Terve
Elikkä minua vaivaa menneisyyteni, kohtaamani, toisen aiheuttama onnettomuus.
Tapahtumasta on kuutisen vuotta, ja asia vaivaa minua joka päivä.. En voi puhua siitä kenenkään kanssa koska se saisi minut niin ahdistuneeksi. Hermostun jos joku mainitsee tästä onnettomuudesta jotain, se on kuin tabu josta ei saa puhua..
Vaikka haluaisin unohtaa, en vain voi! asia ei jätä minua rauhaan, pelkään myös vieraita saman ikäluokan ihmisiä jotka saattavat asiasta jotain tietää ja siitä mainitsevat, jos joku näin tekee menen ihan hikiseksi enkä tahdo saada sanaa suustani.. Elämästä on tullut raskaampaa kun asia pyörii koko ajan mielessä.. En vain jaksa tätä enään.. Kellekkään ei voi puhua, asia ahdistaa, pelkään jos joku siitä mainitsee, joka päivä mietin vain tätä vaikka unohtaa haluaisin.. Tälläinenkö on hyvä elämä? Ei tälläistä kukaan jaksa pitkään...
Elikkä minua vaivaa menneisyyteni, kohtaamani, toisen aiheuttama onnettomuus.
Tapahtumasta on kuutisen vuotta, ja asia vaivaa minua joka päivä.. En voi puhua siitä kenenkään kanssa koska se saisi minut niin ahdistuneeksi. Hermostun jos joku mainitsee tästä onnettomuudesta jotain, se on kuin tabu josta ei saa puhua..
Vaikka haluaisin unohtaa, en vain voi! asia ei jätä minua rauhaan, pelkään myös vieraita saman ikäluokan ihmisiä jotka saattavat asiasta jotain tietää ja siitä mainitsevat, jos joku näin tekee menen ihan hikiseksi enkä tahdo saada sanaa suustani.. Elämästä on tullut raskaampaa kun asia pyörii koko ajan mielessä.. En vain jaksa tätä enään.. Kellekkään ei voi puhua, asia ahdistaa, pelkään jos joku siitä mainitsee, joka päivä mietin vain tätä vaikka unohtaa haluaisin.. Tälläinenkö on hyvä elämä? Ei tälläistä kukaan jaksa pitkään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minullakin on sama ongelma eli menneisyys vaivaa, enkä ole voinut aioista puhua koskaan kellekkään. Viimeisen puolen vuoden aikana olen sairastunut masennukseen. useamman vuoden aikomusteni jälkeen vihdoinkin olen uskaltanut hakea apua.
Suosittelen lämpimästi sinuakin hakemaan apua, sillä olosi vain pahentuu jos jäät vielä asiasi kanssa yksin. esimerkiksi terveyskeskus lääkäri voi alkaa laittaa asioita eteenpäin tai jos varaa on maksaa itse pientä osaa(kela korvaa), myös yksityiselle psykiatrille voi varata ajan.
Toivon sinulle rohkeutta ottaa tuon askeleen avun saamiseksi. Apua on tarjolla ja sinusta pidetään huolta ja varmasti pääset traumastasi eroon, kunhan vain jollekin ammattitaholle ilmoitat pahasta olostasi.
Voimia ja rohkeutta!
Jos ei uskalla niin ei uskalla.. Pelko täytyy ensin saada pois mutta siihen voi mennä aikaa. Ja millä keinollA?