisoivat tämän. Ihmiset syntyvät satuttamaan toisiaan ja siihen keksimme aina uusia keinoja.
RAKKAUS on pettämistä, mustasukkaisuutta, halventamista, väkivaltaa, mitä vielä! Rakkaus huipentuu lumihankeen ja poliisiraporttiin. Avioliitot joko päättyvät onnettomina tai jatkuvat onnettomina.
Masentunut ihminen tietää tämän kaiken. Masentunut on kokenut maailman pahuuden. Masentunut saattaa olla herkempi kuin muut ja siksi näkee sen miltä muut kääntävät katseensa pois.
Yksi elokuvan The Matrix kantavista teemoista on valinta sinisen ja punaisen pillerin välillä. Sininen pilleri palauttaa Neon lumemaailmaan, punainen herättää todellisuuteen. Yhetiskunta, lääketiede ja -teollisuus, tarjoavat masentuneille sinistä pilleriä. Turtumista. Lumemaailmaa jossa kemikaalisesti turrutetaan kipu. Siten ihminen voi palata oravanpyörään, leikkimään robottia.
Ihminen ei ole robotti.
Vapaa valinta on illuusio. Paine yhetiskunnalta pakottaa kaikki sopimaan samaan muottiin ja tukahduttamaan oman, todellisen ITSENSÄ.
Minä en halua olla onnellinen, enkä siihen kykenisikään. Olen NÄHNYT. Olen herännyt. En aio enää sulkea silmiäni. Tulen ikuisesti voimaan pahoin, mutta niin olkoon. Olen syntynyt helvettiin ja palan täällä. Minkäs sille voin? Voin ainakin yritää herättää muita nukkuvia. Tavallaan tunnen olevani siunattu.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Masentunut ihminen viedään psykiatriselle poliklinikalle ja hoidetaan kunnes ei enää tunne olevansa masentunut tai ei enää välitä asiasta.
Itse koen kaiken vähän samoin ja ymmärrän täysin mitä tarkoitit. Mutta ion yksi paikka, missä mullakin on hyvä olla, se on mun erämökki - saan seurustella lintujen kanssa sekä seurata luonnon heräämsitä.
Sen lisäksi mitä kirjoitit maailman pahuudesta, näen katastrofaalisena miten ihminen elää yli luonnon kestokyvyn ja mitä siitä sitten seuraa...
Olen myös hyväksynyt että olen loppuikäni "masentunut" ja se olkoon niin, silti voin olla omaan elämääni tyytyväinen kun elän itse kuitenkin oman arvomaailmani mukaan.
Uskonasioista olen osin samaan mieltä, mutta minua kiinnostaa tällä hetkellä Bahai usko, kun siinä nimenomaan yritetään saada aikaan maailman rauhaa ja siitä löytyy muitakin realistisia keinoja ihmisten elämän parantamiseen .
Että aina meillä on toivoa elämässä. Ei ole niin huonoa elämää minusta olemassa jossa ei voisi olla toivoa ja uskoa huomiseen.
Elä tässä ja nyt, anna itsellesi lupa olla masentunut ja surumielinen jos siltä tuntuu. Jatkuva huomiseen uskominen vie kyvyn "nauttia" täsät hetkestä, vaikkapa masentuneenakin.
Itselläni on ainakin huomattavasti helpompi olla, kun pyrin olemaan sovussa itseni kanssa ja annan itselleni LUVAN olla masentunut. Se jopa vie masennusta pois;)
Ongelmana osin onkin se että kuvitellaan että kokoajan ihmsien pitäisi olla onnellinen ja hyväntuulinen - se ei ole kuitenkaan kenellekään mahdollista.
Ole oma itsesi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet (anna myös muiden olla sellaisia kun ovat) ja uskalla elää!
ei sitä kieltämään. Mutta masennuksen parantaa ainoastaan positiivinen ajattelu. Tähän perustuu uskonnotkin. Ei riitä, että uskot ja ajattelet negatiivisesti, vaan on ajateltava positiivisesti ja vielä uskottava siihen. Jos ajattelet positiivisesti, etkä usko siihen, niin myös masennut.
Uskonnot ovat vain yksi aivojen ohjelmointikeino (NLP tekniikka). Jokainen voi rakentaa oman uskonsa jos haluaa.
Jokaisella ihmisellä on oma tahto ja siksi ei voida haluta asioita, jotka ovat riippuvaisia toisista ihmisistä. Näin päästään eroon toisista hyötymisestä, kun ei anneta sitä tapahtuvan.
Miehet rakastavat naista sellaisena kuin hän on. Ja tämä on ainoa oikea rakkauden muoto miehen näkökulmasta. Naiset saattavat kuitenkin VÄÄRIN määritellä rakkauden turvaksi ja luottamuksesta, jota he hakevat mieheltä. Jos mies ei pysty antamaan turvaa ja luottamusta, nainen ei koe tulevansa rakastetuksi ja ei myös mieskään, koska olettaa että oikea rakkaus on sitä, että nainen hyväksyy hänet sellaisena kuin on, mutta nainen ei pysty hyväksymään, koska VAATII mieheltä tiettyjä ominaisuuksia. Tässä on koko rakkauden ongelma kiteytettynä!
