minä olin koko peruskoulun ajan 9 vuotta koulukiusattu.minä asun vanhempien kanssa kotona ja en tee mitään muuta kun olen sisällä vaan.Minä olen yli 23 vuotias äijä ja elämän halu on mennyt minulla nitten kusipää kiusaajien takia.minä en unohda enkä anna anteeksi niille kusipäille kiusaajille koskaan.kaikki kiusaajat on ihan sairaita mitkä pitäisi hävittää maan päältä pois kaikki vaan.minusta piti tulla rekkakuski mutta itseluottamus on viety niin ei tule mistään mitään minulla.elvis presley musiikista minä saan voimaa kun kuuntelee.minulla kissa ja se on minulle hyvä ystävä jos ei sitä olisi niin en jaksaisi täällä maanpäällä enään olla.minä mietin joskus että miten helppoa se olisi ajaa autolla betoni porsaaseen tai toplppaan päin mutta ei minusta ole edes siihen.ei voi kirjoittaa enään kun tulee tippa silmään taas
http://www.youtube.com/watch?v=HOLH63c7SG0
http://www.youtube.com/watch?v=mua1j9e7aoM
http://www.youtube.com/watch?v=HOLH63c7SG0
http://www.youtube.com/watch?v=mua1j9e7aoM
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja kissat tai myös koirat ovat parhaita terapeutteja.
Ei niitä sun haveeita ammatista voi kukaan sulta pois voi viedä, toivottavasti jaksat yhä pitää unelmastasi kiinni. Sinulla on tuota ikää kuitenkin vielä niin vähän että ennätät opiskella vaikka useampaan ammattiin. Oma poikani on nyt 30 ja alkaa toipua (toivottavasti) 15 v masennuksesta, pääsi vihdoin kuntouktukseen. Hänkin on vielä sen ikäinen että jo aiemmin aloitettujen (masennusken takia myös lopetettujen) opintojen lisäksi ennättä hyvin saada ammatinkin. Hänkin oli koulukiusattu ja itseluottamus 0.
Itse olen viiskymppinen ja tuntuu että pitäisi opiskella uusi ammatti kun tuli aiemmassa burnout, olen myös masennuksen taika saikulla.
Pitää vaan edetä lyhyin askelin ja pitää suunta oiekana, niin ehkä se vielä paistaa päivä risukasaankin. Pidä itsetäsi huolta ja opettele myös pitämään itsestäsi, siinä voisi olla hyvä alku...
Aurinkoista kesää sinulle!
ja se kiusaaminen jatkui ammattikoulussa myös. Ylä-aste oli yhtä isoa helvettiä ja ammattikoulu oli palavaa helvettiä. Isot miehet kiusasivat aivan syyttä.
Itseluottamus aina ollut nollassa ja kaiken tämän takia en meinaa pystyä olemaan missään töissä. En luota kehenkään ja en luota itseeni ja kykyihini ollenkaan. Sain jo pienestä kuulla olevani turha.. Sairaslomasta sairaslomaan ja uupumuksesta uupumukseen.
Lisäksi törmäsin mieheen joka käytti psyykkistä väkivaltaa. Saimme 3 ihanaa lasta joita olen yksin kasvattanut 8 vuotta. 6 vuotta keräsin uskallusta erota ja olen onnellinen lasteni kanssa vaikkakin ollut raskasta.
Työelämään kun vielä pystyisi.. ja poikani jos muuttuisi iloisemmaksi ja pääsisi masennuksestaan niin kaikki olisi hyvin..
ei tule mistään mitään minulla
Tulin surulliseksi sun kirjoituksesta, sillä tiedän tarkalleen, miltä susta tuntuu. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan, ja se jatkui lukion viimeiseen vuoteen asti. En koskaan unohda niitä asioita, mitä mut pistettiin kestämään ja monta kertaa päivässäkin saatan yhä pyöritellä kiusaajien sanomisia sanatarkasti mielessäni. On päiviä, jolloin olo on täysin paska ja on päiviä, jolloin olo on vahvempi. Huonoina päivinä mätän suklaata ja hyvää ruokaa, liikun, teen kaikkea, mistä MULLE tulee hyvä mieli. Yksinäisyyttä se ei tietenkään poista, mutta auttaa muuten.
