Mun yli kävellään jatkuvasti eli käytetään hyväksi kiltteyttäni ja hyväuskoisuuttani, lisäksi vielä olen kiltin näköinenkin..Miten sitä saisi enemmän pidettyä puoliaan..olen ihan loppu joskus kun mua rökitetään kuus-nolla.
Kiltteys on huono asia
Vai onko?
11744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyrkkiä seinään, niin rystyset kovettuu... luonne karaistuu.
Sen tähden on Luoja lapsilleen kyynärpäät antanut, etteivät jonossa kulkisi taaksepäin...
Olen minäkin usein ollut tilanteessa, jossa saan törkeää kohtelua osakseni, vähättelyä. Minun pitäisi kunnioittaa muita (mielistellä), koskaan en saa olla mistään eri mieltä muuten haukutaan mielisairaaksi, katkeraksi ja kateelliseksi, mustasukkaiseksi jne. Näillä sanoilla minut on aina vaiennettu. Jo pienenä minun piti olla kiltti, totella enkä saanut sanoa mistään epäkohdista. Piti hymyillä aina.
Muuten olen kyllä tullut toimeen ikäisteni ihmisten tai normaalien ihmisten kanssa oikein hyvin. Urheilupiireissä olen saanut jopa arvostusta, joten sinänsä elämäni on ollut ihan kivaa - paitsi noita työpaikkakiusaamisjuttuja, ja sitten tietysti alistamista. Äitini, ex-anoppini, ex-mieheni, kaikki poikaystäväni yms....aina minun pitäisi mielistellä ja sanakaan en saa sanoa vastaan. Siis en saa puolustautua esitettyihin syytöksiin muuten olen epäkunnioittava. Minulle myös valehdellaan paljon. Ja siitäkään en saisi sanoa mitään.
Ja miehillä on tuo ikiaikainen tarve pistää nainen kerjäämään. Naurattaisi, jollei itkettäisi.
Keskity hyviin ihmisiin ja unohda ne pahat. Helpommin sanottu kuin tehty.
Nyt kolmekymppisenä tuli mitta täyteen. Oli pakko kovettaa itsensä ja opetella perkelementaliteetti.
Olen edelleenkin kiltti ja ystävällinen, mutta en anna toisten enää pompottaa itseäni. Opettelen (edelleenkin) sanomaan ei, jos jokin asia on vastoin minun ajatuksiani.
Kyllästyin oleen hätävarakaveri. Tein siitä stopin, eli ne "kaverit" hylkäsin elämästäni. Kun ehdotin tapaamisia, niin ei käynyt. Mutta kun he tarvitsivat seuraa, menin aina. Kuuntelin rivien välistä ivailuja, minut suljettiin välillä seurasta... Oma moka, kun siedin sellaista. Mutta en enää. :) Nyt jos heidät kohtaisin, osaisin varmasti olla vahvana. Olisin edelleenkin ystävällinen ja hyväkäytöksinen, mutta en nöyrä.
Mutta kun heivasin heidät pois elämästäni, oloni parani huomattavasti. Tosin viihdeseuraa ei enää oikein ole, mutta oli se sen arvoista. :)
Jos minulle on sanottu pahasti (esim. töissä), olen ollut vaiti. Seuraavana päivänä jo hymyillyt satuttajalle, koska en ole pitkävihainen. Tuostakin on tullut kierre joidenkin ihmisten kohdalla. He ovat minulle ystävällisiä silloin kun heitä itseään huvittaa. Ja kun on huono päivä, minuun voi sitä purkaa, koska enhän minä koskaan puolusta itseäni. En ole siis uhka. Tuohonkin kyllästyin. Aloin opetella itseni puolustamista mielikuvaharjoittelulla. Sillä nämä ihmiset eivät käytöstään muuta, vaan minun tulee muuttaa omaa käytöstäni pois tästä kynnysmaton roolista.
Aina löytyy heikkoitsetuntoisia tai muuten vaan veemäisiä ihmisiä joilla on tarve v...tuilla "heikommilleen". Ja jotkut (tänä päivänä tuntuu, että suurin osa) ihmisistä ei vain välitä toisten tunteista.
Kannattaa opetella puolustaan itseään. Jos toinen sanoo ensiksi pahasti, voi vähän näpäyttää takaisin tai opetella katsomaan huvittuneella ylimielisellä ilmeellä.
Yksi syy miksi olen tällainen, johtuu varmaan siitä, että kotona äiti opetti kääntämään toisen posken. Tai kävellä vain pois tilanteesta. Vaatimattomuus kun on kaunista. Eli ei tullut oppeja itsensä puolustamisesta. :) Tuon hoksaaminen on auttanut tässä muutostyössä.
