http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/05/lapsellinen_loma_-_pahalla_tuulella_puoleenpaivaan_mennessa_759694.html
Loma on stressaavaa aikaa monille vanhemmille. Silloin olisi aikaa olla lasten kanssa, mutta asiat eivät välttämättä mene niin kuin on toivottu.
Loma on stressaavaa aikaa monille vanhemmille. Silloin olisi aikaa olla lasten kanssa, mutta asiat eivät välttämättä mene niin kuin on toivottu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Suomalaiset lapsiperheet lomailevat ahkerasti. Rahan käyttö on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana tasaisesti, sillä aikuiset yrittävät järjestää lapsilleen ikimuistoisen loman. Lasten todelliset tarpeet unohtuvat nopeasti."
Lasten ehdoilla lomailu pitäsikin mennä.
Kyllä myös vanhempien pitää saada levätä lomalla! Ei lomien tarkoituksena tulisi olla se, että vanhempien pitäisi koko ajan keksiä lapsilleen uutta ja mielenkiintoista tekemistä. Loma voi olla ihan vaan perheen yhteistä rauhallista aikaa esim. mökkeilyn parissa, jossa myös vanhemmat ennättäisivät kunnolla levät. Kyllä kaksikin lasta jo keskenään keksivät mökillä paljon erilaisia leikkejä. Siihen vielä, kun käydään koko perheen voimin saunassa, uimassa, kalassa yms., niin johan hermot lepää. Vielä, kun vanhemmat muistaisivat pitää alkoholin erossa perhelomista!
Tällä tarkoitan siis sitä, että ei lomalla ole pakko mennä pää kolmantena jalkana huvipuistosta toiseen tai reissata Välimerelle. Hyvän loman voi viettää ihan vaan rentoutumalla akkuja lataillen syksyä varten.
juuri sanottiinkin.
En voisi olla enempää samaa mieltä.
Minä olen työtön, niin ei tule paineita lomasta. En ole kyllä koskaan ottanutkaan paineita lomista, menee miten menee ja suunitelmat eivät ainakaan pidä ja lapset tappelee, se siitä.
olla oltu lomalla sen pahaemmalla tuulella kuin muutenkaan. Pelkkiä toisten olettamuksia ei kannata todesta ottaa. Kunhan saa puheenjuurta aikaseksi.
AINOA ongelma on se ettei vanhemmat ole koskaan olleet lastensa kanssa ja lapset ovat heille jo vieraita--kiire tienata enemmän ja enemmän lasten kustannuksella näkyy kun ollaan enmmän yhdessä kuin 1-3 tutia viikossa---kun koskaan ei oole ollut aikaa lapsille niin miten se onnistuu lomalla
HÄVETKÄÄ AHNEET HIRVIÖ-VANEHMMAT !!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olen työskennellyt hotellissa. Lapsiperheet varaavat kalliita hotellihuoneita ja törsäävät rahaa lasketteluun, matkailuun, huvipuistoihin, jne.
Halusin aina lomani lomasesonkeihin, koska perheen vanhemmat olivat aina hermoraunioita ja naamioivat stressinsä ihmeellisiin valituksiin, kuten esimerkiksi siihen, että hotelli sijaitsee autotien vieressä. Mitä työntekijä voi sille, että vieressä on autotie?
Miksi pitää varata kalliita reissuja? Olkaa kotona tai käykää heittämässä päivän reissu Särkänniemessä! Olkaa yhdessä, rentoutukaa, tehkää ruokaa yhdessä, lähtekää patikoimaan!
Tottakai ollaan huonolla tuulella kun nostetaan odotukset lomalla aivan epärealistiseen mittakaavaan.
Loma on lomaa, loman ei kuulu olla loman suunnittelua ja loman ihanuuden sekä tasokkuuden jatkuvaa stressaamista ja huolehtimista!