Jälkeenpäin olen miettinyt, miten oikein selvisin niistä vuosista. Mut suljettiin kokonaan porukoiden ulkopuolelle ja myös osoitettiin se avoimesti. Kukaan, esim. opettajat ei tehneet mitään. Korkeintaan katsoivat säälien. Mun puolustusmekanismini oli eristäytyminen ja totaalinen sulkeutuminen muilta (ei sentään kaikilta mutta varsinkin kiusaajilta ja niiden hännystelijöiltä). Olin tuppisuu, vaikutin ehkä ylväältäkin, mutta se oli ainoa keino jatkaa päivästä toiseen...
Nyt 25-vuotiaana olen muuttanut kotoa kauas pois opiskelemaan, löytänyt aviomiehen ja tullut äidiksi. Lukion jälkeen halusin ehdottomasti muuttaa jonnekin kauas ja kokeilla, hyväksyttäisiinkö mut muualla paremmin. Nykyäänkin kun menen kotikaupunkiini käymään, rukoilen ja tanssin sadetansseja, ettei mun tarvitsis törmätä kiusaajiini kaduilla tai kaupoissa. En anna heille ikinä anteeksi. En kaipaa mitään menneisyydestäni enkä halua jäädä siihen lojumaan. Kauas pois vaan!
Nää aikuistumisen vuodet on olleet täynnä epäonnistumisia, onnistumisia, masennuskausia, yksinoloa ja usko tai älä, riemuakin. Olen oppinut itsestäni jotain ja oppiminen jatkuu edelleen. Olen tajunnut, ettei musta enää koskaan tule toisenlaista. Olen kasvanut kiinni epävarmuuteen, ujouteen, pelokkuuteen... Ne on mun luonteenpiirteitä ja olen hyväksynyt ne. Tässä olen minä, en ole täydellinen, mutta kukapa olisi? Opettelen kohtaamaan erilaisia ihmisiä, vaikka tiedostankin, ettei kaikkien kanssa voi synkata eikä kaikki mua välttämättä hyväksy. Mutta se on ok eikä mussa ole mitään vikaa! Sitten pitää vaan jatkaa eteenpäin.
Ethän riistä henkeä itseltäsi. Se ei ole ratkaisu! Olet varmasti kiva mies ja jossain täällä maan päällä on ihmisiä, jotka haluais tutustua suhun ja olla sun ystäviä. Jatka etsimistä ja jos suinkin on mahdollista, ota irtiotto ja kokeile uusia asioita. Niiden ei tarvitse olla suuria, mutta ajan myötä pienistä onnistumisista rakentuu uusi polku ja suunta sun elämälle. Alkajaisiksi mieti vaikkapa rekkakuskin hommia, mistä voisit aloittaa, keneltä kysyä? Ole rohkea, se voi olla uusi alku!!
Voimia ja rapsutuksia kissallesi!
Minä olin koiulu kiusattu koko peruskoulun ajan 9 vuotta. Sitä kun aina sai kestää ja kuulla irvailuita ja ilkeitä kommentteja niin ne ei tuolta päästä lähde.Kusipäät kiusaajat tuhosi minut henkisesti melkein kokonaan.Minulla on itseluottamus ihan 0 tietyissä asioissa tai oikeastaan joka asiassa melkein on.Minä olin noin 5 vuotta minun isäukon kuljetus firmassa mukana hommissa.Minä menin 16 vuotiaana minun isäukko äijän kuljetus firmaan hommiin ja olin aluksi repsikkana kyydissä istumassa ja sitten aloin ajamaan kuorma autoa kun sain kortin.Minä olin aina yö hommissa kun ajoin ja olin niissä hommissa.Minä en koskaan virallisesti ole missään ollut töissä kun niissä hommissa olin.Minä en koskaan oikein ollut kenenkään muitten kanssa tekemisissä kun minun isäukko äijän kanssa kun kuorma haettiin aina yöllä terminaalista.sinne jos tuli samaan aikaan joku vaikka transpoint tuomaan tavaraa niin minä menin äkkiä autoon piiloon.Sitten piti armeija paskaan mennä tammikuussa 2006 ja minä olin siellä 5 päivää ja sitten lopetin.Ne kusipää kiusaajat oli kaikki mennyt sinne aikasemmin kun minä menin.Muistan kun kannoin sitä melkein 100 kilon varuste säkkiä ylös tupaan niin yksi kusipää kiusaaja paska oli siinä aulassa irvailemassa.katsoin vaan murhaavasti takaisin ja menin eteenpäin.Minä menin sitten siviilipalvelukseen 2006 toukokuussa ja se loppui 2007 kesäkuussa.Se on ihan paska puhetta että iän myötä kiusaajat paskat muuttuisi.Samanlaisia kusipäitä ne on vanhempanakin.Kun on kusipää paska niin aina kusipää paska eikä paskiaset mihinkään muutu.Minä tunnistan jo kaukaa sellaset kusipää kiusaaja tyyliset paska luonteet.Ja yleensä oikeassa olen ja sitten ne sellasia kusipäitä onkin.Viime vuonna minä ajoin rekkakortin aikuiskoulutuskeskuksessa ja koville minun otti sinne kurssille mennä alussa sillon.se toi vähäksi aikaa sellasta tekemistä se kurssi että ei tuntunut koko ajan että olisi tyhjän päällä melkein.Viime syksystä asti olen ollut tekemättä yhtään mitään.En minä sillonkaan oikein muuta tehnyt kun olin siellä yö hommissa kun nukuin sitten päivät ja olin sisällä vaan.En minä nytkään tee oikein mitään muuta kun olen sisällä melkein koko ajan.Minä asun kotona minun isäukko äijän ja minun äitin kanssa.Minulla ei ole mistään ihmissuhteista mitään kokemusta.Minulla ei ole mitään kokemusta minkään muijan kanssa mitenkään no ei väliä sillä ole.Minä en koskaan 15 vuotiaana mitään viinoja ryyspiskellyt enkä tupakoita poltellut enkä polta edelleen.Minä en ollut mikään samanlainen kun muut enkä halunnutkaan olla.Minä olen aina ollut sellainen omien teiden kulkija jos voi sanoa.Minä en uskalla enkä kehtaa edes kadulla kävellä oikein.Minä en ole vuosiin käynyt missään edes ruokakaupassa kun ei tarvi kun minun äiti käy ostamassa.Muutaman kerran olin kun siellä töissä olin mukana välillä päivällä kun kauppaan jaettiin tavaraa.Muistan kun jos siihen laiturille tuli kaupan takana jotain likkoja vaikka tupakalle niin menin ihan paniikkiin ja olisi tehnyt vaan mieli sanoa että menkää nyt helvettiin siitä tölläämästä minua mutta en sanonut mitään.Minä olen aina ollut kova jännittämään.Minä olin pienempänä aika ujo ja hiljainen ja olen vieläkin.Mutta kun saan olla oma itseni niin silloin puhetta tulee.Ei ole kyllä ketään kenelle mitään voisin puhua.Yksin tottunut aina olemaan melkein.Minulle kissa hyvä ystävä minulle.Minä kun vaikka olen tuossa pihalla seisomassa ja näen jo kaukaanta että naapurin 15 vuotias likka on tulossa ohi niin minä menen äkkiä kulman taakse piiloon.Enhän minä nyt siinä esillä kehtaisi olla.Minulle ei irvaile enään kukaan sen minä olen päättänyt ja en kestä enään yhtään irvailua keneltäkään minua kohtaan.Minua alkaa aina ahdistamaan ja tulee sellainen tosi paska olotila kun näen jotain 15-25 vuotiaita nuoria ihmisiä kun vaikka autolla ajan.Sitä kun aina sai kestää irvailuja niin sitä on jäänyt päähän jotenkin sellainen ajatus että kaikki muutkin nuoret on sellaisia samanlaisia paskoja vaan melkein.Hyvin harvassa on sellaisia nuoria kenen kanssa minä tulisin juttuun.Minä en edes käy missään sellaisissa paikoissa missä nuoria on.Minä en käy missään oikein.Minä en sillonkaan tuntenut oikein mitään sääliä kun ne koulu ampumiset kävi.Minä ajattelin siloin että kaverit ei kestänyt enään sitä helvettiä mitä joutui kestämään kusipää kiusaajilta sillon.Minä nyt en niin alas ole vajonnut kuitenkaan itse.Minulla on pakko ajatuksia kun pyörii ne kusipää kiusaajat päässä minulla.Minulla pyörii ne kusipää kiusaajat päässä ja muistan ja näen ne kasvot ja irvailut edelleen minun päässä pakkoajatuksena.Kun minulla tulee niitä pahoja ajatuksia päähän mitä en halua ajatella niin minä alan toistamaan omassa päässä sellasta luetteloa sanoista tai jostain tilanteista tietyssä järjestyksessä ja yritän sillä torjua ne pahat ajatukset minun päästä pois.Tai jotain muita sanaryhmiä ja jos minä sekoan siinä toistamis järjestyksessä minä aloitan alusta kaavion käymisen mielessä.Minä tiedän itsekin että nuo sanojen toistelut on ihan hölmö
touhua mutta se on ainoa keino millä saan edes vähäksi aikaa ne pahat ajatukset pois päästäni.Kusipäät kiusaajat sai tämän aikaan.Minun tilannetta ei auta yhtään sekään kun isäukko äijä haukkuu minua hulluksi välillä aina ja karjuu ja on minua kohtaan kun minulla ei mitään olisikaan.Isäukko on saanut minut jutuillaan murtumaan henkisesti monta kertaa ja itku on minulla tullu se puhuu välillä niin loukkaavaan tyyliin minulle.muuten se on kyllä ihan hyvä se isäukko.Kun minulla tulee niitä pahoja ajatuksia päähän niin minä toistelen omassa mielessä sellaisia ajatuksia mitkä on minusta kivoja.Jos en toista niitä kaavamaisia juttuja niin kuvittelen että olen niitten kusipää kiusaajien vallassa sitten.Tiedän että tämä on ihan hölmöä kyllä itsekin.Kusipää kiusaaja paskiaiset toivon teille todelle huonoa elämää ja vielä paha saa jossain vaiheessa palkkansa ainakin taivaan porteilla.Kusipää kiusaat ei kyllä taivaaseen pääse kärventyköön helvetissä kaikki.Minun ajatuksia oli nämä nyt.Minä haluan tässä sanoa sellaisille nuorille ketkä on kiusattuja tällä hetkellä niin sanokaa siitä jollein vanhemmalle älkää antako asian olla niin kuin minä tein enkä sanonut mitään vasta kun viimisen vuoden lopussa kun en enään kestänyt sitä oloa.Minä kuuntelen Elvis Presley musiikkia.Elviksen musiikki auttaa minua ja rauhoittaa minua.Minä toivotan kaikille hyville henkilöille hyvää kesää ja kiitos jos jaksoit lukea kaikki.siinä on muutama video
http://www.youtube.com/watch?v=Nf0vJiyeLIo
How great thou art
http://www.youtube.com/watch?v=vh6OkWNFGRE
You gave me a mountain
http://www.youtube.com/watch?v=rUHpgZF6ehA
you dont have to say you love me
http://www.youtube.com/watch?v=BwW0HqUd9Lo
Proud mary
http://www.youtube.com/watch?v=YJa-TPc_5KI
johnny be good
http://www.youtube.com/watch?v=2HWfDQBiSy0
american trilogy
PERIN IKävää :D t. jonne
viileä tarina veli
Olet vielä kovin nuori, kaikki muuttuu hyväksi kun jaksat itse uskoa hyvään. Niiden ongelma jotka ovat ilkeitä on paljon suurempi, koska ei elämä tähän lopu.
Jokainen olemme vastuussa omasta käytöksestämme toisia kohtaan.
Ja VAIN omastamme - emme toisten.
Koulukiusattuja on yllättävän paljon Suomessa - johtunee huonosta itsetunnosta - siis kiusaajien huonosta itsetunnosta.
Heidän pitää kait jotain todistaa tai kostaa kun kiusaavat - en ymmärrä tosin kiusaajia. Koulukiusaamiseen tulisi kouluissa tosi kovalla kädellä puuttua - koulun johdostahan ja opettajakunnasta se lähtee.
Siihen voidaan puuttua jos halutaan - halusta vaan on kysymys ja viitseliäisyydestä, että nähdään vähänkin vaivaa asian vuoksi - ehdottomasti pitäisi, niin monien, kymmenien, ehkä satojen ihmisten elämän on koulukiusaaminen pilannut.
Onhan se ihan hirveää, että koulunkäynnistä tulee helvettiä - ja nuori ihminen on puolustuskyvytön itse.
KOULUKIUSASAMISEEN TULISI EHDOTTOMASTI PUUTTUA KOVALLA KÄDELLÄ. Sellaista ei saisi olla. Jokaisella on oikeus käydä pakollinen peruskoulunsa rauhassa.
Älä sinä masennu enempää, vertaistukea saat rohmalokaupalla (luethan muitakin palstoja täällä netissä?) , et siis ole yksin.
Olet arvokas ja rakastettu ihminen (taivaasta sinua rakastetaan ehdoitta) , koeta itse olla hyvä kaikesta huolimatta, taivaasta saat aina apua siihen.
Kun aika kuluu, haavasi kasvavat umpeen, kun jaksat uskoa hyvään ja parempaan.
olet lymyillyt kun et ole tänne kirjoittanut about vuoteen?
siinähän se kirjoituksessa lukee.en mitään ole oikein tehnyt
http://www.youtube.com/watch?v=mLbOBoa8vD8
Kyllä sinulle pitäisi nyt toden teolla saada jotain apua tilanteeseen. Olet aikuinen ja asut äidin helmoissa etkä uskalla edes kauppaan mennä. Pitäisi löytää töitä ja alkaa elää omaa elämää. Oletko käynyt missään terapiassa tai psykologin jutuilla koskaan? Taidat olla nyt jäänyt jumittamaan tähän tilanteeseen. Jännittämiseenkin pitäisi löytyä apua jos se on ihan sietämätöntä. Itsekin jännitän sosiaalisia tilanteita, en tykkää kaupassa käydä ja käynkin yleensä ennen sulkemista tai aamupäivällä, isoissa kaupoissa en käy koskaan. Kassajonossa joskus iskee jännitys ja koko vartalo tuntuu ihan jäykältä.
Jos ei ole ystäviä niin silloin on myös vaikea saada elämää eteenpäin, kokemuksesta tiedän. Itse ole "tippunut kelkasta" eli en ole hankkinut koulutusta (keskeyttänyt kouluja) ja nyt ei ole sitten töitäkään kun olen niin luuseri että en uskalla soittaa mihinkään. Sinulla on sentään se kuorma-autokortti, vai miten se nyt oli.
Mielestäni olisi tärkeintä löytää työpaikka ja muuttaa omilleen, mikään ei muutu jos vain asuu vanhemmilla ja elämässä ei ole mitään sisältöä, eli työtä.
koko ala-asteen, ei ollut kavereita muutakun mielikuvissa, lintsasin kiusaamisen takia useasti koska sille asialle ei tehneet opettajat eikä vanhemmatkaan mitään. ylä-asteelle jouduin erityiskouluun siellä kiusattiin muttei niin pahasti kuin ala-asteella. ammattikouluun enkä muihinkaan kouluihin mennyt...enkä pystyis vieläkään menemään (oon koht 29v) muutamis paikois oon ollu töissä mut aina ite oman itseinhoni myötä oon lopettanu...oon viillelly ranteitani aikoinaan, ja ollut metrin päässä junaradasta ku juna on menny ohi...ei vaan pystyny heittäytyy siihen. nyt oon parisuhteessa sellasen ukon kans joka otti loparit töistään ja juo aina kun vaan vähäki rahaa löytyy ja se ei puhu koskaan tunteistaan..kun me ei puhuta avoimesti ni ei meil koskaan riitaakaan oo..mäkyllä kiehun joka kerta ku se on ryypyl. (täl hetkelki) nyt oon tehny kaiken maailman masennustestejä netissä..jotka suuntaa antavia ja lääkäriin kehottaa..ois sille lääkärillekkin muutaki asiaa (lihavuus,sit mul on joku oireyhtymäjuttuki, en tiiä) mut lääkärille soitto on ylivoimasta...liian ylivoimasta..mä en tiiä. vois vaan sanoo et NYT EI VAAN KERTAKAIKKIAAN JAKSA...inhoon itseeni ja itseluottamus...mikä se on?..mul ei oo vaan mitään mistä voimaa saan. mulla ei oo yhtään oikeita kavereita..et tääl mä kämpäs möllötän..ton ukon ja koiruuden kanssa..mut eipä niistäkää oo sillain iloo..no koirasta on jonkiverran mut muuten...töihin en kykenis mut jos pakko jonnekki ni siel en sit varmaankaa kauaa viihtyis...sori et rupesinkin näköjään vuodattaa omii tyhmii juttui..
mut voimia sulle ja paljon rapsutuksia kisumisulle...ja sulle hali
Kulta pieni sun pitää saada ajatuksesi kokonaan pois niistä asioista.Tiedän omasta kokemuksesta että se on todella vaikeaa,mutta harjoittelun avulla se onnistuu! Keskity tekemään asioita joista tykkäät ja joista tulee hyvä mieli. Mainitsit kissasi olevan tärkeä,eikö netistä vaikka löytyisi joku kissa foorumi tms jossa voisit jutella muiden kissa ystävien kanssa? Yritä unohtaa se asia että sinua on kiusattu.Sinä olet paljon,paljon muutakin!!
Se mitä ne kusiaiset on sulle joskus huudelleet johtuu vaan niiden omasta huonosta itsetunnosta. Mä olen nyt reilun kymmenen vuoden jälkeen saanut eräästäkin kiusaajastani kuulla semmosia juttuja että ymmärrän kyllä täysin miksi se purki muhun pahaa oloaan!Mä aina pidin itseäni huonompana ku muut,mutta olen tajunnu että ne kiusas vaan koska ne näki et mä oon parempi ku ne.
Vieläkin mä kyllä häpeän sitä et olin kiusattu,en mielelläni asiasta puhu.
Mutta kyllä sulla on mahdollisuus syvään ja normaaliin elämään kun kerta minäkin olen siihen pystynyt!
Tsemppiä.Muista että et varmasti ole ainoa kiusattu ja siitä kärsivä!
jotka jatkavat samaa kiusaus-systeemiä mitä koulussakin - heillä taitaa olla itsellä paljon ongelmia.
Älä muistele menneitä - yritä nähdä hyvää joka päivä - ja irrota ajatuksesi kaikesta negatiivisesta kuten ed. viestissäkin hyvin neuvottiin.
Elämä on arvokas asia - ja pitkälle voimme itse vaikuttaa asioihin olemalla itse oikein kuitenkin, vastaamme jokainen itse vain omasta käytöksestämme lopulta.
Luethan tuolta aiemmin ketjustasi vain ne hyvät viestit uudestaan - pahat jätä väliin.
Et ole yksin, me ajattelemme sinua, rukoilemme puolestasi, me jotka olemme ystäviäsi.
terveisin yksi ystävistäsi
Ei ei ei tule mistään mitään hänellä. Hän ei halua apua, ihan turha lohduttaa. Jäänyt lapsen tasolle. Äiti hyysää!
kertoi että heillä oli armeijjassa samanlainen 100prosenttisesti ihmisarka peräkamarinpoika, jolle jouduttiin viedä tupaan aina ruoka yms, kun ei uskaltanut tulla ihmisten ilmoille syömään. HAHAHAAH
nykyään tuollaiset kiusattaisiin kuoliaaksi.
- ei ole näilläkään varmasti pullat hyvin uunissa jotka tällaista elämää pitävät!
Taitavat olla itse kuuluttamiaan "mamman poikia" - vaikkakin salaa.
Ohita tällaiset - ei ole sen arvoista.
lue useaan kertaan (kertaa siis) hyvät ja rohkaisevat viestit.
terveisin ikuinen ystäväsi