Vain sinä itse voit vaikuttaa pahaan oloosi. Älä ala marttyyriksi, vaan etsi se sisukas sisin sieltä. :)
On ihan totta, että suurin ongelma tulee työpaikalla, koska kiusantekoon ei voi vastata samalla mitalla takaisin. Kiusaajat härnäävät ja yrittävät saada uhrin suuttumaan ja jos erehtyy puolustautumaan, se kostetaan. Ainakaan korkeamassa asemassa oleville ei voi sanoa mitään, koska se kostetaan.
Itse olen aina pyrkinyt välttelemään tai väistelemään ikäviä ihmisiä töissä.
Olen minäkin huomannut, että jotkut ovat kavereitani silloin kuin se heille itselleen sopii.
Ehkä minä olen jaksanut sietää muita kiusankappaleita sitten paremmin kun on tuo urheilu, urheilukaverit ja siellä saatu ystävyys ja arvostus ollut aina läsnä.
Jossakin pitää voida hyvin, muuten ei jaksa.
Olin minä yhdessä kivassa työpaikassa 6 vuotta, missä sain osakseni arvostusta ja ihmiset olivat pääosin mukavia. Eli ei minussa mitään vikaa ole jos toisessa paikassa kiusataan, kyllä se vika on siinä organisaatiossa ja kiusaajissa.
Epäasiallisesti esitettyyn kysymykseen ei pidä vastata asiallisesti, mutta ei pidä jättää vastaamattakaan; vittuiluun pitää vastata vittuilulla, kohteliaisuus vaatii sitä. Reipas vittuilu rentouttaa.
"Maksetaanko vittuilusta ylimääräistä?"
"Vittuiletko aina, vai puhutko joskus asiaakin?"
"Vittuiletko vain töissä, vai oletko mulkku kotonakin?"
"Onpas iso mulkku! melkein kaksimetrinen!"
"Et ole tainnut vähään aikaan saada, kun noin kiukuttaa."
Työkaverisi voivat vittuilla, koska olet heidän työpaikallaan, mutta muista, että he ovat sinun työpaikallasi. Jos vanhempien tekijöiden vittuiluun sisältyy asiaakin, niin ota opiksesi, mutta vittuile takaisin. Työkaverisi eivät tunne kotiolojasi, etkä sinä heidän, työpaikkavittuilut kuuluvat työpaikalle, vaikka kotioloista vittuiltaisiinkin.
Jos sinua kohtaan on asiallista kritiikkiä esitettävissä, niin se on asiallisesti esitettävä, muuten älä välitä. Jos kone hajoaa käsiisi normaalissa käsittelyssä, niin se on koneen vika, ei sinun; muu on vittuilua.
Ota työpaikkasi omaksesi, ja vittuile niille jotka siellä ilmaasi hengittävät. :) Hauskaa työpäivää!
Onhan se tietysti niin, että niille ilkeillään, joille uskalletaan.
Pitäisi olla sellainen persoona ennaltaehkäisevästi, etteivät ihmiset uskaltaisi aukoa päätä.
Uutena työntekijänä on joko koeaika tai määräaikainen työ, joten on siedettävä kaikennäköistä, koska työkavereiden lausunnot vaikuttavat myös jatkoon.
Uuden työntekijän pitää sopeutua työpaikalle, eli vanhat työntekijät ovat kyllä siinä mielessä niskan päällä.
Onhan niitä onneksi mukaviakin ihmisiä. Olen samaa mieltä, että työpaikkakiusaaminen on vain seuraus jostakin. Ne syyt ovat jossain muualla, yleensä epäonnistumiset yksityiselämän puolella. Jotkut kiukuttelevat myös sen vuoksi, että terveys on heikko, sattuu ja kolottaa koko ajan.
Jos et työtä pelkää, niin turha on pelätä työkavereitakaan. Jos vanhojen työntekijöiden arviointi sinusta on, että olet huumorintajuton, sulkeutunut, epämääräinen henkilö, niin ei se sinun puolestasi puhu jatkoa ajatellen. Ja miksi tahtoisit edes jatkaa...
Minulle sanoi työhönopastajani ensimmäisenä työpäivänäni: "Jos tuntuu siltä, että joku vain vittuilee, niin , niin kyllä vittuileekin, siitä on turha välittää, vittuile vaan takaisin..." sitten hän kertoi pari esimerkkilausetta, miten vastata vittuiluun; itse hän oli 'talon tavat' oppinut kantapään kautta.
Jos joutuu lähtemään koeaikana se on suuri häpeä eikä saa välttämättä mistään muualta töitä. Tästä syystä on aina pakko sietää mitä tahansa, koska koeaikana pois potkiminen on osoitus epäonnistumisesta, ja sellaista ihmistä ei kukaan palkkaa töihin.
Epäonnistuneita ihmisiä ei kukaan halua. Ei ketään kiinnosta tietää miksi joutuu lähtemään töistä, ajatellaan että se vika on siinä ihmisessä. Itse olen aina mielistellyt, sietänyt törkeyksiä, hoitanut työni täydellisesti ja saanut jatkaa. Eli ei ole potkittu mistään pois. Myöskään lyhytaikaisia työsuhteita ei saa olla, eli jouduin itse kituuttamaan nälvittynä yli 2 vuotta. Tein kyllä sijaisuuden toisella osastolla.
