Joskus vaan vaikeista asioista tulee vielä vaikeempia. Ei pysty viemään keskustelua oikeisiin asioihin, vaikka olisi tilaisuus. Osatotuuksia, varovaisuutta, epätoivoa. Ei kykene tarttumaan toisen lauseisiin ja kysymään, mitä tarkoitit. Ei saa itseään uskomaan, että joku oikeesti välittäisi. Aina palaa samaan lähtöpisteeseen ja vakuuttuu siitä, että kaikki on omaa kuvitelmaa. Jos hetkeksi rohkaistuikin ja katsoi pitempään silmiin ja antoi lämmön nousta katseeseen asti, se rohkeuden kipinä hiipuu pikku hiljaa pois, kun mikään ei selvinnytkään. Pettyy itseensä yhä uudelleen. Pahinta olisi, jos näkisi, että toinen kyllä tajuaa, että rakkaus ei olekaan karistettavissa pois, ja siitä harmistuisi ja vaivautuisi. Niin paljon vaikka haluaisi, vähäänkin tyytyisi, koska hän on hän. Tietää sen, ja on peloissaan. Ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
tunneasioissakin
heikoin lenkki
11434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samoja ajatuksia minullakin. Ehkäpä taustalla voi olla pettymykset eikä jaksa siihen hyvään uskoa ja pelkää pettyvänsä uudelleen.
Hyvää päivää sinulle.
Jotkut ihmiset eivät osaa rakastaa, ovat rakkaudettomia.
toinen siitä harmistuisi tai vaivautuisi? Jos huomaa, että rakkaus nimenomaan on karistettavissa pois, sehän se on, mikä negatiivisia tunteita herättäisi. Harmitusta, vaivaannusta, epätoivoa, pakoon juoksua.
Se on positiivinen asia, jos elämässä tulee eteen tilanne, jossa joutuu kohtaamaan sen asian, että ei olekaan oikein oppinut pitämään itsestään. Se on hyvä asia, jos joutuu taistelemaan niiden tunteiden kanssa eikä pysyä vanhassa uomassaan. Siksi on tarvittavaa pettyä itseensä. Jotta oppisi ettei se haittaa. Jotta oppii ettei saa asioita tuhottua, mikään ei ole kiinni yhdessä hetkessä ja oppisi yrittämään uudelleen. Ne olisi myös hyvin tärkeitä kokemuksia, että olisi tyhmä toisen edessä, käyttäytyisi aivan ääliömäisesti ja myös kaikki riidat. Oppisi, että ei ne riko tai muuta rakkautta. Että kelpaa ihan sellaisena kuin on. On hyvin vaarallista peittää kaikki ns. negatiiviset tunteet, koska silloin ei opi, että ne ei haittaa. Ne on täysin hyväksyttäviä asioita eikä tietenkään niiden vuoksi rakasteta yhtään vähemmän. Maailmankuva vääristyy jos ei anna toisen näyttää, että rakastaa niinä huonoina hetkinä ihan yhtä vahvasti. Siksi on minusta todella tärkeää esimerkiksi sanoa asioita, jotka tuntuvat tyhmältä. Se on pelottavaa, mutta vain niin oppii, että on hyväksytty ihminen.
Se, että saisi itsensä uskomaan, että joku välittää, ei ole asia, minkä saisi taiottua päähänsä sormia napsauttamalla. Se tapahtuu niiden kaikkien pettymysten kautta. Se tapahtuu hiljalleen pieni askel kerrallaan. Kun häpeää itseään jostain mitä teki tai sanoi ja huomaa ettei olisi tarvinnut. Kun huomaa, että kaikki on ennallaan, vaikka oli hölmö. Jne.
Pettymyksiin ei pidä jäädä vellomaan. Olet pettynyt itseesi ja tulet pettymään itseesi, se pitää hyväksyä ja siitä huolimatta yrittää. Pitää potkia itseään tuollaisissa asioissa. On niillä pettymyksilläkin syynsä. Juuri vaikka se, että oppisi juoksemaan sitä seinää päin niin kauan, että se antaa periksi. Ettei ajattelisi olevansa kykenemätön asioihin, joihin oikeasti pystyy, jos oikein kovasti yrittää. On varmasti helppo miettiä, että ne yrittämiset eivät merkinneet mitään, mutta ehkä toiselle ne merkitsivät paljon enemmän kuin tiedät. Ei mikään ole turhaa. Asiat etenevät joskus vaan hitaasti. Pitää ottaa askelia eteenpäin jottei haittaa, että ottaa niitä vähän taaksepäinkin. Nyt ota siitä rohkeuden kipinästä kiinni, äläkä kaada vettä päälle, koska sanot itsellesi sen olevan turha. Ja peloista olisi aina hyvä puhua.
