Olen miettinyt että onko minulla BED.. kaikki alkoi siitä kun vanhenpani erosivat kun olin 14 vuotias.. minulla oli paljon murheita ja harkitsin itsemurhaa.Mutta sitten en pystynyt siihen ja aloin vaan syömään ja en liikkunut oikeastaan yhtään. Minä söin ja söin ja söin kunnes huomasin että tämä ei ole oikein nykyään olen ylipainoinen yritän olla syömättä mutta kun otan jotain syötävää pitää syödä lisää ja lisää tuntuu kuin se en olisi minä joka kun alan syömään... onko minulla syömishäiriö? ja miten siitä voi parantua??
Tere
Ongelma(ko)?
2361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ovatko ahmimasi/syömäsi määrät todella järkyttäviä, vai vain "hieman suurempia annoksia"? Syötkö joskus (tai aina) niin kauan, kunnes vatsaasi sattuu? Koetko syyllisyyttä syömisistäsi?
Mitä ilmeisemmin tuo on BEDiä. Itselläni on se, vaikkei virallisesti olekaan diagnosoitu. Joskus minua auttaa, että ikäänkuin annan luvan itselleni syödä enemmän, kunhan en ahmi. Esimerkiksi, saan syödä 4 leipäsiivua aamupalaksi jos haluan. Ihan miten vaan, KUNHAN EN AHMI. Yleensa alan ahmia, jos vaikka syön aamupalaksi yhden leivän ja omenan. Sitten palaan kaapille, otan toisen leivän, kolmannen... Sitten ajattelen, että no niin, pilasin jo kaiken, ja sitten vedän sitä leipää niin kauan kunnes ne joko a) loppuvat tai b) syön itseni niin täyteen että vatsaan sattuu ja oksennan (ilman, että yritän, siis todellakin syön itseni niin täyteen että tulle ylös)
Kyllä vatsaani sattuu ja minua oksettaa. Ahmin oikeastaan kaikkea mitä jää kaapista löytyy ja syön niin kauon että minua alkaa oksetaa. Kaikki alkaa siitä jos otan vaikka kaksi leipää kun olen syönyt ne tulee sellanen olo että pitää saada lisää enkä voi lopettaa ennenkun oli on todella huono ja tuntuu että räjähtää.