Mutta, aina pitää ulospäin pystyä esittämään että asiat on hienosti.
Työpaikkakiusaamisesta ei kannata puhua kuin luottoystäville, muuten joku voi alkaa nälvimään asiasta.
Yleisesti ottaen pitää aina hymyillä, näytellä onnellista eikä saa puhua epäkohdista. Ja sietää vanhojen työntekijöiden ilkeilyä. Ne kiusaavat, koska ovat katkeroituneita ja kateellisia.
Mun ymmärtääkseni koeajalla voi työsuhteen keskeyttää kumpi vaan osapuoli ilmoittamatta erillistä syytä, siksi se on vaan koeaika; sinulle ja työnantajalle. Joten luulen yhä, että olet liian nöyrä ottamaan mitä annetaan, yrittämättäkään antaa mitään takaisin.
Jos todella hoidat työsi täydellisesti, niin voit kyllä näyttää senkin, ettet siedä mitä tahansa noin vain. On sillekin syynsä miksi vanhat vittuilee... mutta se ei tarkoita, että se olisi vain nieltävä ;)
Niinpä tuo tuntuu vähän olevan.
Mitä tuohon työelämään tulee, niin siellä tosiaan esiintyy harmillisen paljon tätä käytöstä, että jotkin pienisieluiset yksilöt koettavat jatkuvasti jollakin tapaa töniä toisia ihmisiä. Itse en alennu samalle tasolle keljuilemaan takasin, vaan lähinnä olen jättänyt tällaiset tapaukset yleensä ilman mitään huomiota.
Kannattaa tosin muistaa, että välttämättä jokin pieni piikki ei olekaan tarkoitettu satuttamismielessä, vaan joku saattaa heittää ihan vaan huulta. Edellisessä työpaikassa oli yhden työkaverin kanssa tapana aina välillä viisastella ja vinoilla ihan huumorilla työasioista. "Mitä sä nyt olet taas menny tekemään, kun kaikki menee seinille..." :)
Tuosta kiltteydestä sen verran, että se tuntuu olevan suuri miinus muutenkin ihmissuhdetoiminnassa. Luonteeltani satun olemaan ihan kohtalaisen kohtelias ja hyvätapainen, mutta olen huomannu, että sellainen käytös karkottaa naiset lähituntumasta. Pienellä epä-kiltteydellä tuntuu pääsevän huomattavasti pidemmälle, mutta tuota ei ihan oikeasti jaksa, kun ei viitsisi yrittää olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on.
Turhana täydennyksenä voin sanoa, että vaikka nyt olisikin kohtelias ja hyvätapainen, niin ei se tarkota sitä, että joka asiassa pitäisi olla kiltti. ;)
Ei se, että hoitaa työnsä täydellisesti tarkoita sitä, että se riittäisi. Sosiaalinen kyvykkyys on yksi hyvin tärkeä osa töissä pärjäämistä. Moni työnantaja kyselee aiemmista työpaikoista nimenomaan ihmisten kanssa pärjäämistä ja silloin ei saa olla mitään negatiivista taustalla. Siis aina pitää miellyttää eikä koskaan saa valittaa eikä sanoa yhtään poikkiteloista sanaa. Esimiehille pitää aina esittää reipasta, kiinnostunutta, tottelevaista kilttiä.
Kyllähän työntekijä voi lähteä koeaikana, mutta tiedän, että se kääntyy häntä itseään vastaan. Työntekijän pitää sopeutua ja pärjätä. Sanoisin, että min 1 vuosi on pakko kärsiä huonossa työpaikassa. Itse sain toisen paikan samasta organisaatiosta ja siinäkin vaikutti hyvin paljon se, että olen yhteistyökykyinen.
Vanhat työntekijät ilkeilevät, koska ovat kateellisia ja pahansuopia ja tietävät, että se nuorempi ja paremmin koulutettu voi hakea muualle töihin. Kun he itse eivät pysty vaihtamaan työpaikkaa, alkaa se kiukuttelu, katkeruus, mustamaalaaminen, joka puretaan sitten toisten päälle.
Lisäksi; kiusantekijät yrittävät härnätä ja saada uuden työntekijän näyttämään inhottavalta muiden silmissä. Jos menisi siihen tappeluun mukaan, niin silloin jäisi ilman ystäviä kokonaan.
Kiusantekijät ovat ennen kaikkea huomiohakuisia. Kun eivät saa arvostusta (sitä ne aina marisevat, ettei vanhoja työntekijöitä arvosteta!), niin sitten haetaan huomiota negatiivsella käytöksellä, haukutaan nuorempia laiskoiksi yms. näin siis siinä yhdessä paikassa tekivät. Hyvin tyypillistä käytöstä julkisella sektorilla.