Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki MEDIA SALASI TÄRKEIMMÄN
Kauhajoen veritekojen jälkeen tiedotusvälineet eivät etsineet syytä, vaan helppoa syntipukkia. Häly nostettiin käsiaseista, koska ei haluttu käsitellä ongelmaa. Tutkijoilta median lietsoma käsiasehysteria ei saa mitään tukea.
Kauhajoen koulutuskeskuksessa 23.9.2008 kajahtaneista laukauksista ei ollut kulunut kahta tuntia, kun valtiovalta jo ryhtyi piilottelemaan niiden syitä. Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan pääministeri Matti Vanhanen puhui vain Jokelan kouluammuskelusta marraskuussa 2007 ja Kauhajoen murhenäytelmästä. Vanhanen myös lanseerasi ajatuksen käsiaseiden täyskiellosta.
Nuoren miehen vuonna 2002 Myyrmannin kauppakeskuksessa tekemää pommi-iskua ei Vanhaselle ei ollut olemassakaan, eivätkä ministerit ole halunneet puhua siitä myöhemminkään.
Myyrmannin pommin unohtaminen sopi myös suurimmalle osalle tiedotusvälineistä. Kahdessa ensimmäisessä Kauhajoen ampumisten jälkeen ilmestyneessä Helsingin Sanomien numerossa ei edes mainittu Myyrmannin pommia. Noin täydellinen unohdus tuskin oli tahatonta. Lähes yhtä niukka linja oli myös iltapäivälehdissä ja useimmissa muissa sanomalehdissä. Vaikenemiselle on syynsä.
Lainaus:
"Myyrmannia ei voi selittää käsiaseilla. Tekona se on kuitenkin periaatteessa samanlainen, kuin Jokelan ja Kauhajoen tapaukset"
, toteaa sosiologi Jussi Särkelä. Hän on Mielenterveyden Keskusliiton entinen toiminnanjohtaja, joka analysoi joukkomurhien taustoja tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan Koulumurhat.
Akatemiatutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista perehtyi muutama vuosi sitten Myyrmannin pommi-iskuun.
Lainaus:
"Tarkastelin sitä aikoinaan parissa artikkelissani ja sain niistä kommentteja tyyliin "miksi sä nyt tuosta kirjoitat?". Myyrmannia pidettiin ikään kuin harmillisena tapahtumana, se haluttiin nähdä jopa vahinkona. Pidin luterilaisen kansanuskon ilmentymänä, ettei sitä hyväksytty poliittiseksi väkivallaksi. Tämä on lintukotoajattelua: "ei meillä tapahdu sellaista". Jokelan jälkeen tuli paljon selvemmäksi, mistä Myyrmannissa saattoi olla kysymys"
, Aaltola kertoo.
Hallituksella oli tarve saada asia rajatuksi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman yksinkertaiseksi. Jokelan jälkeen hämmästeltiin yleisesti koulujen heikkoja resursseja, suuria luokkakokoja, terveydenhoitajien vähyyttä. Tähän luvattiin parannuksia ja Jokelaan palkattiin kiireellä 32 erilaista psykoterapeuttia korjaamaan vahinkoja. He työskentelevät siellä edelleenkin. Hallitus ei kuitenkaan perunut yleistä ohjelmaansa leikata kouluista lähes 2000 virkaa. Leikkaukset jatkuvat myös Kauhajoen jälkeen.
Piti siis unohtaa Myyrmanni, ja keskittää huomio käsiaseisiin. Vaihtoehtona olisi miettiä, mitä on tapahtunut Suomessa, jossa nuoret, 18-22 -vuotiaat miehet ovat kuudessa vuodessa tehneet kolme sellaista joukkomurhaa, jollaisia tässä maassa ei ole nähty sitten vuoden 1918. Muutoksen syitä pohdittaessa olisi lähdettävä ainakin vuodesta 1991, pahimmasta lamavuodesta. Sen jälkeen hallitusvastuussa ovat olleet kaikki suuret ja lähes kaikki pienemmätkin puolueet. Siksi eduskunnassakaan ei etsitä syitä, vaan helppoja syntipukkeja. Se on loogista, mutta epärehellistä.