Ei jaksa, ihan turhaa yrittää selittää että ajattele positiivisesti. Vaikka se onkin totta että oma asenne vaikuttaa kaikkeen - fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Mutta kun ei jaksa ja jos muut vaan sanovat, että ajattele positiivisesti niin se vain pahentaa, kun ei jaksa!
Miksei masentuntu saa vain olla masentunut. Jos yrittäisikin kääntää ton toisnpäin ja yrittää vaan lisää synkistellä kaikkea - mitä sitten tapahtuu, alkaisikohan masennus vaikka hellittää?
"Miehet rakastavat naista sellaisena kuin hän on. Ja tämä on ainoa oikea rakkauden muoto miehen näkökulmasta. Naiset saattavat kuitenkin VÄÄRIN määritellä rakkauden turvaksi ja luottamuksesta, jota he hakevat mieheltä. Jos mies ei pysty antamaan turvaa ja luottamusta, nainen ei koe tulevansa rakastetuksi ja ei myös mieskään, koska olettaa että oikea rakkaus on sitä, että nainen hyväksyy hänet sellaisena kuin on, mutta nainen ei pysty hyväksymään, koska VAATII mieheltä tiettyjä ominaisuuksia. Tässä on koko rakkauden ongelma kiteytettynä!"
Ai rakkauteen ei kuulu turva ja luottamus? Molemmat ovat kuule todella tärkeitä asioita parisuhteessa. Turva tarkoittaa sitä että pari tukee toisiaan elämässä, vaikeinakin aikoina. Luottamus tarkoittaa sitä että voi luottaa toiseen missä tahansa tilanteessa. Ihmiset eivät toki ole täydellisiä, mutta YKSIKÄÄN parisuhde ei toimi ilman noita kahta piirettä. Vai kuinka hyvä puoliso mielestäsi on ihminen joka ei auta ja tue toista ja valehtelee ja pettää luottamuksen joka käänteessä?
Totta hitossa tuollaisia piirteitä saa ja PITÄÄKIN vaatia. Ilman niitä parisuhde on pelkkää seksin (ja ehkä materian) vaihtokauppaa. Joka onkin se, mitä miehet haluavat ja naiset eivät (useimmat). TÄSSÄ on koko rakkauden ongelma kiteytettynä. Naisille rakkaus = tasavertainen kumppanuus romantiikalla maustettuna, miehelle rakkaus = pornomalli nymfomaanikko joka rakastaa siivoamista. Että kyllä miehetkin hakevat tiettyjä ominaisuuksia naisesta (ulkonäkö, alistuneisuus jne.), muutenhan miehet ottaisivat vain ensimmäisen naisen joka vastaan tulee.
"Uskonnot ovat vain yksi aivojen ohjelmointikeino (NLP tekniikka). Jokainen voi rakentaa oman uskonsa jos haluaa. "
Tämä nyt on tietenkin täyttä puppua. Uskonto ei ole mitään neuro-ohjelmointia, vaan uskonnot kuten myös vaikka nykyaikainen tiede itsessään ovat ihmisyhteisöissä historiallisesti ja kielellisesti syntyneitä käsityksiä todellisuudesta. Eivät mitään meidän aikamme "yksilön" teknisesti tuottamia ja hallittavissa olevia järjestelmiä.
Ja miksi haluat olla ikuisesti masentunut?Oletkos koskaan havahtunut siihen,että elämä on harvinaisen masentavaa maallisesta näkökulmasta? rukoile jooko,minun vuokseni edes yhden kerran niin johan alkaa näkyä valoa helvetin keskellä.
Kaiken tämän keskellä on vielä lisäksi alkanut ottaa valtaa näkökulma, jonka mukaan mitään asiaa ei saisi nähdä muusta kuin ihmisen näkökulmasta, eikä mitään muuta asiaa arvostaa kuin ihmistä ja ihmiskuntaa. Siis edes niiden arvostamisen lisäksi.
Ensin olivat uskonnot, jotka erottivat ihmiset muusta luomakunnasta jotenkin ylemmäksi. Nyt sen tekee "humaani luonnontiede", joka turvaa selustaansa (eli aineellista vaurautta) kaikin mahdollisin keinoin. Mikään muu ei sen mielestä voi olla humaania kuin tekninen edistys.
"Humaanin luonnontieteen" piiriin kuuluu monia ryhmittymiä. Ne sulkevat ihmisvihamielisinä ja pahoina ulkopuolelleen kaiken, joka ei ole niiden kanssa samaa mieltä. Tervetuloa uudestaan, uskonnollinen fundamentalismi ja pimeä keskiaika, tällä kertaa tieteellä maustettuna.