Miehet ehdollistavat "rakkauden". Naisen pitää aina miellyttää, mielistellä ja vaieta epäkohdista. Aina pitää hymyillä, jutella yksinkertaisia asioia pikkutytön äänellä. Siitä mies tykkää. Valtaosa suhteista on miehen ehdoilla tapahtuvia seksisuhteita, vaikka nainen luulee jotain muuta. Uskon, että tämä on yleismaailmallinen ongelma.
Ei miehille kannata puhua mitään syvällistä, koska sitten voi joutua nöyryytetyksi. Menee pitkä aika ennen kuin mieheen voi luottaa niin paljon että voi puhua mistään muusta kuin kepeistä ja yksinkertaisista asioista.
Näin se valitettavasti on. Onneksi löytyy miehiä, joille nainen on ihminen. Heihin kannattaa keskittyä. Minusta tuntuu, että eräs voisi olla sellainen. Vielä en tiedä.
en kyllä todellakaan ole samaa mieltä, tuo on typerää ja mustavalkoista.
Niinhän sinä sanot. En minä ota miehen suhteen riskejä ja kerro tunteistani, koska silloin voin joutua nöyryytetyksi. Vasta ajan kanssa voi tietää onko mies hyvä vaiko vain tunteilla leikkijä.
Eli olet sitä mieltä, että miehen kanssa pitää mennä ensimmäisenä iltana sänkyyn, koska mies vannoo ikuista rakkautta ja häipyy seuraavana aamuna. Valtaosa tapaamistani miehistä tuntuu olevan sellaisia.
Minusta tuollaisiin luottamatta jättäminen on vain viisautta, siinä kaikki.
En halua rakkaudettomia suhteita rakkaudettomiin miehiin, siinä kaikki.
Tästä syystä en halua tulla satuteuksi, eli vetäydyin tuollaisista tilanteista.
mieltä, että..." Ei hyvä jumala mikä tyhjäpää näytät olevan. Joo, ei varmaan kannatakaan kertoa, en mäkään jaksaisi tollaista idioottia. Ei oo ihme jos sulle tapahtuu noin.
ilmeisesti ollut huono aamu. Sellaista sattuu.
Eli nainen on idiootti kun ei harrasta seksiä jokaisen vastaantulijan kanssa.
Eikä usko rakkaudettomien miesten rakkaushöpinöihin.
Mitäs sä tänne rakkauspalstalle kirjoitat. Kuka tahansa saa seksiseuraa niin paljon kuin haluaa.
Valtaosa naisista elää koko elämänsä ilman rakkautta, kuitenkin.
jotenkin vammautunut päästäsi. Eli eli eli, voi jeesus!
mutta kun myös tämä on vaihtoehto: se toinen onkin vain normiystävällinen ja kiinnostunut sinusta "viran puolesta". Inhimillinen ihminen kun on. Ja omat tunteesi ovat niin yksipuolisia kuin vain voi, mutta koska on niin rakastunut, sitä ei pysty lopullisesti hyväksymään. Olishan siihen lääke. Tästä nettilääkekaapista sitä ei kylläkään löydy. Tarkoitan avointa keskustelua. Mutta kuka sen saattaa alkuun? Minä, joka sössin muutenkin kaikki tilaisuudet ja joudun hänen lähellään helposti joko änkytystilaan tai "näennäisen-avoin-ja-huoleton-sekä-ihan-cool" -moodiin, vai hän, joka ehkä pelkää satuttavansa ja on siksi hiljaa? Äääh... Ja jos hän oikeasti välittää, vaikutan varmaan tosi tylyltä tai vähintäänkin entistä oudommalta hänen silmissään. No, omapahan on soppani. Ehkä joskus vielä osaan mennä tästä eteenpäin. Ajatella sydänasioista, että who cares.
Keskusteluyhteyden avaaminenhan se kaikista vaikeinta on. Hänen kanssaan olen voinut puhua melkein mistä tahansa muusta taivaan ja maan välllä, mutta kun pitäisi ottaa tunneasiat käsittelyyn, niin muutun ihan vajaaälyiseksi. Nainen olen.