asiakapalvelun vanki

Elä masennu. Haet vain sitkeästi töitä. Oman alasi töitä. Kerro hakemuksessa vaikkapa, miten paljon olet oppinut noista entisistä aspatöistäsi: tulet toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olet kärsivällinen ym. ;) Oli NIIIIIIIIIN ihanaa päästä muihin töihin aspahommien jälkeen. Kyllä säkin vielä pääset.

Tiedän, miten asiakaspalvelutyö voi pientä ihmistä risoa. Olen itsekin tehnyt aspatöitä. Kaikkein turhauttavinta ja ikävintä oli joutua kuuntelemaan täysin syyttä kettuilua ja ilkeilyä. Pahimpia kyykyttäjiä olivat useimmiten keski-ikäiset, perheelliset miehet. Joillekin vain ei mikään kelvannut, vaikka kuinka yritti olla ystävällinen ja palvella kärsivällisesti. Myös ulkonäköäni kommentoitiin, heitettiin härskejä juttuja ja ehdoteltiin kaikenlaista, yök :/

Itse en ole edes käynyt korkeakoulua tms. vaan ihan opistotason jamppa olen. Olen jo yli 30v. Ensimmäiset 10v työhistoriastani menivät toimistoissa avustavissa työtehtävissä ja kaupan myyjänä(tosin vähän parempi ympäristö kuin ruokakaupan, ei perse homentynyt 8h kassalla). Ura ei kiinnostanut kun ei valoa näkynyt tunnelin päässä, ja lompakko aina tyhjänä.

Nykyistä työtä edellinen (myyjän) pesti kesti yli 6v ja olin jo paatunut ajatukseen että teen joko myyjän hommia tai toimistorotan hommia lopputyöikäni. Molemmat eivät ole koskaan hirveästi kiinnostaneet mutta ne ovat hommia joita kuka tahansa normaaliälykkyydelläkin varustettu ihminen osaa tehdä, ellei ole ongelmia motivaatiossa.

Olin lisäksi iltaopiskeluna saanut aikaan teknisen ammattitutkinnon, jonka avulla pääsin nykyiseen hommaani. Nyt istun kyllä toimistossa mutta omassa - eikä onneksi tarvitse istua koko päivää vaan vain pakolliset paperityöt tekemässä.
Olen teknisellä alalla, eli johdan huoltoa ja itsekin korjaan kojeita mutta homma on parasta mitä olen koskaan tehnyt. Ei enään toimistoissa nyhjöttämistä tai kaupassa asiakkaiden pokkurointia. Onhan tämäkin asiakaspalvelua, mutta siihen on aivan toinen motivaatio kun asiakkaita ja/tai soittoja on ehkä 5-15 kpl päivässä verrattuna pariin kolmeen sataan jonoksi asti..

Omasta mielestäni olen jopa paremmassa duunissa kuin korkeakoulun käynyt toimistossa työskentelevä ammattilainen(tradenomi tms), työ on vaihtelevaa ja stressitöntä(kahdeksasta neljään ja firman oven paukahtaessa työt jäävät taakse).

Mutta asiakaspalveluun voi todellakin jäädä "jumiin", jos cv: on pelkkää sitä. Myös henkisesti voi lamautua ja unohtaa isommat päämäärät, vaipua "keskiluokkaiseen" taaperrukseen vuosikymmeniksi. Keskiluokkaisella en tarkoita tulotasoa, vaan haluttomutta kehittyä urallaan. Duuni on kuitenkin noin 1/4 työiästämme(18-62 ja miinus lomat). Siitäkin voi saada iloa elämään jos haluaa.
En tarkoita että väheksyisin asiakaspalveluammatteja, se vain ei ole minun alaani parhaimmillaan - vaikken siinä kehno olekaan. Ja nosta hattua ihmisille jotka tekevät sitä koko elämänsä, mielekkäästi. Ne jotka tekevät sitä mutta eivät haluaisia tehdä, toivotan rohkeutta ja onnea yrittää jollakin muulla alalla. Se voi olla uskomattoman tyydyttävää.

