Kysyttävää abortin vastustajilta

on luonnollinen kuolema, eikä sitä ole aiheutettu. Ei niille kukaan mitään voinut. Tottakai pitää antaa tukea, samalla tavoin lapsi on siinä menetetty kuin myöhemminkin kuolleet!

Useimmat abortit olisi voinut jättää tekemättä.

Spontaani keskenmeno on erittäin kaukana suoritetusta abortista. Keskenmenoon liittyy paljon kipeitä tunteita, etenkin jos pitkään ja hartaasti toivottu raskaus menee kesken. Pitäisi antaa roppakaupalla myötätuntoa!
Miksi aloittaja edes kysyt tuota??

antaa tukea ja myötätuntoa? ihme kysymys, minä ainakin olin keskenmenon jälkeen henkisesti niin maassa että keskustelu sairaalassa että kyllä se siittä ja uutta putkeen tuntui syvästi loukkaavalta.
Menetin lapsen ei sitä voi korvata, onneksi olen onnistunut lapsia loppuun asti kantamaan mutta aikasin v 11 kesken mennyt ja kohdunulkopuolelle kiintynyt ja siksi poistettu v 12 ovat meidän enkeleitämme ja tulee aina olemaan se mitä heistä olisi tullut ei toinen lapsi voi korvata, vaikka uskon että koska nämä tapahtui niin aikaisessa vaiheessa niin elämässä eteenpäin pääseminen on ollut helpompaa kuin vaikka syntymän yhteydessä tai sen jälkeen lapsensa menettäneillä.
Se ei johdu siittä etteikö syntymättömät olisi ollut meille tärkeitä vaan siittä että niihin ei ollut vielä ehtinyt kiintyä koska odotus sen verran lyhyt.

Itse olen siinä mielessä abortin vastustaja että en ymmärrä ajatuksenjuoksua niillä jotka esm sosiaalisen tilanteen tai ei ole nyt sopiva hetki ym syystä aborttiin päätyy, terveys syyt ,raiskaukset ym toinen asia, vaikka itse vaikea kuvitella itseäni sellaista päätöstä tekemässä.
Tunnen silti naisia jotka tähän on päätynyt enkä koe että minulla tarvetta heitä asiasta tuomita tai edes millään lailla olettaa että asia kuuluisi minulle ja olen jopa ollut keskustelutukena ja mukana yhden abortttiin päättyneen ystäväni kanssa.

Eli vaikka periaatteessa vastustan aborttia käytännössä silloin kun terveestä aikuisesta naisesta kyse niin en silti tuomitse siihen päättyviä, koska jokainen toimii oman silloisen elämäntilanteen ja näkemyksen mukaan, eikä toisen ihmisen paikka ole heitä tuomita.

"Kysymykseni kuuluu: Miten käsitätte keskenmenon?
Miksi kutsutte keskenmenoa?
Tai mitä ajatuksia keskenmeno herättää teissä?"

Keskenmeno on luonnon oma ratkaisu katkaista raskaus, jostakin ihmiselle käsittämättömästä syystä, esim. alkiossa on voinut olla jotakin vikaa.
Keskenmenoa kutsutaan keskenmenoksi.
Keskenmeno herättää minussa ajatuksen, että luonto päätti katkaista raskuden koska alkiossa oli jotakin vikaa tai naisella on jokin vaiva ja se taas on minusta valitettavaa ja toivon että asiaa voisi jotenkin lääkitä/hoitaa.

Kysynkin vastaavasti sinulta: Miten käsität abortin? Miksi kutsut aborttia ja mitä tunteita se sinussa herättää?

Itse ajattelen aborttia vääränä ratkaisuna useimmissa tapauksissa. Hyväksyn abortin, jos nainen on raiskattu tai raskaus olisi ratkaisevasti vaarallista äidille (esim. aivan liian nuori 13-15).