Omasta mielestäni tuon "humaanin luonnontieteen" piiriin kuuluu ihmisiä enimmäkseen fysiikan, lääketieteen, tähtitieteen ja tekniikan aloilta. Monilta muilta luonnontieteen "kerettiläisiltä" aloilta on pääsy kielletty tuohon pieneen piiriin.
Mitenkäs psykiatrit mahtuu tuohon pieneen piiriin?
Niin, lääketiede kuin lääketiede.
sitä että herää todellisuuteen. Todellisuus on sitä että me eletään maanpäällisessä helvetissä. Juuri nuo asiat mitkä kerroit, ne masentaa. Masennus ei oo sairaus.
sillä pysyt masentuneena koko loppuikäsi ja kehität hyvässä lykyssä vielä psykoosin ja multippeliskleroosin kylkiäisinä.
Pakko vastata tähän vaikka onkin jo kolme vuotta vanha keskustelu. Olen todellakin samaa mieltä aloittajan kanssa. Se punainen pilleri on avain tietoisuuteen, mutta samalla masentuu. Itse heräsin pari vuotta sitten, ja elämä on yhtä masennusta. Se on tietoisuutta siitä että kaikki maailmassa on päin vittua mutta silti valtaosa porskuttaa samaan tahtiin muuttamatta mitään. Minä en aio tukea tätä paskaa yhtään. Kulutan yhteiskuntaa ja yritän saada ihmisiä hereille. Mutta kaikki elävät onnellisempina unessa, katsovat telkkaa ja ostavat rahoillaan kaikkea vitun tärkeää. En tee töitä vaan elän ekologisesti ja kulutan vähän. Yritän pitää toivoa yllä, että parempaa olisi luvassa jos tää meno loppuisikin joskus. Mutta Petoksen sanoin: "Voitte olla varmoi, et sitku mul lopullisesti napsahtaa mä otan teijät vitun kusipäät mukaan!" Näihin tunnelmiin.
Ihan hyvää pohdintaa, mutta - mielestäni, kaikella kunnioituksella ja näitä juttuja itsekin paljon miettineenä - teet ehkä hiukan hätäisiä ja mustavalkoisia päätelmiä. (Ehkä se osin palvelee myös vain retoriikkaasi...)
Rakkauden tai hengellisyyden totuudellisuudesta tai epätotuudellisuudesta ihmisillä tuskin voi olla mitään viimekätistä varmuutta. Yleensä lähtökohtaisesti oletetaan jompikumpi. Niin sinäkin nähdäkseni teet, kieltäessäsi ehdottomasti epäitsekkään rakkauden ja totuudellisen uskonnollisuuden mahdollisuudet. Näiden tueksi esitettävissä olevat perustelut, tai pelkkä väittäminen, eivät kuitenkaan lopulta ole riittäviä.
Omalla kohdallani jokseenkin kuvailemasi kaltainen "herääminen" ihmisten pahuuteen ja kaikkia hyviä ja pyhiäkin asioita valeasunaan käyttävään itsekkyyteen tapahtui kai jo nuoruudessa. Masennukseen sairastuin vasta myöhemmin, ja siihen on liittynyt kohdallani ehkä jo vähän toisenlaisia pohdintoja, toki osin noita samojakin. Nykyään en kuitenkaan ajattele epäitsekkään rakkauden tai aidon uskonkaan olevan perusteettomia. Masentunut olen silti, ollut jo iät ja ajat.
Tekstisi lopetus oli hieno, puhutteleva.
Oho, olikin vähän vanhempi viestiketju jo... :) No, hyvä aihe silti, ihan hyvä kun tulit edellä kirjoitellut nostaneeksi esiin.
Ei se ihan noin mene.
Okei oot pettynyt rakkaudessa kerran tai kaksi,kaikki eivät ole
useimmat ovat..Noh:
Valinnanvapaus on harhaa?Jos valinnan vapaus on harhaa,
niin kuinka tää teksti ylipäätään syntyi?
Toikaan ei oikein mee yks yhteen..Jokainen haluaa olla
onnelinen,kun poistat tuon yhteikunnan yhtälöstä,
niin avot kyllä se siitä lähtee. Teillä ihmisillä on niin
yleetön kiire, että ette havaitse matkallanne mitään näette..
Vain maalin..Tärkeintä ei ollut se maali vaan se matka.
Milan Kundera oli joko nero tai idiootti ..Suurimpaan osaan ihmisistä
toimii vielä vanha kunnon Ak-47 niskaan temppu..Silloin pyyhitään kerralla
kaikki turha päästä kun ihminen keskittyy pysymään hengissä.
Mutta ihan pirun hyvä kirjoitus,voisit kirjoitella tonne
politiikka ja varsinkin yhteiskunta palstoille myös.