Elikkä käyn lukion toista ja oon ihastunut opettajaani, naiseen, joka on itseäni kymmenen vuotta vanhempi.
Nyt hän on vaihtamassa toiseen kouluun, joka on omaani lähellä. Eli en tuu näkeen häntä tuskin enää koskaan, ellen sitten sattumalta.
Pitäiskö nyt vikana viikkona kertoo tunteista?
Ja hän on vapaa.
Nyt hän on vaihtamassa toiseen kouluun, joka on omaani lähellä. Eli en tuu näkeen häntä tuskin enää koskaan, ellen sitten sattumalta.
Pitäiskö nyt vikana viikkona kertoo tunteista?
Ja hän on vapaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tarkoita pakollisia jatkotoimia. Opettajasi tuskin edes on huomannut sinua, tuskin hän sanoo että aletaan sitten olemaan.
Mitäpä haittaakaan siitä on. Jos olet sitä mieltä että asia jää sinua kovasti kalvamaan nii parempi puhua suoraan. tuleepahan sitte kerralla selväksi eikä tarvitse yöuniaan menettää:)
olen ehkä tiukkapipoinen, mutta en ikinä ryhtyisi yhtään mihinkään kenenkään kanssa, joka on joskus ollut oppilaani, syynä ikäero, mutta myös monet muut tekijät. olisi esim. todella vaikea muodostaa tasaveroista suhdetta opettaja-oppilas-suhteen jälkeen, joka on ammatillinen suhde. Siis älkää pliis kertoko mulle yhtään mitään ihastumisista tai muustakaan yksityisemmästä, joka suuntautuu opettajaan.
Olisin äärimmäisen kiusaantunut vain..
Eri asia olisi, jos olisi kyse aikuiskoulutuksesta...
Ensinnäkin on hyvin harvinaista, että aikuiset naiset ovat kiinnostuneita noin nuorista tytöistä. Toisekseen opettajat yleensä ajattelevat oppilaitaan pelkästään opetussuhteen kautta. Luultavaa on, että hän ei jaa tunteitasi. Kertomalla luultavasti tuotat itsellesi vain nöyryyttävän kokemuksen, jonka aivan hyvin voisi jättää väliinkin. Opettajaan ihastuminen ei sinänsä ole noloa tai edes harvinaista, enkä usko, että ammattimaisesti suhtautuva opettaja siitä mitään isoa numeroa tekee, vaikka menisitkin kertomaan.
..et annat kortin, jossa lukee jotain et "kiitos mielenkiintoisesta opetuksesta. olet koulun mukavin ope:)"
Mutta jos oppilas tulisi iskemään, vaivauttavaa!
Paras et kiität menneestä, toivottavasti näemme pian ja ikimuistoinen lahja... Ja sitten kun on aikaa mennyt astele hänen polulle ja vie iltaa istumaan!
Näin opettajan näkökulmasta suosittelen tuota yllä esitettyä: sujauta kevätjuhlissa opelle kortti, jossa kerrot omalla persoonallisella tavalla, että pidit hänestä.
Saatat open tosi kiusalliseen tilanteeseen, jos tunnustat hänelle palavan rakkautesi perinteisin keinoin ja suoraan. Hän ei voi vastata siihen, koska hän toimii työroolissa. Ei, vaikka hänkin olisi sisimmässään sinuun kiintynyt.
Mutta kukaan ihminen maapallolla ei loukkaannu tai suutu siitä, jos toinen ihminen ilmaisee pitävänsä hänestä! Jokainen on siitä otettu! :)
ihminen on toiselle ihmiselle opettaja... ootkos ajatellut koskaan niin?
Joku on ainakin sen verran fiksu tyyppi, että pystyy katsomaan tollaisen asian yli, kun rakkaus oikea sellainen ja ikuinen ei katso rajoja, älä turhaan tee niitä... aikuisiahan tässä ollaan.
Tällä hetkellä punastuttaa edes ajatella, että yhdeksännen luokan kevätjuhlissa roikuin erään opettajani kaulassa ja annoin hänelle lahjan, joka oli varmasti sen ikäisen näkökulmasta katsoen todella hieno, mutta nykyään, 10 vuotta myöhemmin, pelkästään nolottaa...
Tulin kyllä kyseisen opettajan ja erään muunkin opettajani kanssa todella hyvin toimeen ja kieltämättä sain myös heiltä jonkinlaista erityiskohtelua, vaikka he yrittivätkin olla huomioimatta minua mitenkään erityisellä tavalla muiden oppilaiden edessä. Toinen opettajani muun muassa kyyditsi minua usein kotiin ja toinen puolestaan kutsui kyläilemään omaan kotiinsa kesäloman alkaessa. Olen pitänyt näihin opettajiini yhteyttä myös myöhemmin ja tavannut heitä.
Olin ikäisekseni melko kypsä, ja kenties se mahdollisti tällaiset läheisemmät suhteet opettajieni kanssa. Myöhemmin ajatellen he toimivat toki monella tapaa opettajan roolinsa vastaisesti, vaikka kumpikin olivat tehneet työtään varsin hyvin jo pitkän aikaa. En ollut heihin ihastunut, mutta he olivat minulle muuten läheisiä aikuisia naisia, erityisesti siksi, että minulla oli kurja lapsuus ja nuoruus vaikeiden perheolosuhteiden vuoksi. Eivät he sitä tienneet, mutta heidän ylimääräinen huomionsa pelasti paljon elämässäni ja olen heille siitä ikuisesti kiitollinen.
kovin nuori... mutta ymmärränhän tuonkin kaverimielessä. Mä tarkotin edellisessä viestissäni ihan aikuisia ihmisiä jotka tavallaan ovat opetusuhteessa, tavallaan... se on jotenkin eriasia kun kukaan ei enää ole teini ja varmaan elämänkokemusta syistä sun toisista löytyy.