Oudompaa on tiedotusvälineiden halu haudata ongelma. Myyrmannin ja vielä Jokelan jälkeen tiedotusvälineet haastattelivat runsaasti eri alojen tutkijoita, koettaen löytää selityksiä tapahtuneille. Kauhajoen uutisoinnissa heitä kuultiin huomattavasti vähemmän, media toimi kuin hallituksen talutusnuorassa. Vain sisäministeri Anne Holmlundin kimppuun käytiin - koska hän ei lähtenyt varauksetta mukaan käsiasehysteriaan.
Aseet ja mielisairaus eivät selitä
Myyrmanni ei kelvannut kuvaan, jonka tiedotusvälineet Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhista loivat, mutta mielisairaus kelpasi. Jokelan tappajan osalta "syylliseksi" on tarjottu jopa hänen käyttämiään masennuslääkkeitä. "Se on täyttä hölynpölyä. Lähes 400 000 suomalaista käyttää niitä joka päivä", muistuttaa Jussi Särkelä.
Mielisairautta oli helppo kaupata kansalle, koska teot sinällään ovat tietysti tavallisen ihmisen silmissä mielettömiä. Mielisairaus-teesillä luotiin kuva, että on yleinen vaara aseenomistajien sekoamisesta. Teesi väittää jokaisen aseluvan lisäävän väistämättä ampuma-aseilla tehtävien henkirikosten riskiä. Mielisairaus sopi saumattomasti käsiasehysteriaan, jonka lietsomisen käynnisti pääministeri Matti Vanhanen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan 23.9 kello 13.
Mielisairauteen sopi myös puhe syrjäytymisestä, vaikka tosiasiassa yksikään kolmesta joukkomurhaajasta ei ollut syrjäytynyt. Jokelan tappaja opiskeli loppuun asti menestyksellä kohti ylioppilaskokeita. Myös Kauhajoen ampuja pärjäsi koulussaan varsin hyvin ja viihtyi murhia edeltäneen illan leppoisassa kaveriporukassa televisiota katsellen. Koulunkäynnin keskeyttämisestä, työttömyydestä, alkoholi- ja huumeongelmista tai muista syrjäytymisen tunnusmerkeistä ei ollut kenenkään kolmen kohdalla tietoakaan.
Kauhajoen veritekojen jälkeen tiedotusvälineet eivät etsineet syytä, vaan helppoa syntipukkia. Häly nostettiin käsiaseista, koska ei haluttu käsitellä ongelmaa. Tutkijoilta median lietsoma käsiasehysteria ei saa mitään tukea.
Kauhajoen koulutuskeskuksessa 23.9.2008 kajahtaneista laukauksista ei ollut kulunut kahta tuntia, kun valtiovalta jo ryhtyi piilottelemaan niiden syitä. Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan pääministeri Matti Vanhanen puhui vain Jokelan kouluammuskelusta marraskuussa 2007 ja Kauhajoen murhenäytelmästä. Vanhanen myös lanseerasi ajatuksen käsiaseiden täyskiellosta.
Nuoren miehen vuonna 2002 Myyrmannin kauppakeskuksessa tekemää pommi-iskua ei Vanhaselle ei ollut olemassakaan, eivätkä ministerit ole halunneet puhua siitä myöhemminkään.
Myyrmannin pommin unohtaminen sopi myös suurimmalle osalle tiedotusvälineistä. Kahdessa ensimmäisessä Kauhajoen ampumisten jälkeen ilmestyneessä Helsingin Sanomien numerossa ei edes mainittu Myyrmannin pommia. Noin täydellinen unohdus tuskin oli tahatonta. Lähes yhtä niukka linja oli myös iltapäivälehdissä ja useimmissa muissa sanomalehdissä. Vaikenemiselle on syynsä.
Lainaus:
"Myyrmannia ei voi selittää käsiaseilla. Tekona se on kuitenkin periaatteessa samanlainen, kuin Jokelan ja Kauhajoen tapaukset"
, toteaa sosiologi Jussi Särkelä. Hän on Mielenterveyden Keskusliiton entinen toiminnanjohtaja, joka analysoi joukkomurhien taustoja tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan Koulumurhat.
Akatemiatutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista perehtyi muutama vuosi sitten Myyrmannin pommi-iskuun.