Älkää lähtekö matkoille, jos te stressaatte siitä. Menee rahat hukkaan.
että kun tuollainen insertin kuvassa toheltava plondi joutuu lomamatkalle lastensa kanssa, niin silloinhan ei pääse ystävättärien kanssa soppailemaan ja se aiheuttaa aikamoista kärttyisyyttä :(
Kuukauden loma tänäkin vuonna. Ollaan koko loma Suomessa, se on yhtä juhlaa. Maalla ja kaupungeissa tasaisesti. Nukutaan pitkään, laiskotellaan, käydään museoissa ja taidenäyttelyissä, Suomenlinnassa ja Seurasaaressa; mennään hotelleihin ympäri Suomea aina pariksi yöksi kerrallaan, syödään hyvin ravintoloissa, hemmotellaan itseämme!
Joka kerta kun näen vihaisen, kiireisen, pettyneen ja ahdistuneen oloisia vanhempia raahaamassa kitiseviä lapsiaan paikasta toiseen kiitän jälleen kerran Luojaa siitä että valitsimme lapsettomuuden.
Vaan entäs kun näet leppoisia vanhempia mukavien lasten seurassa; eikö silloin käväise pieni ajatus mielessä, että jos olisitkin tehnyt lapsia, ottanut lasten kasvatukseen ja oman elämän järjestämiseen oikean asenteen niin noinkin voisi olla...
ja taas tuo iänikuinen "jos olisit tehnytkin lapsia".
ovatko lapsiperheet todella noin epävarmoja itsestään, että sitä lapsettomuutta ei voida hyväksyä, varsinkaan vapaaehtoista sellaista.
itsekin aion valita vapaaehtoisen lapsettomuuden, kuin lapsiperhehelvetin.
sillä harvemmin sitä näkee hyvin käyttäytyviä, iloisia lapsia. aina on jokin vialla, jokin on aina tyhmää ja tylsää, ja mistään ei tykätä ja kaikki erilaisempi ruoka on pahaa.
ja todellakin nautin itse myös niin paljon rauhallisemmasta elämänmenosta, että lasta en edes halua sotkemaan kaikkea.
Se päätöshän on hyvä sinulle. Ei siitä sen kummempaa. Mutta jos erehdyt luulemaan, että elämä lasten kanssa olisi tylsää ja ilotonta, olet väärässä. Voi olla, että sinulle se on oikea ratkaisu, mutta lapsethan ovat todellakin elämän suola ja ilo useimmille. Elämä on väkevää, siihen kuuluu myös sinkuilla ja lapsettomilla nousuja ja laskuja, hyvää ja huonoa mieltä, erimielisyyksiä, pettymyksiä. Voi olla myös, että ne näkyvimmät tilanteet lasten kanssa ovat niitä negatiivisia, nimittäin yleensä ne pahat asiat näkyvät. Mutta hyvin usealle lapset ovat arvokkainta elämässä, tosin aina on niitä, jotka sotkevat asiansa ja silloin heidän lapsillaan ei ole hyvä olla.
Ehkä onkin parempi olla tekemättä lapsia, jos tuntuu siltä, että ei pysty kasvatukseen. Mutta usko pois aika lailla yllättäviä puolia löytyy itsestäkin lasten myötä, todellakin hienoja hetkiä ja aivan erilainen "maku" elämään. Se tuli lasten myötä. Eikö olekin hyvä, että voi valita, on niitäkin, jotka eivät voi. Ja se on surullista.
Luulen, että joka onnistuu luomaan perhehelvetin, onnistuu myös lapsettomanakin tekemään elämästään huonon. Se on aika pitkälle asenteesta kiinni.
eli perheellisenä heti oletat että lapsettomat ovat
- vastuuntunnottomia
- itsekkäitä
- kykenemättömiä kasvatustehtävissä( voi olla nimittäin että ne lapsettomat ovat töissä lastentarhassa/eskarissa/kouluissa joissa joutuu ja välillä täytyykin lasta ojentaa)
- lapsettomien elämä on yksitoikkoista
- jos ei pidä lapsista ei pidä myöskään omasta elämästään("Luulen, että joka onnistuu luomaan perhehelvetin, onnistuu myös lapsettomanakin tekemään elämästään huonon. Se on aika pitkälle asenteesta kiinni")
- Lapsettomat ovat automaattisesti huonompia ihmisiä kuin perheelliset, koska heillä ei nyt satu olemaan lapsia..(?)
se on vain joidenkin vaikea käsittää että joillekin lapsi ei ole "taivaan lahja maan päällä" ...ennemmin sitä panostaa omaan elämäänsä kuin uhraa sen ja unohtaa oman identiteettinsä omana itsenään.
olla lapseton vai "lapsellinen". Se on kunkin oma valinta, kummatkin yhtä oikeita.
Meillä on 6 lasta ja väitän, että lapset käyttäytyvät juuri niin kuin heidät on kasvatettu. Eli jos näet huonosti käyttäytyviä lapsia, jokusta sairautta lukuunottamatta, kasvatus on mennyt pieleen. Olen kanssasi samaa mieltä, että näitä lapsia riittää liian kanssa, joiden vanhemmat ovat lasten "kavereita" eivätkä uskalla asettaa rajoja.
Jos tuo on ainoa syy lapsettomuuteesi niin se on asia, johon voit itse vaikuttaa suurimmalta osin. Tosin viimeinen lauseesi paljasti, ettei se ole ainoa syy. Päätös on silti yksinomaan sinun ja miehesi, eikä kannata harmistua jos joku muu luulee tietävänsä teidän halunne paremmin.
minun perheeni ja minun lapseni ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Voi laittaa lapset takaisin laitokseen...
tuttua jo omasta lapsuudesta, vanhemmilla oli aina pinna kireällä. Lomailu perheen kesken on ihan perseestä muutenkin. Ei enää koskaan matkalle omien vanhempien tai siskojen kanssa. Naisilla ne vasta huonot hermot onkin, heti on pinna kireällä ja hermoilua kun joku asia ei suju niin kuin PRINSESSA haluaisi.
Ongelma on se, että yritetään väen vängällä keksiä jotain toimintaa lomalle. Kuitenkin lapsetkin nauttisivat luultavasti eniten ohjelmattomasta yhdessäolosta. Voihan sitä välillä käväistä reissun vaikka jossain huvipuistossa, mutta pitääkö lapsilaumaa lähteä kuljettelemaan tiukan aikataulun mukaan ympäri maata, jos tuntuu, että itsekin tarvitsisi rauhaisaa yhdessäoloa. Lapsetkin aistivät vanhempien kireyden ja lopputulos on sitten mitä on. Loma on loma silloin, kun sitä ei ole aikataulutettu liikaa. Lapset ovat todellakin ihania ja lopulta vähään tyytyväisiä, jos vanhemmat järjestävät olosuhteet, joissa voidaan olla yhdessä, rauhassa.
Nuorimmainen poikani on hyvä esimerkki tuosta: muutaman kerran olen jäänyt hänen kanssaan kahden, olen ilmoittanut, että nyt ollaan vaan ja tehdään kaikkea mukavaa kotona ja kotoa käsin. Ensimmäisen päivän hän on pahantuulinen ja änkyröi, mutta sitten poika rupeaa tekemään kaikenlaista kivaa, hän on hyvällä tuulella ja juttelee paljon kanssani. Sama minulle, meillä on oikein mukavaa, kätinät katoavat ja olo on seesteinen. Kokeiltkaa hyvät ihmiset rauhaa, se toimii lapsellekin lopulta. Sitä paitsi sellaisessa ilmapiirissä lapsikin avautuu, hänestä löytyy uusia puolia, sellaisia joita ei arjen kiireessa huomaakaan.
Mutta tietenkin yhteinen lomaileminen jossain on myös kivaa, mutta vasta sitten kun muutoin on asiat hyvin.
Anteeksi vaan mutta omasta mielestäni se selitys että ei lapsille pidä mitään toimintaa ja huvitusta järjestää ja riittää vaan "rauhallinen" yhdessäolo on aikamoista lässytystä. Ei toimi ainkaaan meidän lasten kohdalla. Moni taas esittää näkemyksiä että ei enää osata olla lasten kanssa ja muuta pälä pälä mutta totuus on se että kotona ja kotiympäristössä oleminen on tylsää ja kyllä sitä lapset sekä vanhemmat kummatkin kaipaavat vähän muutakin "iritiottoa" eli sitä että pääsee matkustelemaan joko koti- tai ulkomaassa tai se että muuten vaan pääsee tuulettumaan aina välillä vaikka ulos syömään tai shoppailemaan.
Kyllä mekin osaamme nauttia pelkästä kotona olosta tehden "ei mitään niin erikoista" vaikka pelaillen pelejä sun muuta mutta ei sitä päivästä toiseen jaksa vaan sitä tehdä vaan alkaa olla kyllä aika tylsää vain "ottaa rauhallisesti" ja olla keskenään vain perheen kanssa kotiympäristössä.
Kyllä meille ainakin riittää ihan loman ulkopuollellakin tarpeeksi aikaa siihen kotona "rauhassa oleskeluun" aina iltaisin ja viikonloppuisin että ehdottomasti sitä kaipaa jotain muuta lomalla.
Siinä mielessä loma-aika voi olla stressaavaakin että pitäisi olla mielettömästi rahaa kaikkeen tekemiseen. Ai eikö keksitä mitään ilmaista tekemistä sitten? No toki sitä voi joskus käydä rannalla tai puistoissa lasten kanssa kun säät siihen sallivat mutta vain joskus. Kyllä nuo ilmaiset huvit alkavat kyllästyttää jos se on ainoa ohjelma joka päivä koko kesän.
Uskomatonta kuinka kallista lomailu oikeastaan on. En tarkoita pelkästään loma matkoja vaan sitä että kun lapset ovat kotona niin menee tuplasti enemmän rahaa loma-aikoina kun arkena. Nimittäin ruokaan menee paljon enemmän rahaa ja ulkona tulee syötyä paljon enemmän. Onhan se mukavaa mennä ulos kaupungille kun on aikaa mutta aina kun astuu kotoa ulos niin se tietää rahanmenoa. Jos ei tule syötyä ulkona niin ainakin ostettua jätskit tai jotain muuta tilpehööriä. Ei ole mukavaa mennä ulos sillä periaatteella että nyt ei sitten osteta mitään mitä tekee mieli.
Mutta tässähän taisi olla kyse siitä, että vanhemmat ja lapset ovat hermostuneita ja lomareissu menee riidellessä. Kyllä silloin joku on pielessä. Minustakin on hyvä ajatus ottaa vaikka osa lomasta yhdessäollen, vaikka kotona, mökillä, mummolassa.
Vanhemmat ovat niitä, jotka päättävät mihin mennään ja millä mielin. Heillä on vastuu.
Lapsille voi järjestää kivaa menemistä, mutta loma lienee hyvä, kun vanhemmatkin viihtyvät. Se näkyy lapsissa :) Toisaalta mikä pätee joillakin ei päde toisilla, perheiden tilanteet ovat erilaisia ja perheen sisäinen kommunikointi ja ihmissuhteet erilaisia.
Jos hermot on kireällä, on aika rauhoittua.
Kivaa lomaa kaikille !
Niin riippuu varmaan paljon siitä paljonko sitä lomaa on ylipäätänsä. Kun minulla oli lomaa vain yksi kuukausi niin sitä osasi jo nauttia siitä että ei ihan joka päiväksi ollut mitään ohjelmaa ja ehkä tuon loma-ajan kotonaolon katkaisi vain yhden viikon ulkomaanmatka ja jotkut pienet kotilomamatkailut. Mutta jos lomaa on koko kesän 10 viikon ajan niin silloin en kyllä itse nauti yhtään vain kotonaolosta vaan rehellisesti sanoen olisin mielummin töissä pitäen sen kuukauden kesäloman kun koko kesän kotona lasten kanssa.