Olen kuitenkin pääsääntöisesti aborttia vastaan, koska suurin osa kaikista maailman aborteista tehdään huolimattomasti ja siihen kuolee kymmeniä tuhansia naisia vuodessa. Suomessa taas on sen verran hyvät elinolot, että kuka tahansa voi saada täällä elätettyä lapsensa tai antamaan lapsensa aboptioon, eikä raskaaksi tuleminen ennen avioliittoa esim. ole yhteiskunnallinen häpeä naiselle. Mielestäni siis naisen päätös keskeyttää raskaus "huonon elämäntilanteen" takia on silkkaa itsekkyyttä ja siksi minusta väärä syy jättää alkiolle/sikiölle antamatta mahdollisuus kehittyä samanlaiseksi ihmisoikeudet omaavaksi persoonaksi kuin lapsen äiti itse.

Moni ystäväni on raskauden alkuvaiheen järkytyksessä miettinyt aborttia, mutta lapsen synnyttyä ollut hyvin pahoillaan siitä että edes ajatteli oman pienokaisensa poistamista alkuvaiheessa. Aiheesta on myös tehty tutkimusta, jokin aikaa sitten totetuttiin testi vapaaehtoisilla naisilla. Naisille jotka aikoivat aborttia, saivat nähdä tulevan lapsensa ultraäänellä ennen toimenpidettä, suurin osa naisista perui aborttiaikeensa. Tunne side tulevaan lapseen muodostui heti ja oli voimakas. Mielestäni tämä kertoo siitä, että raskaus kasvattaa naista siinä määrin, että on lopulta synnytyksen jälkeen valmis äidiksi. Tälle on myös biologiset selitykset, jotka näkyvät mm. äidin ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumisena.

Eli siis raskauden keskeytys abortilla raskauden alkuvaiheessa on minusta äärimmäisen typerää, koska on luonnollista, että alussa epäilee omaa jaksamistaan ja elämäntilannettaa, lapsi on suuri ja ihana muutos. Toivoisin, että Suomessa abortin saisi tehdä vain tietyillä syillä. Suomalaiset lääkärit eivät millään tavalla yritä ohjata järkyttyneitä naisia ajattelemaan asian toista puolta, abortti hoidetaan alta pois ja nainen jätetään yksin miettimään jälkikipujen ja vuotojen kanssa.

Toivon asiasta lisää järkevää keskustelua. Meillä on kaikilla oikeus mielipiteeseen. Toivon, että argumenttini herättivät monissa uusia näkökantoja asiaan. Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville/kamppailleille!

Luin tässä päivänä yhtenä vanhaa alibia.

Siinä oli juttu jostakin oikeudenkäynnistä, jossa oli jaettu syytetylle rangaistus surmasta. Ensin häntä oli syytetty murhasta, mutta murha oli vaihtunut surmaksi, koska tapa ei ollutkaan erittäin raaka. Perusteluna oli, että koska uhri oli jo kuollut väkivallan uhrina ennenkuin se karmein osuus oli tehty (tässä taisi olla kyse paloittelusta).

Eli ihan oikeustermistönkin mukaan on ihan outoa, että maallikko tuomitsee jonkun murhasta abortin yhteydessä, sillä murhat, surmat, tapot jne ovat oikeustermistöä...

Laillinen abortti voidaan tehdä valitettavasti vielä niiden raskausviikkojen aikoihin 'meille väärin kehittyneiden' kaltaisille sikiöille, kun nuorimmat keskoset syntyvät.

On aivan järjetöntä ja epäoikeudenmukaista estää elinkelpoisen, kehittymässä olevan ja syntymistä vaille olevan lapsen elämä syystä, että se ei ole ns. 'normaali'.

Aito keskenmenohan tulee silloin, kun kehon oma puolustusmekanismi toimii esimerkiksi siinä tilanteessa, kun lapsi ei selviytyisi elämään. Tämän asian tietääkseen ei kovin paljon tarvitse lääketieteen asioihin olla perehtynyt. Tottakai tällaisen kokeneet tarvitsevat ja ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen.

Itse järjestetty keskeytys lapsen normaalista poikkeavuuden vuoksi taas on mielestäni epäoikeudenmukaista, koska 'absoluuttinen terveys' ei saa olla tässä elämän vaiheessa ihmisarvon mitta.