en jaksa tätä enää!!!

Juu, kyllähän Suomessa elelee sossun tuilla suht koht mukavasti yksikseen.
Ei kiristä vannekaan päätä.

Olen itsekin aktiivisesti hakenut töitä monta kuukautta, mutta kun joka puolelta sanotaan ei (tai ei edes ilmoiteta mitään), niin pikkasen alkaa jo tympiä. Tosiaan siivoojaksikaan ei enää pääse ilman kokemusta. Harvoin pääsen edes haastatteluvaiheeseen, koska hakijoita on kuulemma niin valtavasti. (Kuinka moni oikeasti haki kalanpakkaajaksi?)
Ihan asiallisen hakemuksen olen aina lähettänyt ja toivonut ystävällisesti vastausta tulin valituksi tai en. Ymmärrän, että kiiretta on jne., mutta voisi firma silti ilmoittaa, että he valitisvat jonkun toisen.

Vielä minusta. Viime keväänä sain lakin ja päätin sitten pitää välivuoden. Syksyllä pääsin onneksi töihin, mutta marraskuun jälkeen ei ole vaan "tärpännyt".
Ja aloittajalle lisäksi, että älä rupea ihan vielä "sossupummiksi". Kuulostaa niin kliseiseltä, mutta ei kannata lopettaa yrittämistä. Itse haen kouluun nyt ja jos en pääse, niin töiden etsintä jatkuu taas syksyllä.
Voimia sulle!

Ei kannata lannistua heti! Kyllä sinä kuule pääset vielä opiskelemaan ja töihin =) Oletko miettinyt paikkakunnan vaihtoa? Esim. Pk-seudulla on hieman enemmän töitä kuin muualla, joten täältä voisi olla paremmat mahdollisuudet saada töitä. Kylläkin, täytyy muistaa, että nyt on lama-aika, eikä monilla muillakaan, joilla olisi sitä kokemustakin, ole töitä. Ja kovinkaan monet työnantajat eivät ota vielä lukioikäisiä töihin, vaan tahtovat hieman vanhempaa porukkaa. Joten aina se ei ole itsestäkään kiinni se työnsaanti.

Hakemuksessa, muista markkinoida itseäsi ja vaikket osaisi mitään tai et olisi missään ollut töissä, niin laitat vaan että olet kova tekemään töitä ja haluat oppia uutta =) Ja yksi minkä olen huomannut hyvin tärkeäksi asiaksi työelämässä, on ensivaikutelma ja ulkonäkö. En todellakaan tarkoita, että tarvitsisi olla mikään malli että saa töitä, mutta sellainen että antaa itsestään ulospäinsuuntautuvan vaikutelman. Ei hiuksia silmille (vaikka pitkät hiukset ponnarille tms.), hillitty meikki, freesi vaikutelma :) Ja vaikka käsi tärisisi, vatsa kääntyisi ympäri ja polvet meinaisivat pettää, niin naama vaan peruslukemille ja ryhti suoraksi. Itsevarmuus ja itsetuntemus ovat myös asioita, jotka vaikuttavat työnsaamiseen. Jos sinusta tuntuu (kuten minusta ainakin nuorempana), ettet oikein tiedä millainen olet, niin aloita jokin uusi harrastus tai palaa vanhan harrastuksen pariin. Se voi olla mitä vain piirtämisestä, ratsastukseen, kalastukseen, käsitöihin... Tällä tavoin voit kehittää omaa itsetuntemustasi. Muista, että vaikka muut väittäisivät sinun olevan tietynlainen, vain sinä tiedät millainen olet. Joskus ihmisellä voi olla myös joitakin asioita, jotka rajoittavat meidän positiivisia puoliamme. Esim. Olen hyvin sosiaalinen ihminen, mutta yläasteella tapahtuneen koulukiusauksen vuoksi pelkään yleisön edessä esiintymistä ja suuressa ryhmässä olemista. Myös konfliktitilanteet / toisten työntekijöiden tai pomon sanomiset satuttavat ja tunnen syyllisyyttä joka kerta, vaikken olisi syypää tilanteeseen. Jos jokin asia painaa oikein mieltä tai esim. jotkin asiat aiemmassa elämässä ovat jääneet vaivaamaan, ainahan niistä voi keskustella joko ystäville tai jopa ammatti-ihmisen kanssa. Ja tämä ei ollut sitten mikään, hei olet hullu-kommentti =) Vaan vaikka itse olenkin tällainen aivan tavallinen tallaaja, niin olen kyllä pistäytynyt keskustelemassa psykologin kanssa. Sinne voi mennä puhumaan vaikkei mikään hullu olisikaan, jokaiselle kun tulee joskus jotain ikävää vastaan elämässä. Ja itse olin työttömänä melkein vuoden ajan ja yksinoleminen oli kyllä aikamoista tuskaa. Työttömänä ollessa menin sitten lopulta ammatinvalintapsykologillakin käymään ja mietiskelin uravalintoja uudemman kerran.

Ja laita ihmeessä hakemukseen kuva, se kertoo todella paljon ihmisestä. Töiden suhteen ei kannata olla myöskään nirso. Kerro jo hakemuksessa, että kaikki työvuorot (yö, ilta...) käy sinulle jos kyseessä on vuorotyö. Pohjalta sitä lähes jokainen joutuu nousemaan. Sitten lähdet sillä asenteella aina haastatteluun, että sinä pääset töihin, ennemmin tai myöhemmin (pilkettä silmäkulmaan). Minä tein niin aina jos en saanut paikkaa, niin kiitin silti haastattelusta ja sanoin, että jos joskus aukeaa uusi paikka, niin pitäkäähän mielessä. Tässä nyt oli tällaisia neuvoja vain, joista varmaan olet jo kokeillut osaa.

Lähdet vain sillä asenteella, että sinusta on tähän hommaan ja sulla on paljon annettavaa opiskeluelämään ja työnantajalle. Juuri sinunlaista ihmistä tarvitaan ja odotellaan tuolla jossain =) Ja ehkäpä näin olikin tarkoitettu, että miettisit vuoden tai pari mille alalle lähdet. Ajattele sinulla on nyt aikaa miettiä mitä oikein tekisit loppuelämälläsi. Itse olen jo käynyt yhden amk-tutkinnon ja etsin vieläkin "sitä omaa alaa", alan olla siinä iässäkin, että tulee hoppu keksiä se oma ala. Tässä pari hyvää linkkiä:
http://www.kuntatyo.fi/ammattikuvaukset.html
http://www.opintoluotsi.fi/koulutusalat_ja_ammatit/
Ja kannattaa oikeasti miettiä millainen olet luonteeltasi, mistä luultavammin pitäisit ym. Itse olen tekemässä niin, että haen luultavasti ensi vuonna yliopistoon, amk:hon ja ammattikouluun parhaiksi katsomilleni aloille. Katson sitten että mihinkä pääsin ja jos pääsin moniin, mietiskelen tovin. Onnea yritykseen! Olen satavarma että onnistut kyllä :)

Silloin ku mä oli lukion jälkeen ihan pulassa, kun ei muakaan huolittu mihinkään kouluun, tein välivuoden töitä mm. Nokialla ja Itellassa. Työkokemusta vaadittiin nolla :) Sitten hain amikseen ja luin kahdessa vuodessa itselleni ammatin. Nyt pääsin AMKiin, jonne oli lähemmäs tuhat hakijaa ja sain lähes täydet pisteet valintakokeesta. Jollen tulevaisuudessa saa heti oman alan töitä, on sentään jo ammatti ennestään ja reilusti työkokemusta. Kannattaa miettiä "outside the box", vaihtoehtoja on! Pahinta on jäädä tuleen makaamaan "emmä pääse mihinkään yhyyy yhyy", esim. Subwayssä on PALJON lukiotyttöjä nollakokemuksella töissä