Heittävät pois

Olen aina ollut perheen kiltti tyttö. Vanhempani eivät kuitenkaa enää rakasta minua.EN tiedä miksi. MInua syytetään kaikesta ja jos on joku riita,niin sekin on minun aloittamani mukamas.Äiti haukkuu minut aina humalassa ja kertoo kuinka minusta johtuvat kaikki ongelmat ja kuinka vittumainen kakara olen kun ei ole elämää.Minua yritetään jotenkin kahlia kotiin ja pitää poissa bileistä ja kavereiden illanvietoista. Siloinkin kun menen niin on hirveä kuulustelu ja he arvostelevat ystäviäni.Riita voi alkaa vaikka siitä jos en saa kesätöitä itselleni vaikka olen hakenut, tai siitä jos en ole tiskannut kotona.HElvetti minä mikään heidän kotipiikansa ole! teen kyllä kotitöitä ja en ole mikään ryypiskelijä,mutta minäkin haluan elää nuoruuttani.En halua että minusta kaavaillan jotain kilttiä kotityttöä joka kasvaa tiivisti yhdessä perheensä ja sukunsa kanssa. Sukuni on mitä kamalin! MInusta vain tuntuu että vanhemmillani on hirveä kiire saada minulle ammatti ja työ,jotta voisivat heittää pois mahdollisimman pian. He arvostelvat koulunkäyntiäni ,vaikka olen suoriutunut paremmin kuin veljeni,joka on jollain kultaisella jalustalla heidän silmissään.Hän saa aivan kaiken mitä haluaa ,eikä häntä moitita mistään. Hän aloitti ryyppäämisensä jo 15 -vuotiaana,minä en ole ikinä tullut kännissä kotiin ja kun ekan kerran join,jouduin valehtelemaan heille etten ole ottanut mitään,sillä pelkäsin että he heittävät minut pois.He aina uhkaavat että saan lähteä pois kotoonta jos teen sitä tai tätä. Veljeäni he eivät koskaan uhkailleet noin. Olen sairastunut tämän takia masennukseen ja sain sen 16 vuotiaana. EN ole päässyt kierteestä irti ja kun olen yrittänyt jutella vanhemmilleni ongelmista, he vain sanovat ettei ole mitään ongelmia,että minä olen ongelma. Olen nyt 18 vuotias ja olen suunnitellut lähteväni.Teen siis katoamistempun. MInulla ei ole rahaa eikä työtä, eikä paikkaa mihin mennä. Onko siis olemassa jotain paikkoja,mihin voi mennä nuoret ja "kodittomat"Onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten olette selviytyneet? Rakastan vanhempiani,mutta en voi olla täällä koska tukehdun tänne ja elämäni menee pilalle ,koska en saa tehdä mitään.
3540
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

aina ne tytöt valittaa näistä että vanhemmat ei kohtele hyvin kotona, onks pojilla tällästä ongelmaa?

Äänestä
  • on pojillakin jotain samanlaista

    Äänestä

oot 18 oot v apaa juomaan ja tekeen kaikee

Äänestä

Kommentoi aloitusta


roska__ kirjoitti:

Olen aina ollut perheen kiltti tyttö. Vanhempani eivät kuitenkaa enää rakasta minua.EN tiedä miksi. MInua syytetään kaikesta ja jos on joku riita,niin sekin on minun aloittamani mukamas.Äiti haukkuu minut aina humalassa ja kertoo kuinka minusta johtuvat kaikki ongelmat ja kuinka vittumainen kakara olen kun ei ole elämää.Minua yritetään jotenkin kahlia kotiin ja pitää poissa bileistä ja kavereiden illanvietoista. Siloinkin kun menen niin on hirveä kuulustelu ja he arvostelevat ystäviäni.Riita voi alkaa vaikka siitä jos en saa kesätöitä itselleni vaikka olen hakenut, tai siitä jos en ole tiskannut kotona.HElvetti minä mikään heidän kotipiikansa ole! teen kyllä kotitöitä ja en ole mikään ryypiskelijä,mutta minäkin haluan elää nuoruuttani.En halua että minusta kaavaillan jotain kilttiä kotityttöä joka kasvaa tiivisti yhdessä perheensä ja sukunsa kanssa. Sukuni on mitä kamalin! MInusta vain tuntuu että vanhemmillani on hirveä kiire saada minulle ammatti ja työ,jotta voisivat heittää pois mahdollisimman pian. He arvostelvat koulunkäyntiäni ,vaikka olen suoriutunut paremmin kuin veljeni,joka on jollain kultaisella jalustalla heidän silmissään.Hän saa aivan kaiken mitä haluaa ,eikä häntä moitita mistään. Hän aloitti ryyppäämisensä jo 15 -vuotiaana,minä en ole ikinä tullut kännissä kotiin ja kun ekan kerran join,jouduin valehtelemaan heille etten ole ottanut mitään,sillä pelkäsin että he heittävät minut pois.He aina uhkaavat että saan lähteä pois kotoonta jos teen sitä tai tätä. Veljeäni he eivät koskaan uhkailleet noin. Olen sairastunut tämän takia masennukseen ja sain sen 16 vuotiaana. EN ole päässyt kierteestä irti ja kun olen yrittänyt jutella vanhemmilleni ongelmista, he vain sanovat ettei ole mitään ongelmia,että minä olen ongelma. Olen nyt 18 vuotias ja olen suunnitellut lähteväni.Teen siis katoamistempun. MInulla ei ole rahaa eikä työtä, eikä paikkaa mihin mennä. Onko siis olemassa jotain paikkoja,mihin voi mennä nuoret ja "kodittomat"Onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten olette selviytyneet? Rakastan vanhempiani,mutta en voi olla täällä koska tukehdun tänne ja elämäni menee pilalle ,koska en saa tehdä mitään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu