Osaisikohan kukaan neuvoa, miten tulisi toimia tilanteessa, jossa tärkeä ja rakas naispuolinen sukulainen on yllättävästi ja jotenkin liiankin sopivasti menossa naimisiin saatuaan Alzheimerin taudin diagnoosin.
Minun ja monen muun sukulaisen huolena ei ole mahdollinen perintö todellakaan, vaan aito huoli sukulaisen hyvinvoinnista ja mahdollisesta hyväksikäytöstä.
Pelkäämme, että jos ja kun hän avioituu, emme saa häneen enää mitään yhteyttä. Jo nyt hänen tuleva puolisonsa rajoittaa merkittävästi hänen elämäänsä - mm. sukulaisnaisellemme tarkoitettuihin puheluihin vastaa (jos vastaa, useinmiten ei kukaan vastaa) tämä mies, ei koskaan nainen itse ja naista on hyvin vaikea saada jopa hänen omiensa lastensakin puhelimeen.
Myöskään lasten ja lastenlasten vierailut eivät ole miehen mukaan milloin mistäkin syystä mahdollisia. Viimeksi heidän luonaan vieraillut sukulainen kertoi tulevan aviomiehen suhtautuneen heihin vain vaivoin peiteltynä vihamielisesti ja että nainen vaikutti poissaolevalta ja jotenkin alistuneelta erakolta. Hän kuulema oli kuin varjo entisestään ja mitä ilmeisimmin koko ajan humalassa - alkoholin suurkulutus ei kai liene paras Alzheimerin taudin hoito sentään.
Kiitos jos joku asioita tunteva voisi neuvoa, että miten esimerkiksi joku sukulainen voisi auttaa. Vai voiko auttaa ihmistä, jolta on jo ajokorttikin otettu pois, mutta joka on silti menossa naimisiin vaikka sairastaa parantumatonta muistisairautta, tässä tilanteessa?Ja voiko ja pitääkö edes puuttua?
Minun ja monen muun sukulaisen huolena ei ole mahdollinen perintö todellakaan, vaan aito huoli sukulaisen hyvinvoinnista ja mahdollisesta hyväksikäytöstä.
Pelkäämme, että jos ja kun hän avioituu, emme saa häneen enää mitään yhteyttä. Jo nyt hänen tuleva puolisonsa rajoittaa merkittävästi hänen elämäänsä - mm. sukulaisnaisellemme tarkoitettuihin puheluihin vastaa (jos vastaa, useinmiten ei kukaan vastaa) tämä mies, ei koskaan nainen itse ja naista on hyvin vaikea saada jopa hänen omiensa lastensakin puhelimeen.
Myöskään lasten ja lastenlasten vierailut eivät ole miehen mukaan milloin mistäkin syystä mahdollisia. Viimeksi heidän luonaan vieraillut sukulainen kertoi tulevan aviomiehen suhtautuneen heihin vain vaivoin peiteltynä vihamielisesti ja että nainen vaikutti poissaolevalta ja jotenkin alistuneelta erakolta. Hän kuulema oli kuin varjo entisestään ja mitä ilmeisimmin koko ajan humalassa - alkoholin suurkulutus ei kai liene paras Alzheimerin taudin hoito sentään.
Kiitos jos joku asioita tunteva voisi neuvoa, että miten esimerkiksi joku sukulainen voisi auttaa. Vai voiko auttaa ihmistä, jolta on jo ajokorttikin otettu pois, mutta joka on silti menossa naimisiin vaikka sairastaa parantumatonta muistisairautta, tässä tilanteessa?Ja voiko ja pitääkö edes puuttua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikaa ja vaivaa se vaatii. Riittäkö teiltä sitä ja ensisijaisesti lapset.
Mahdollisuuksia on: yhteys diagnoosin tehneeseen lääkäriin. Yhteys sosiaalitoimistoon. Yhteys edunvalvontaan (asetetaan holhouksenalaiseksi). Yhteys kirkkoherranvirastoon/maistraattiin.
Minusta tuo alkoholin käyttö on erittäin vaarallista, jo se aiheuttaa muistin menetystä plus kaikki muut sivuvaikutukset. Jos nyt jollakin olisi aikaa ja viitseliäisyyttä ruveta edes selvittämään tilannetta, niin hyvä.
Läheiselläni oli samankaltainen tilanne. Kaikki nuo mainitut instanssit käytiin läpi - ei apua. Haettiin sukulaista edunvalvojaksi, mutta hyväksikäyttäjä sai ajettua ko. tehtävään lakimiehen, joka antoi tilanteen vaan jatkua, antamalla mm. erilaisia tilien käyttöoikeuksia. Kolmen vuoden aikana hyväksikäyttäjä nosti rahaa 2000-3000€ / kk ja asianajaja vaan totesi, että "kuluuhan sitä rahaa" ja "on päämiehen tahto".
Laki suojelee yksilön itsemääräämisoikeutta ja manipuloivat hyväksikäyttäjät kyllä tietävät tämän.
Ainoa, mitä voitte tehdä, jos sisua riittää, on käydä vuoronperään päivittäin tarkistamassa tilannetta. Meillä pieni suku, joten resurssit ei riittäny.
Kiitos viisaista neuvoistasi - ihan samaa on pohdittu että riittääkö kenelläkään ensiksikin aikaa ja energiaa ja toisekseen etenkin lapsilla "kanttia", kun tällaisessa mentäisiin niin kovasti toisen ihmisen henkilöön suoraan ja riskinä voisi olla menettää kaikki vähäinenkin kontakti häneen. Mutta huolissamme olemme, todella.
Ja tuo alkoholin suurkulutus tilanteessa jossa ihmisellä on Alzheimer -diagnoosi huolestuttaa kovasti. On käynyt mielessä että millainen "omaishoitaja" on tämä tuleva aviopuoliso, joka kantaa muistihäiriöiselle morsiamelle viinaa niin, että tämä on jokainen päivä humalassa, ja jotenkin tuntuu haluavankin, että tämä on "ihan pihalla" kaikesta ja eristettynä sukulaisistaan.
Mutta itse yritän kannustaa sukua ryhtymään toimiin ennen kuin on liian myöhäistä.
Kiitos kun vastasit ja kerroit kokemuksestasi samanlaisessa tilanteessa. Niin, olen ymmärtänyt, että jos tuolle tielle lähtee, siis puolustamaan sukulaistaan, jonka arvelee olevan hyväksikäytön uhri sairautensa vuoksi, niin helppoa se ei tule olemaan.
Ei meidänkään suvussa ehkä ole riittävästi huolehtijoita, mutta tuo mitä sanoit, että vuoronperään tilannetta tarkistettaisiin, niin se on varmasti hyvä ajatus. Mutta entäs kun ihmistä ei saa kiinni, kun puhelimenkin on takavarikoinut tämä sulhanen. Paikan päälle on vaikea lähteä oman elämän keskeltä kun välimatkaa on yli 500 km.
Mutta huoli silti suuri ja välittäminen puolustuskyvyttömästä naisesta.