Kuka uskaltaa

lastensa hylkäämäksi?
Täällä onnelliset kertoo tarinaansa, kuinka me toiset voimme?
Elämä ei kohtele kaikkia silkki hansikkailla.
4126
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Joillekin elämä näyttää nurjan puolensa ja se saa surulliseksi
ja pistää miettimään oikeudenmukaisuutta.

Mutta kuulehan:
Kun tietää kirjoittajan ja lukee hänen kommentteja itsestään ja
tekemisistään, niin miettimään pistää sekin, kun ulkopuolinen
näkee asiat aivan toisessa valossa mitä asianomainen sanailee.

Vapautta tämäkin - kukin tavallaan.

Äänestä
  • jopa elämän, peilikuva.

    Saat, mitä annat.

    Äänestä

  • minäkin näen kirjoitti:

    jopa elämän, peilikuva.

    Saat, mitä annat.

    me emme saanut velattonta kotia nuorena vanhemmiltamme itse omalla työllä olemme elämää rakennettu. Minun lapset sai velattomat kodit, ja hyvän koulutuksen.
    Nyt ovat vanhempansa hyljänneet, pitävät vanhempiaan "hirviöinä".
    Maailma ei tiedä suruni määrää.
    Kaikki lapset oli rakkaita, AINUTTAKAAN en syrjinyt.
    Olen pettynyt ja järkyttynyt omaan epäonnistumiseeni lasteni suhteen. Rakkaudella ei ole mitään merkitystä jälkeläisten käytökseen. Kuitenkin lohtuni on että he pärjäävät omassa elämässään, mutta suren että meiltä on poisotettu rakkaus heihin. ( oisko narssisti puolisolla jotain tekemistä asian suhteen, tai onko joku lapsisteni narssisti luonne?) Mutta meidän vanhempien kärsimys on suunnato.
    Onneksi, kun lapsen lapset oli pieniä , sain osallistua heidän hoivaamiseen tarvittaessa, ne ajat lämmittää nyt vanhan hyljätyn elämää.

    Äänestä

  • minäkin näen kirjoitti:

    jopa elämän, peilikuva.

    Saat, mitä annat.

    Ei se noin mene ainakaan jokaisella.

    Myös liika huolehtiminen ja kaikkensa antaminen voi saada aikaan sen että lapset eivät ymmärrä esim. äidin vanhenemista ja väsymistä.
    He vaativat aina vain saman "palvelun" mihin ovat koko elämänsä ajan tottuneet.

    Itse myönnän tyhmyyteni siinä suhteessa että suurimmat erimielisyydet ovat tulleet juuri siitä että en ole jaksanut olla aina tarvittaessa avuksi.
    Opetin lapset liian helpolle.

    Onneksi nyt on välit oikein hyvällä tolalla.
    Passan vieläkin jälkikasvuani ihan liikaa.

    Erittäin hyvin pärjääviä ovat, taloudellisesti, ammatissan ja kaikessa elämässään.
    Kai rakkaus lapsiini on saanut sen aikaan että luottavat itseensä ja uskaltavat elää mielensä mukaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


myöntää tulleensa kirjoitti:

lastensa hylkäämäksi?
Täällä onnelliset kertoo tarinaansa, kuinka me toiset voimme?
Elämä ei kohtele kaikkia silkki hansikkailla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu