Tormäsin tuossa erikoiseen tilanteeseen.
Oli kaksi vanhaa kuolinpesää joista eräs osakas oli tehnyt ositus ja jakokirjat.
Erikoista oli että hän oli käsitellyt kumpaakin kuolinpesää samassa nipussa ja tehnyt jaon molempiin yhtä aikaa, muutenhan tällaisessa hommassa ei ole ongelmaa mutta kun toiseen kuolinpesään kuului yksi perillinen enemmän tasingon kautta (lapsen aviopuoliso) ja toisessa pesässä tämä kyseinen lapsi oli kerennyt jo kuolla.
Minun mielipide oli että pesien välillä tuli suorittaa ositus ja sitten kumpikin pesä pitää jakaa omana yksikkönä.
Oliko tulkintani oikea?
Tarkkuutta vaaditaan jo sen takia että pesässä on 2 alaikäistä perillistä (Vainajien lapsen lapsen lapset).
Oli kaksi vanhaa kuolinpesää joista eräs osakas oli tehnyt ositus ja jakokirjat.
Erikoista oli että hän oli käsitellyt kumpaakin kuolinpesää samassa nipussa ja tehnyt jaon molempiin yhtä aikaa, muutenhan tällaisessa hommassa ei ole ongelmaa mutta kun toiseen kuolinpesään kuului yksi perillinen enemmän tasingon kautta (lapsen aviopuoliso) ja toisessa pesässä tämä kyseinen lapsi oli kerennyt jo kuolla.
Minun mielipide oli että pesien välillä tuli suorittaa ositus ja sitten kumpikin pesä pitää jakaa omana yksikkönä.
Oliko tulkintani oikea?
Tarkkuutta vaaditaan jo sen takia että pesässä on 2 alaikäistä perillistä (Vainajien lapsen lapsen lapset).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tälläisten ongelmien ennaltaehkäisyyn tarvittaisiin lainmuutos jolla avio-oikeus perinnöksi tai lahjaksi saatuun omaisuuteen olisi oletusarvoisesti poissuljettu. Lainmuutosta odotellessa - ja jo olemassaolevissa pesissä - ei liene muuta mahdollisuutta kuin ottaa se kuolleen lapsen aviopuolisokin mukaan kahden kuolinpesän väliseen ositukseen.
Siinä tapauksessa jos ositus kuolleen lapsen ja aviopuolisonsa välillä on jo tehty, ja se ei ole ilmeisen pätemätön, ja vaikka sisempi kuolinpesä olisikin jäänyt tällöin osituksen ulkopuolelle, niin aviopuolison osakkuus kuolleen puolisonsa pesään on jo lakannut joten ositus kahden sisemmän pesän välillä voidaan ymmärtääkseni tehdä ilman häntäkin (ainakin aviopuoliso joutuisi turvautumaan vahvistuskanteeseen sen vahvistamiseksi että jotain on jäänyt osittamatta, hän ei voi hakea suoraan pesänjakajaa kumpaankaan ositukseen tai perinnönjakoon).
Kyseessä on siis kaksi kuolinpesää (pariskunta), heillä oli 2 lasta.
Toinen pariskunnasta kuoli (kuolinpesä nro 1.), tämä pesä jäi jakamatta.
Sitten kuoli toinen lapsista ja ositus hänen ja puolisonsa kesken on suoritettu ja osituksessa siistyi tasinkona osuus kuolinpesän nro 1.
Sitten kuoli tämä toinenkin ( kuolinpesä nro2.), sekin pesä jatettiin jakamatta pitkäksi aikaa.
Nyt on tilanne että vainajien kuolleen lapsen puoliso on tasingon myötä osallinen ensinmäiseen kuolinpesään muttei enään toiseen kuolinpesään.
Alkuperäisessä ositus ja jakosopimuksessa oli niputettu kumpikin kuolinpesä (pesä 1. ja 2.) ja jaossa oli osakkaina myös kuolleen lapsen puoliso.
Mielestäni nämä kuolinpesät tulee käsitellä erillisinä yksikköinä joista 1. kuolinpesään kuuluu elossa oleva lapsi ja kuolleen lapsen puoliso ja lapset.
Toiseen pesään kuuluisivat ainostaan elossa oleva lapsi ja kuolleen lapsen lapset.
Jotta asia menee vieläkin sekavemmaksi niin kuolleen lapsen lapsikin on jo ehtinyt kuolla ja lapsen lapsen pesään kuuluu leski ja 3 lasta, mutta tämä seikka ei vaikuta tuon ensinmäisten kuolinpesien ositukseen ja jakoon mitenkään.
Ketjussa sattuu olemaan vain nyt peräti 4 kuolinpesää (korkea aika hoitaa ositukset ja jaot).
Mutta alkuperäinen asiani koski kuolinpesien käsittelyä, mielestäni niitä kuuluu käsitellä erillisinä pesinä eli ositus 1. ja 2. pesän välillä ja näihin molempiin jako.
Nyt ei ole siis kyse jakoriidasta vaan juridisesta asiasta jotta asia tulisi oikein.