luettavaa täällä niin usein käytyyn vl:n ehkäisykieltoon. Tämä on v. 1897 painetusta kirjasta, jonka on kirjoittanut E.B. Duffey ja kirjan nimi on ;Mitä jokaisen naisen pitää tietämän. Naisten kirja, Naisen kirjoittama. Avioliiton oikeuksien väärinkäyttämisestä neuvotaan näin: Epäilemättä saa moni aviovaimo kärsiä siitä, että miehensä väärinkäyttää avioliiton oikeuksia, vaikka kohta mies kaikissa muissa suhteissa olisikin hyvä vaimolleen. On paljon aviomiehiä, jotka eivät koetakkaan hillitä himojaan ja vaimon sitten pitäisi aina olla velvollinen noudattamaan miehensä mieltä. Kuitenkin saattaa intohimoinen mies, joka ei mitenkään pidätä kiihkoansa, piankin katkeroittaa ruumiinrakennukseltaan toisellaisen, hennon naisen elämän. Niinkuin rakkaus on avioliiton henkinen side, niin toiselta puolen pitäisi molemminpuolinen aistillisten halujen tyydyttäminen olla ruumiillisena yhdyssiteenä aviopuolisoiden välillä. Rakkauden pitää varmaankin olla yhtä kernaan antamaan kuin ottamaankin, mutta sen pitää myös olla valmiin itsensäkieltämiseen, jos sitä vaaditaan. Ja varmaa on, että se nainen, joka huomaa miehensä säästävän häntä, tunnustaa sen puolestaan osoittamalla miehelleen rakastavaa mielennoudatusta.
Oikeutetuita syitä pitäytymiseen avioliitossa: On erityisiä aikoja ja seikkoja, jolloin vaimo on täysin oikeutettu vetäytymään pois avioliitollisesta seurustelusta. Nämä ajat ovat: kuukautisten aikana; kuukausi sen jälkeen kuin hän on synnyttänyt; kolme kuukautta keskenmenon jälkeen; parannusaikana tavallisen taudin jälkeen, kun hän vielä on heikko ja hento; jos hänellä on vatsanpohjatauteja sekä muutama päivä kuukautisten edellä ja jälkeen; sekä vielä:kun mies ei ole selvä ja kun vaimo tietää miehensä olevan hänelle uskottoman. Viimemainitun tapauksen suhteen olen minä sitä mieltä, että vaimon, jos hänellä on vähänkin itsensäkunnioittamistuntoa, pitäisi kokonaan välttää kaikkea avioliitollista yhteyttä.
Liiallisen sukuvietin tyydyttäminen on sangen vaarallista ja voi toisinaan turmella sekä tahdonvoimaa että terveyttä. Jos mieheltä puuttuu itsensähillitsemisen voimaa, on vaimo oikeutettu pidättämään häntä kohtuullisuuden ja järjen rajojen piirissä sekä miehensä että oman terveytensä takia.
Pitääkö miehen ja vaimon maata samassa sängyssä? Jos molemmat aviopuolisot sitä haluavat, niin se aivan kernaasti tapahtukoon. Mutta jos molemmille tai jommallekummallekin se on vastenmielistä tai jos toisen terveys siitä kärsii taikka jos mies ei voi hillitä halujaan likelle päästyään, niin on viisainta maata erinään, kumpikin omassa sängyssään. Jos viimemainittu syy on vallitsevana, niin on parasta, että kummallakin on eri makuuhuoneensakin.
Näin siis sitä ohjeistettiin 1800 luvun lopulla aviopareja siinä, miten he "ehkäisevät luonnonmukaisesti", jos niin voi sanoa.
Oikeutetuita syitä pitäytymiseen avioliitossa: On erityisiä aikoja ja seikkoja, jolloin vaimo on täysin oikeutettu vetäytymään pois avioliitollisesta seurustelusta. Nämä ajat ovat: kuukautisten aikana; kuukausi sen jälkeen kuin hän on synnyttänyt; kolme kuukautta keskenmenon jälkeen; parannusaikana tavallisen taudin jälkeen, kun hän vielä on heikko ja hento; jos hänellä on vatsanpohjatauteja sekä muutama päivä kuukautisten edellä ja jälkeen; sekä vielä:kun mies ei ole selvä ja kun vaimo tietää miehensä olevan hänelle uskottoman. Viimemainitun tapauksen suhteen olen minä sitä mieltä, että vaimon, jos hänellä on vähänkin itsensäkunnioittamistuntoa, pitäisi kokonaan välttää kaikkea avioliitollista yhteyttä.
Liiallisen sukuvietin tyydyttäminen on sangen vaarallista ja voi toisinaan turmella sekä tahdonvoimaa että terveyttä. Jos mieheltä puuttuu itsensähillitsemisen voimaa, on vaimo oikeutettu pidättämään häntä kohtuullisuuden ja järjen rajojen piirissä sekä miehensä että oman terveytensä takia.
Pitääkö miehen ja vaimon maata samassa sängyssä? Jos molemmat aviopuolisot sitä haluavat, niin se aivan kernaasti tapahtukoon. Mutta jos molemmille tai jommallekummallekin se on vastenmielistä tai jos toisen terveys siitä kärsii taikka jos mies ei voi hillitä halujaan likelle päästyään, niin on viisainta maata erinään, kumpikin omassa sängyssään. Jos viimemainittu syy on vallitsevana, niin on parasta, että kummallakin on eri makuuhuoneensakin.
Näin siis sitä ohjeistettiin 1800 luvun lopulla aviopareja siinä, miten he "ehkäisevät luonnonmukaisesti", jos niin voi sanoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.