Lainaus:
"Tarkastelin sitä aikoinaan parissa artikkelissani ja sain niistä kommentteja tyyliin "miksi sä nyt tuosta kirjoitat?". Myyrmannia pidettiin ikään kuin harmillisena tapahtumana, se haluttiin nähdä jopa vahinkona. Pidin luterilaisen kansanuskon ilmentymänä, ettei sitä hyväksytty poliittiseksi väkivallaksi. Tämä on lintukotoajattelua: "ei meillä tapahdu sellaista". Jokelan jälkeen tuli paljon selvemmäksi, mistä Myyrmannissa saattoi olla kysymys"
, Aaltola kertoo.
Hallituksella oli tarve saada asia rajatuksi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman yksinkertaiseksi. Jokelan jälkeen hämmästeltiin yleisesti koulujen heikkoja resursseja, suuria luokkakokoja, terveydenhoitajien vähyyttä. Tähän luvattiin parannuksia ja Jokelaan palkattiin kiireellä 32 erilaista psykoterapeuttia korjaamaan vahinkoja. He työskentelevät siellä edelleenkin. Hallitus ei kuitenkaan perunut yleistä ohjelmaansa leikata kouluista lähes 2000 virkaa. Leikkaukset jatkuvat myös Kauhajoen jälkeen.
Piti siis unohtaa Myyrmanni, ja keskittää huomio käsiaseisiin. Vaihtoehtona olisi miettiä, mitä on tapahtunut Suomessa, jossa nuoret, 18-22 -vuotiaat miehet ovat kuudessa vuodessa tehneet kolme sellaista joukkomurhaa, jollaisia tässä maassa ei ole nähty sitten vuoden 1918. Muutoksen syitä pohdittaessa olisi lähdettävä ainakin vuodesta 1991, pahimmasta lamavuodesta. Sen jälkeen hallitusvastuussa ovat olleet kaikki suuret ja lähes kaikki pienemmätkin puolueet. Siksi eduskunnassakaan ei etsitä syitä, vaan helppoja syntipukkeja. Se on loogista, mutta epärehellistä.
Oudompaa on tiedotusvälineiden halu haudata ongelma. Myyrmannin ja vielä Jokelan jälkeen tiedotusvälineet haastattelivat runsaasti eri alojen tutkijoita, koettaen löytää selityksiä tapahtuneille. Kauhajoen uutisoinnissa heitä kuultiin huomattavasti vähemmän, media toimi kuin hallituksen talutusnuorassa. Vain sisäministeri Anne Holmlundin kimppuun käytiin - koska hän ei lähtenyt varauksetta mukaan käsiasehysteriaan.
Aseet ja mielisairaus eivät selitä
Myyrmanni ei kelvannut kuvaan, jonka tiedotusvälineet Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhista loivat, mutta mielisairaus kelpasi. Jokelan tappajan osalta "syylliseksi" on tarjottu jopa hänen käyttämiään masennuslääkkeitä. "Se on täyttä hölynpölyä. Lähes 400 000 suomalaista käyttää niitä joka päivä", muistuttaa Jussi Särkelä.
Mielisairautta oli helppo kaupata kansalle, koska teot sinällään ovat tietysti tavallisen ihmisen silmissä mielettömiä. Mielisairaus-teesillä luotiin kuva, että on yleinen vaara aseenomistajien sekoamisesta. Teesi väittää jokaisen aseluvan lisäävän väistämättä ampuma-aseilla tehtävien henkirikosten riskiä. Mielisairaus sopi saumattomasti käsiasehysteriaan, jonka lietsomisen käynnisti pääministeri Matti Vanhanen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan 23.9 kello 13.
Mielisairauteen sopi myös puhe syrjäytymisestä, vaikka tosiasiassa yksikään kolmesta joukkomurhaajasta ei ollut syrjäytynyt. Jokelan tappaja opiskeli loppuun asti menestyksellä kohti ylioppilaskokeita. Myös Kauhajoen ampuja pärjäsi koulussaan varsin hyvin ja viihtyi murhia edeltäneen illan leppoisassa kaveriporukassa televisiota katsellen. Koulunkäynnin keskeyttämisestä, työttömyydestä, alkoholi- ja huumeongelmista tai muista syrjäytymisen tunnusmerkeistä ei ollut kenenkään kolmen kohdalla tietoakaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.