kun on 40 alkaa luonnossa kävely maittaa
samoin tekee mieli lapsuuden maisemiin
samoin tekee mieli lapsuuden maisemiin
luonto tulee vanhemmiten lähelle
topi
7327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on totta, että kävely luonnossa on ihanaa.
Toissa syksynä, kun erosta oli kulunut vain puoli
vuotta, lähdin Leville ruska-aikaan ja kävelin
siellä tuntureilla yksikseni päiväretkiä, tuntui
niin hyvältä se avaruus ja hiljaisuus ja se
kauneus.
Nyt kun talveen jälkeen taas tulee valoa lisää ja
aurinko alkaa herätellä luontoa, tuntuu, kuin
itsekin heräisi elämään. Sauvakävelystä on tullut
minulle myös uusi harrastus. Mikä sen parempaa
kuin luonnossa samoileminen, paitsi tietysti tämä
kaikki hyvässä seurassa.
Joo oikeessa olet Topi. Ja sitä alkaa taas
kuunteleen sellasta musiikkia mitä kuunteli
nuorena niinku mäkin tota 60- ja 70 luvun
vaihteen rokkia mitä kuuntelin sillo
murrosikäsenä. Ympyrä on jotenki niiku sulkeutunu.
niitä tosiaan on alkanut usein haikailla. Taitaa
tästä sitten tulla jo vanhaksi. Aika kultaa
muistot ja uudet asiat ei enää niin hyvin
pysykään muistissa, mutta eipä ne taidakaan olla
niiden lapsuudenmuistojen veroisia.
Mikähänlaisia muisteloita sinulla Topi on?
mutta aina sinne mahtui mukavaakin
kuten kalareissut isän kanssa
ja joulut
ja maatalon eläimet
lehmien vienti metsälaitumelle
intiaaniratsastukset hevosilla jne.
niin,eihän ne kummoset olleet meikäläisenkään
olot, kuusi lasta yhteenaikaan kotona pienessä
mökissä,jossa vain tupa ja kammari, mutta kyllä
se lapsuus silti tuntuu mukavalta, kun äiti oli
aina kotona ja oli sisaruksia leikkimässä ja
pelaamassa, ei tarvinnut olla koskaan yksin.
Kesällä mentiin uimaan ja soutelemaan. Tietenkin
oli omat velvollisuudet, eivät aina niin lapsen
mieleen mukavia, kuten kitkemiset,mutta sitä
mukavammalta tuntui ansaittu uimareissu. Lapsena
kesät aina oli lämpimiä ja talvet kylmiä ja
lumisia;voi hiihtää ja tehdä lumilinnoja,juosta
hankiaisella ja ne kevään solisevat purot.
Kyllä se luonto on hyvin läheinen lapsuudessa
ollut, eihän ollut tv:tä videoita tietsikoita
eikä muutakaan.Tyttäreni joka on 10-vuotias
pyytää aina kertomaan vanhoista ajoista joita hän
haltioissaan sitten kuuntelee Barbien,CD-
soittimien ja kaiken muun keskeltä.
Ite oon huomannut että kaiken kiireen ja hömpän
jälkeen luonto on paras puhdistaja ja
uudelleenrakentaja.
Se ei ainakaan ole hävinnyt minnekään niinkuin
joku ystävä voi tehdä ja se on aina lähellä
auttamassa.Ainakin minä koen niin
Istut nelikanttisessa mökissäa. Ikkunat on
nelikanttiset, silmälasisi on nelikanttiset,
telkkari on nelikanttinen jne. Menet luontoon ja
kaikki nelikanttisuus häviää.