Koen joidenkin ihmisten edessä alemmuutta. Se alemmuus on niin voimakas, että se aivan huutaa sisälläni. Teen sitten ratkaisun, jättäydyn tämän ihmisen elämästä pois enkä yritäkkään olla kaveri tms. Sillä alemmuudentunteella on minulle joku viesti...ei kai se tyhjästä tule. Olen sitä mieltä...
Ihmissuhdevaikeudet
Derpessio
8291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Piti viel lisätä tämä...masentunut on monesti alemmuudentuntoinen. Eli tää liittyy tähän masennus-palstalle mun mielestä.
Tuntuu etten kelpaa kellekään. Häpeän ja vihaan itteeni. En vaan jaksais enää, tuntuu et mun elämä menee ohi, enkä voi sille mitään. Oon ihan syrjäytyny ja pihalla kaikesta, tää kaikki kiertää vaan kehää. En itsekään oikeen tiedä mistä tuo alemmuudentunne tulee, tuntuu vähän siltä etten ees halua tietää..
Onneks on pieniä iloja, jotka ainaki vielä pitää hengissä, esim. musiikki, päihteet, hyvä ruoka ja kirjallisuus. Taino.. ehkä muutaman vuoden kuluttua kuolen ylipainoisena päihdeongelmaisena.
Olen huomannut että jotkut tilanteet, asiat, ihmiset aktivoivat sen tunteen tosi voimakkaana. Mulla oli just elämässäni vaikee jakso kun yritin tutustua yhteen ihmiseen, mut se meni puihin sit...mul oli vaan niin sairaan paha olla koko ajan. :( Oon ennenki kokenu tällaista. En tajua miks sitte oon hakannu päätäni seinään ja yrittäny olla "väärien ihmisten" seurassa. Sitä vaan epätoivosesti on janonnu hyväksyntää vääriltä ihmisiltä...:(
Yritän nyt rikkoo sitä, mutta tuntuu vaan etten pääse siitä mihinkään. Ahdistaa masentaa, en jaksa enää, jos joku ei kohta näytä minkäänlaista kiinnostusta mua kohtaan en jaksa enää. En halua olla paikoilleenjumittunut. Onko muilla tällasta selvää kehätunnetta?
Ite en oo ees yrittäny tutustua keneenkään, ku pidän sitä itsestäänselvyytenä etten kelpaa ja pelkään et mua satutetaan, ku on tarpeeks vaikeeta muutenkin.
Nyt aion yrittää olen päättänyt sen, oli tulos mikä tahansa, olen kiinnostunut muutamasta tyypistä. Paikkakunta on yks sellanen asia joka on kahlinnu, tää on mun mielestä aika takapajunen, vaikkei tää pienimpiin kuulukaan, ne ihmiset joista oon kiinnostunu asuu aina jossain muualla. Lisäks mua ahdistaa nää vanhat piirit joissa oon kärsiny jo vuosia. Haluisin siirtyä eteenpäin. Mulla on vielä vuos jäljellä tota kouluu, sen jälkeen meen kyllä hankkiin itselleni helpon ammatin, ammattikoulusta, kaduttaa et ees menin lukioon, oon ihan uupunu, loppuunpalanu. Toivottavasti pääsen ees ens syksynä muuttaan omaan asuntoon.
Mitä tuohon ''väärien ihmisten'' hyväkyntään tulee, niin uskon että se johtuu siitä, että ne ihmiset kiinnostaa. Ei kai kukaan halua väkisin olla kenenkään sellasen kanssa joka ei kiinnosta, on ihan erilainen (eri mielenkiinnonkohteet, periaatteet..)? sehän olis vaan haitaks kummallekin osapuolelle. Sit jos tulee torjutuks niiden suunnalta joista on kiinnostunu, niin totta kai sitä tuntee itsensä epäonnistuneeks ja huonoks, varsinki jos on viel masennusta muutenki pohjalla.
Viesti on se, että sinun pitää olla yksin. Selvittää kuka olet ja poistaa sisäinen turvattomuuden tunteesi. Sen jälkeen et enää koe alemmuuden tunnetta vaan voit kohdata kaikki ihmiset tasavertaisina.
Jos saan negatiivista palautetta, kutsuukohan kuolema tai rappio´? oon niin ihastunu ja samalla niin masentunut. Pidän oletusarvona et mua vihataan ja pidetään retardina. Mitäköhän varten oon olemassa?
ja mikä tärkeintä ennenkaikkea itseäsi varten. Muista sinussa ei ole mitään vikaa, sinä et ole syyllinen siihen, että olet sairastunut! Hae apua mielenterveys-toimistosta.
Voimia sinulle, sinä olet ihana oma persoonasi niinkuin me kaikki :D