Palsta viesteistä näkee hyvin miksi olette yksin, sisältö on pääpiirteissään "minä minä minä minä minä, minulla on kurjaa"
Keskitytte aina vain itseenne ja ongelmiinne niin ei ole mikään ihme etteivät muut juuri perusta seurastanne. Oletteko ikinä koittaneet kysyä "miten sulla menee?"
Keskitytte aina vain itseenne ja ongelmiinne niin ei ole mikään ihme etteivät muut juuri perusta seurastanne. Oletteko ikinä koittaneet kysyä "miten sulla menee?"
Vastaukset 9
Vanhimmat
kerropas sinä mistä täällä sitten pitäisi puhua, jos kerran omista huolien aiheesta ei saa avautua? Luuleko tosiaan ettei monikin tämän palstan lukija esittäisi tuota kysymystä, jos olisi vaan joku jolle sen esittää...
Olen ihan tiltissä toisinaan, kun tämä yksinäisyys jatkuu taas... Välillä on seuraa.. vähän, toisinaan taivallan ihan yksin , tai nykyään ihan yksin perheeni kanssa. Ankeaa.
Ihmiset marssivat asuntomme ohitse. Heitä on. Mä en vaan tunne ketään. Tai tunnen mä: yhden tädin.
olen ihan todella miettinyt pääni puhki, kelle mä VOISIN SOITTAA. Soittaisinko joka päivä niille ainoille ihmisille, joiden puhelinnumero mun kännykässä on? Saisinko ystäviä vai vihollisia? Voisin mä kysyä myös: "mitä kuuluu"
Välttääkö ihmiset muuten ihmisiä, jotka puhuu aina vaan itsestään ja kyselee, mitä kuuluu. Mun on toisinaan vaikea KESKUSTELLA jostakin yleisestä aiheesta; seuraankin tiedotusvälineitä niin vähän. keskustelen mielelläni kyllä ihmisten sielunelämästä noin yleensäkin. Mut haluisitteks te ehkä keskustella eksponenttifunktioista tai tanssiaskelista. Eiks niitä yleensä vaan tehdä, juttelematta kovin paljon. Toivoisin todella, että osaisin keskustella ASIOISTA.
Anteeks mä eksyin... Mun tarkotus oli itseasiassa valittaa, että miten mä TAAS elän miltei ihan tämän yhteiskunnan ulkopuolella. Kuinka moni elää ihan yksin tai vain muutamien ihmisten kanssa? Miksi? Myös meidän naapurin mies elää ainakin ihan yksin, täysin erakoituneena keskellä kaupunkia. Miksi?
Mulla on psyykkisiä ongelmia ja joitakin en ole kai älynnyt varoittaa niistä ja niinpä eräänä päivänä heidän järkevä ystävänsä pelkää jokaista kaappia... tai on kuolla väärien lääkkeiden yhteisannostukseen. Kertoa tai ei kertoa: se ei ole aina helppoa. Elänkö näin yksin siis psyykkisten ongelmieni takia? Varmasti osittain.
Käyn yhä hiljaisemmaksi ja mietteliäämmäksi ja neuroottisemmaksi. Miksi maailma on niin kylmä ja ankea paikka minulle? Miten kauan pysyn henkisesti kasassa(, nyt kun olen aikalailla kasassa)?
Mutta itseasiassa ulkona taitaa paistaa AURINKO ja ONHAN minulla se perhe...
Musta on hyvä että yksinäiset kirjoittavat tänne juuri tuolla tavalla,omasta näkökulmastaan ja omasta elämästään..Kun näkee,ettei ole ainoa tämmöinen "omituinen".
Etkö sinä puhu koskaan ongelmistasi kenenkään kanssa?Ihan sosiaalistenkin ihmisten joka toinen sana voi olla "minä".Yksinäisistä nyt oli vaan pakko ilmeisesti löytää väkisin jotain vikaa.Joillakin ihmisillä nyt vaan on ihan oikeitakin ongelmia,joiden seuraus voi olla yksinäisyys.
Ihmisen kannattaa ajatella asioita joita hän haluaa. Jos ihminen keskittyy ajattelemaan asioita joita hän ei halua, hän saa niitä asioita silti. Kaikki perustuu siihen, että kontrolloit tietoisesti ajatuksiasi. Jos sinulla on ahdistavia ja negatiivisia ajatuksia, sinun on tehtävä jotain fyysistä, jotta ajattelu keskeytyisi, esim. liikunta.
