Tänään käytiin taas "keskustelua" miehen kanssa asioista. Tuloksena se, että miestä ei kiinnosta mikään. Ei kiinnosta opiskella, hakea töitä, ei mitään... Istuu vain päivät tietokoneella. Eikös tuosta vois jo masennusta epäillä?
Kysyin että voisko mennä käymään lääkärissä, mahdollisesti psykiatrilla yms. Ei halua mennä, ei missään nimessä. Sanoo ettei ole mikään vikana.
Meille on esikoinen tulossa vielä tänä vuonna, sanoo kyllä huolehtivansa ja hoitavansa lasta ja sen kyllä uskonkin.
Noh, mutta kuitenkin. Mitä mä voisin itse tehdä? Miten auttaa?
Tottakai olen itsekin valmis auttamaan, sen mitä voin, mutta mielestäni olis ihan hyvä käydä "asiantuntijalla" juttelemassa. Olen itsekin aikoinani käynyt pari kertaa ja ainakin itselläni helpotti puhua asioista.
Kysyin että voisko mennä käymään lääkärissä, mahdollisesti psykiatrilla yms. Ei halua mennä, ei missään nimessä. Sanoo ettei ole mikään vikana.
Meille on esikoinen tulossa vielä tänä vuonna, sanoo kyllä huolehtivansa ja hoitavansa lasta ja sen kyllä uskonkin.
Noh, mutta kuitenkin. Mitä mä voisin itse tehdä? Miten auttaa?
Tottakai olen itsekin valmis auttamaan, sen mitä voin, mutta mielestäni olis ihan hyvä käydä "asiantuntijalla" juttelemassa. Olen itsekin aikoinani käynyt pari kertaa ja ainakin itselläni helpotti puhua asioista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei taida olla mitään tehtävissä, jos ite ei tahdo hakea apua. Omalla mieskaverillani epäilen masennusta. On "haluton" joka lähtöön, nukkuu, telkkarii tuijottaa.
Asuu omakotitalossa, jossa itse ei hoida kuin pyykin ja tiskin, ulkopuolisten pitäisi kaikki siivousjutut ja ulkotöitäkin käydä tekemässä.
Lomautukset iskivät kaverilleni päälle, mutta en usko niiden olevan syy, nythän sitä aikaa ois yllinkyllin tehdä ensi talven polttopuusavotta, esimerkiksi.
Mies on sisällä, polttaa ketjussa, kuin kaunein kuluva kesä olisi jotain myrkkyä...
Sit yks piirre: Hälyttää kaiken aikaa lähimpiään ajamaan luokseen milloin saunomaan, kortinpeluuseen, yms, mutta itse ei ole minunkaan luonani kertaakaan käynyt!
Viimeksi meni varapärekin minulta, kun väitti, että huuliherpekseni on sukupuolitauti.
Että nuin "meillä". Itse olen tilanteessa yhtä avuton, kuin varsin itse olet. ensimmäiseksi ajattelin, että oma jaksamiseni täs on ja tärkeetä, en pese ja puunaa kotiaan enää, ja tee kaikkia pihatöitä... josko sit älyää hakea apua.
haittavaikutuksia. Lue tämä viesti: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2565813
Lääkärithän eivät voi tätä k€rtoa...