Kuulostipa tutulta. Inhoan asiakkaiden palvelemista ja itseäni tyhmempien passaamista. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, mutta aina vain asiakkaiden pokkurointia teen työkseni. Muuta työtä ei saa. Että silleen, olenkin nyt ajatellut opiskella puutarhuriksi. Sitten pääsenkin työttömäksi tai Plantagenin kassalle PALVELEMAAN asiakkaita KUN ON KERRAN SITÄ KOKEMUSTAKIN ASIAKASPALVELUSTA.

moi!

Aika mielenkiintoinen sun teksti ja saamasi samanlaiset vastaukset.. Hmmm, enpä ole asiaa koskaan tosiaan noin ajatellutkaan.
Mä tykkäsin olla erään huoltoaseman kassalla kun on todella mukavaa hymyillä ihmisille.
Nykyisin olen hoitoalalla ja se jos mikä on passaamista....

Kyllä ymmärrän että olo on aika epäsosiaalinen työpäivän jälkeen, kun se on mennyt hälinässä ja ihmisiä palvellessa. Silloin kaipaa vain hiljaisuutta ja omaa rauhaa.

Siis suomeksi sanoen olet liian tyhmä edetäksesi yhtään pitemmälle kuin mitä nyt teet.
Mitähän olet opiskellut ja kuinka kauan, katkera sinusta on tullut ja kovin on sitruunainen teksti, kielioppivirhein.
En ymmärrä sanaa "passata", sinähän saat siitä työstäsi palkan vai?
Voi ihmisparkoja kun joutuvat sinun kanssasi tekemisiin.
Ei se ole muiden, varsinkaan asiakkaiden vika, jos sinä siellä ole vastentahtoisesti olet.

Mulla on myös asiakaspalvelukokemusta vuositolkulla ja yleisesti ottaen pidän siitä. En ajattele olevani "palvelemassa" asiakkaita, vaan "auttamassa" ihmisiä. Joskus tulee nipottavia asiakkaita, joille mikään ei ole kyllin hyvää, mutta se on heidän ongelmansa ja oman elämänasenteensa kanssa he eivät varmaan tule toimeen oikein kenenkään kanssa. Heillä se murhe jatkuu todennäköisesti koko elämänsä, mutta minä pääsen siitä eroon samalla hetkellä, kun asiakas lähtee ovesta ulos. Minusta on tosi hauskaa tavata erilaisia ihmisiä ja jutustella ihmisten kanssa. Työni ei ole ihan se perus-kassahomma, vaan siihen kuuluu erilaisten tuotteiden esittelyä ja ominaisuuksien kertomista, sekä asiakkaalle sopivimman ratkaisun löytämistä. Myyntiä kuitenkin ja asiakaspalvelutyötä mitä suurimmassa määrin.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Kaikkia asiakaspavelutyö ei kiinnosta, samahan se on jokaisessa muussakin asiassa.. yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
Tsemppiä kaikille, toivottavasti jokainen löytää oman alansa ja viihtyy työssään.

Itse en ole aivan noin korkeasti kouluttautunut. Olen yo-merkonomi ja ruokakaupan kassalle jämähtänyt. Monipuolisempi työ erikoistavarakaupassa kiinnostaisi, mutta minkä teen? Minullahan on vääränlaista kokemusta. Kuinka "oikeanlaista" kokemusta edes pääsee hankkimaan, jos sen puute estää työllistymästä toivomallaan tavalla?

Sinulla ilmeisesti on kovinkin kielteisiä kokemuksia asiakaspalvelutyöstä. Ikävää tietysti! Olet väsynyt työhösi, ja tuomitset jo valmiiksi asiakkaasi ylimielisiksi tms. Toki joukossa on hyvinkin ikäviä asiakkaita, mutta onko se syy suhtautua jokaiseen asiakkaaseen negatiivisesti? Mikset kirjaisi ylös myönteisiä asiakaspalvelukokemuksia? Jos koet asiakkaat aina vain ärsyttäviksi, niin oman jaksamisesi vuoksi olisi korkea aika vaihtaa alaa.