Yksinäisen ihmisen pitää ajatella siis jotain muuta kuin sitä, että on yksinäinen, jos todella haluaa olla jotain muuta kuin yksinäinen.
Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon kirjallisuutta, esim. NLP, Secret, Law of Attraction jne.
Voin saada kaiken, mitä en välttämättä halua... Äsh! Niin... Elämä on osoittanut sanasi todeksi. "En voi saada kaikkea, mitä haluan." Kaikki mitä en ole ajatellut on "satanut" yllättäen päälleni: opiskelumenestys, lapsi... En koskaan ajatellut niitä... Sensijaan halusin välttämättä erään tietyn miehen, enkä häntä koskaan saanut.
Yritän siis ajatella muuta kuin yksinäisyyttäni, jotta en jännittäisi.
siis vaikkapa sinusta. mikä on lempivärisi? pidätkö siiseleistä?
Tämä on taas tätä yksinkertaisuutta. Jos ihmiset kirjoittavat nettipalstalle omista ongelmistaan minäminä-tyyliin (yleensä jos omista ongelmista avautuu on vähän pakko kertoa itsestään), niin ajatellaan että ulkomaailmassakin "ruikuttaa" samaan malliin kasvotusten. Olen aika varma, ettei monikaan ihmisten seurassa puhu samoja asioita mitä on tänne kirjoittanut, koska ne ovat niin henkilökohtaisia. Tämä on yksinäisyys-palsta, mistä sitten tänne pitäisi kirjoittaa? Kun ihmiset kertovat omia kokemuksia yksinäisyydestä niin PAKKOhan se on minä-muodossa kirjoittaa. Saakeli.
Tämä on ainoa purkautumiskeino. MINULLA (minäminäminäminä..) on pari kaveria joiden seurassa en koskaan surkuttele tilannettani, että en heitä sillä karkottaisi pois. Kyllä he tietävät tilanteeni koska jo vuosia sitten tähän ajauduin, ja silloin alussa puhuin heille tästä. Kun olen ihmisten seurassa, olen iloinen ja positiivinen, enkä mikään valittaja.
Valitettavasti nämä kaverini ovat naimisissa ja heillä on lapsia, eivätkä tee MITÄÄN ilman miestään. Siis eivät yhtikäs mitään. Ei heistä edes lenkkiseuraa saa, puhumattakaan leffan menemisestä tai "tyttöjen illasta". Jotkut naiset ovat sellaisia että silloin kun heillä on parisuhde menossa, he jättävät kaverinsa kokonaan. Tavataan vain joulun alla lahjoja vaihtaen ja satunnaisesti perheen kesken. Jos sitten tulee ryppy rakkauteen, kavereiden seura taas kelpaa. Itse en luokittele tällaista kaveruutta oikeaksi ystävyydeksi. Vanhat kouluaikaiset kaverini taas asuvat toisella puolen maata eikä meillä juuri ole mahdollisuutta tapailla. Uusia on vaikea löytää.
Minäminäminäminä olen yrittänyt etsiä uusia ystäviä aikuisiällä, mutta kaikilla on jo omat tuttavaverkostonsa eikä heillä ole halua/voimia etsiä uusia ystäviä. Perheellisillä on aika vähän vapaa-aikaa ja se on sitten yleensä etukäteen ohjelmoitua eikä siinä ole aikaa revetä uusiin ihmisiin tutustumaan. Netin kautta olen tavannut muutamia ystävää etsiviä, mutta heistä pari oli vaikeasti mielenterveyspotilaita(ei siinä muuten mitään, mutta toinen alkoi heti haukkumaan ja haastamaan riitaa ja toinen ei ollut läsnä lainkaan tässä maailmassa..) ja se ainoa täysin "terveen oloinen" oli myös perheellinen(monta lasta..) ja vietti kaiken vapaa-aikansa ukkonsa kanssa. En tiedä miksi hän sitten edes haki netistä ystäviä.
Kyllä varmaan omalla paikkakunnallanikin on yksinäisiä eronneita aikuisia, mutta en tiedä miten löydän heidät. Ravintoloissa en jaksa luuhata ja nettihaku on ollut tuloksetonta.
kerrohan, olen pelkkää korvaa????