Eli en tiedä kuinka kertoisin avomiehelleni että olen raskaana, koska pelkään kuinka hän reagoi (ei ole väkivaltainen)...Söin pillereitä, mutta alussa unohdin ottaa kaksi. Tiedän että hän ei vielä halua lapsia ikää 26v (hänellä on kyllä vakituinen työpaikka) ja itse olen 21v ja omasta mielestä valmis tähän uuteen tulokkaaseen. Joten nyt hyvät neuvot olisi tarpeen..?? Ja jos olet itse ollut samassa tilanteessa niin kun kerroit, kuinka miehesi reagoi??
Kiitos jo etukäteen!!!
Kiitos jo etukäteen!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varaa aikaa ja sopiva rauhallinen tilanne. Kerro rauhallisesti ja asiallisesti juuri ne asiat, jotka kerrot viestissäsikin. Tee selväksi, että hänen mielipiteensä on tärkeä, ja että sinun mielipiteesi on, että voisitte pitää lapsen. Rehellinen, rauhallinen ja neuvotteleva asenne on a ja o!
Nyt yritämme yhteisestä päätöksestä lasta, mutta kun olin viimeksi raskaana ja kun päädyimme keskeytykseen, kerroin miehelle heti kun huomasin, että pillerit olivat jääneet ottamatta. Siinä sitten yhdessä pähkäiltiin ja mentiin ostamaan raskaustesti, kun kuukautiset viipyilivät. Tulos oli positiivinen, minkä jälkeen keskustelimme ja puntaroimme elämäntilannettamme ja mietimme haluammeko vielä vanhemmiksi. Kävimme yhdessä juttelemassa myös terveydenhoitajan kanssa, joka kannusti pitämään lapsen. Päädyimme kuitenkin siihen, että olisi parempi keskeyttää ja tehdä lapsia tarkoituksella - ei vahingossa. Teimme siis abortin, mutta keskustelimme, rehellisesti ja rauhallisesti ratkaisusta monta kertaa ennen päätöstä ja olimme jälkikäteen tyytyväisiä. Nyt sen sijaan haluamme tehdä lapsen.
asihan on niin,että kaikki tekevät niinkun parhaaksi näkevät.
mieheni ei halunnut aikanaan vielä lasta ja päätin tehdä sen senkin uhalla,että jään yksin!!!aikaa siitä on nyt 9vee ja lapsia jo neljä.saman miehen kanssa.
Aika paljon täällä tulee viestejä, että "tulin raskaaksi vahingossa, mies ei olisi halunnut lasta mutta päätin pitää lapsen ja mieskin sitten hyväksyi asian".. - viimeistään siinä vaiheessa kun mies on vauvan nähnyt, hän on sulanut ja sitten ollaan oltu onnellisesti yhdessä NN vuotta ja lapsiakin on sen jälkeen siunaantunut NN kappaletta.
Aina se ei kuitenkaan näin mene.
Moni jää täysin yksin sen lapsensa kanssa, mies lapsee pois.
Tai mies ei osallistu lapsen hoitoon millään tavalla. koti ja lapsi on yksin naisen vastuulla. Mies vaan hengailee siellä ja menee ja tulee kuten itse haluaa.
Tai eroon on päädytty myöhemmin.
Hankala tilanne, jos mies käyttäytyy noin. On syytä kysyä, johtuuko käytös miehen luonteesta, eli olisiko mies joka tapauksessa ollut sopimaton perheenisäksi, vai siitä, että muuten mukava mies sisuuntuu, koska hänen mielipidettään ei kuunneltu, kun lapsi päätettiin synnyttää.
Jos mies joka tapauksessa on vastuuton, kannattaa yrittää etsiä uusi: sellainen, jonka tulevaisuuden odotukset ovat samanlaiset kuin omat: eli niihin kuuluu lapsi tai monta. Eihän siitä mitään tule, että kaksi ihmistä asuu yhdessä, mutta heidän tulevaisuudenhaaveensa ovat kuin päivä ja yö.
Ja vielä: Tässä taas nähdään, että ei Suomen väestön väheneminen suinkaan johdu vain siitä, että "nuoret naiset ovat niin itsekkäitä, että eivät synnytyä", vaan kyllä miesten "itsekkyys" vaikuttaa ihan yhtä lailla.
Älä sorru tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000002286699
Käytä ehkäisyä.
jos ette pysty puhua keskenänne asioista? Eihän tuossa ole muuta kuin kertoa suoraan kuinka asiat on ja keskusteltava miten tästä eteenpäin.