Yksinkertaisesti on mahdotonta järjestää ohjalmaa ja tekemistä koko kesäksi lapsille. Ei sitä ohjelmaa tietenkin tarvitse joka päiväksi järjestää mutta 10 viikkoon riittää 70 päivää ja vaikka vietettäisiinkin monta päivää vain rannalla, puistoissa, tai kotona löhöillen niin kyllä siitä monta päivää jää jäljelle kun tekisi mieli tehdä jotain muuta. Ja ei ole kyse siitä että en keksisi ohjelmaa mutta sitten tulee taas kuvoihin raha eli niin moni kiva tekeminen maksaa paljon rahaa että ei sitä voi linnanmäelle tai muihin vastaaviin huvituksiin ihan joka viikko mennä. (neljän hengen perheen käynti on n. 150€ ja jos ruokailut vielä mukaan niin mahtaako tuo summa edes riittää)
Meillä ei ainakaan olla ahdistuneita loma-matkoilla vaan päinvastoin, ihanaa päästä kotoa välillä pois. Kotona ollessa sen sijaan näen lapsissa paljon kyllästymisen merkkejä. He kyselevät (varsinkin nuorempi jolla ei ole niin paljon kavereita joiden kanssa leikkiä) että koska mennään taas sinne (tarkoittavat viime kesän ulkomaankohdetta) ja koska mennään taas sinne laivaan, hotelliin, linnanmäkeen jne.
Eikö kenelläkään muulla ole tekemisen puutteen ongelmaa? Ei varmaan jos sitä lomaa on vain muutama viikko mutta entä te muut jotka mahdollisesti olette kotona koko kesän lasten kanssa. Eikö lapsilla ja sinulla ole tylsää? Mitä te teette koko kesän? Minusta esim. koululaisten loma pitäisi olla kesällä vain 6 viikkoa kymmenen viikon sijaan. Muut viikot pitäisi sijoittaa pitkin kouluvuotta talveen ja syksyyn ja kevääseen. Liian pitkät yhtämittaiset lomat ovat minusta ongelmallisia. Mielummin itse pitäisin lyhyempiä lomia ja useammin pitkin vuotta (on nimittäin inhottavaa ahertaa monta kuukautta ilman mitään lomaa ja sitten yht`äkkiä kolmen kukauden loma) ja lapsillekin se olisi varmaan parempi mutta makuja on tietysti monia.
Lapsiperheet tekevät lomaohjelman,mitä pitää tehdä ja missä täytyy käydä. Lomalla kun olisi tarkoitus rentoutua ja levätä. Samoin työpaikalla pitää kertoa missä on lomansa viettänyt ja se lisää stressiä,jos työkaveri on viettänyt hienommin lomansa.
Samoin lomalla riidellään,kun työaikana ei ole ollut aikaa riidellä. Mitä tästä opimme,yhä useampi aikuinen on vielä henkisesti kypsymätön ja kokee syyllisyyttä jos lomalla ei ole glamouria.Pintakiiltoa haetaan pistämällä visa vinkumaan,kun ei ole ne elämän arvot kohdallaan.Lasten kanssa vietetään aikaa ravintolan terasseilla siiderilasi nenän alla.
Työhön pääsee perhettä karkuun. Ja kun lomalla sielu alkaa siirtyä perheen pariin, työ alkaa taas. Nykyajan työelämä vaatii liikaa.
Monet avioerot saavat lopullisen kipinän jouluisista riidoista, kun toisileen tuntemattomat ihmiset pakataan pariksi päiväksi yhteen.
Kesäloma on vähän pitempi.
Meillä meinasi mennä riihi purkuun pari vuotta sitten. Aloin metodisesti olla jo iltaisin "läsnä" enkä vain "kotona". En kadu. Tästä on helppo alkaa loma. Mutta mikä tärkeintä, minulla on nyt lapset ja vaimo. Aikaisemmin oli jotakin kotijoukkoja taustalla metelöimässä, kun yritin tehdä paperitöitä. Olin hermostunut ja lomalla vielä hermostuneempi. Olin kamala isä.
Ei ollut minun lapsuudessani tuollaista ongelmaa, ei ollut vanhemmilla lomaa. Eikä ole itselläkään, ei ole lomaa. Eli kesä menee ihan samoilla rutiineilla kun muukin aika. Yhdelle reissulle lapsi lähtee isovanhempien kanssa.
Pitäisi kyllä varmaan kokeilla tuota lomaa. Ei oo tullu pidettyä sen jälkeen kun täytti 12-vuotta. Äitiyslomankin ajan tein kotoa töitä lapsenhoidon lomassa.
Stressin se kyllä varmasti aiheuttaisi kun joutuisi miettimään mitä tehdä. Kaikille kun tuo rennosti ottaminen ei sovi vaan on lähinnä tuskaa.