En tiiä miten alottaisin.. En ole voinut hyvin pitkään aikaan. Mietin aina että en ole enää kauaa täällä et yritä jaksaa vielä hetki, sen avulla jaksan herätä aina seuraavaan päivään. Tuntuu et elän täällä vain muiden takia, että muut eivät pahottais mieltään jos lähden. En elä itteni takia.. Kukaan ei tiedä näistä tunteistani, minut tunnetaan iloisena ja pirteänä ihmisenä.. Aloin seurustelemaan n. puoli vuotta sitten. Rakastuin melkein heti ja olo oli ihana. Kuitenkin kaikki kummitteli vielä ja mitä pidemmälle ollaan menty sitä enemmän tuntuu et yritän työntää häntä poispäin. En oikeen tiiä mitä tehdä.. en oikein edes tiedä mitä ajatella..
Ei jaksais enää..
ei haluis luovuttaa
7202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
terveyskeskuksen kautta, älä tyydy terkkarilääkärin mieluusti työntämään pilleripurkkiin ja seuraava potilas suhtautumiseen, vaan vaadi lähetettä mielenterveyspoliklinikalle ja kiireisenä. Meillä päin se tarkoittaa 5 viikon odotusta, minulla meni viimeksi 2 kuukautta =) Tosin vaatii voimia hakea apua koska tunnut olevan jos et nyt vakavasti niin ainakin masentunut.
Sorry jos olen väärässä 15 vuoden kokemuksella väitän jos olet vakavasti masentunut et jaksaisi edes kirjoittaa tänne. Mutta joka tapauksessa hae ammattiapua MTT:sta.
Pure hammasta ja hae apua, lääkkeistäkään ei kannata odottaa ihmeparantumista, koska sopivan lääkityksen hakeminen voi pahimmillaan viedä jollei nyt vuosia niin ainakin kuukausia. Itselläni oiken löytäminen kaksisuuntaiseen vei 10 vuotta ja vasta nyt on löydetty oikea tasaava lääkitys!
Hyvää kesää sinulle ja voimia.
Esitä hullua ja pääset samantien mielenterveyden piiriin.
Lupaan että jopa saman päivän sisällä.
Masennukseen on käsittääkseni aina olemassa jokin todellinen syy! Menetys, kaltoinkohtelu kuten henkinen, fyysinen väkivälta jne. Mieti asioita jotka ovat voineet aiheuttaa masennuksesi, se voi olla asia jota et edes vielä tiedosta. Sen löydettyäsi vältä altistamasta itseäsi masennusta aiheuttavaan tekijään ja jos puhutaan menetyksestä kohdallasi voisi tulla kyseeseen käyntejä psykologilla taikka jopa psykoterapeutilla jolloin et välttämättä tarvitse edes lääkitystä masennukseesi, lääkehoito on mielestäni lievässä masennuksessa täysin tarpeeton jopa haitallinen, voit joutua pilleripurkkikierteeseen ja mennä yhä huonompaan kuntoon!
Juuri näitä asioita yritetään selvittää mielenterveysklinikalla.
"Esitä hullua ja pääset samantien mielenterveyden piiriin.
Lupaan että jopa saman päivän sisällä."
Lue edellisen kirjoittaja tuo vai oletko HULLU psykiatri joka tarvitsee lisää koe-eläimiä!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/7086694
tuntuu vaikealta hakea apua. vähättelen aina itteäni ja mietin et kyllä tää on ihan normaalia tai et kyllä tää helpottuu. vihaan itteäni sen takia ku mietin luovuttamista lähes joka päivä. välillä tuntuu et rintaa puristaa eikä saa henkeä, niinku tukehtuisin. monta vuotta olen tuntenut näin enkä jaksais enää. haluaisin nauttia elämästä:( en vaan pysty. kiitokset ja hyvää kesää myös sinulle.
mistäpäin olet? ehkä voisimme olla toisillemme vertaisapuna ja tukena? Elämme niin samanlaisessa tilanteessa?
t.tia
"välillä tuntuu et rintaa puristaa eikä saa henkeä, niinku tukehtuisin"
Tuleeko tunne jotain asiaa miettiessä, tehdessä esim. liikkuessa, vasta urheillessa, henkilöä kohdatessa, ihmispaljoudessa vai jopa silloin kun lepäät rauhassa kotona?
Tunne ei varmasti ole yhtäjaksoisesti päällä jos on mene lääkäriin ja kerro pelkät nämä oireet äläkä sekoita masennusta samaan vaivaan!
Usko pois kykenet vielä nauttimaan elämästä jopa aivan mitättömän pienistä asioista, niistäkin tulee lopulta vielä iso nautinto kuten itse asiat nyt koen ts. silmät avautuu sumusta kuten itse masennusta kutsun :D
Juu ja Tialle voisin ottaa sinut vertaistueksi vaikka loppuiäksi kainalooni =)