Sain kirjeesi
Ensin en uskaltanut avata sitä
kääntelin vain valkoista kuorta käsissäni
Tunsin ,että pitelin siinä kohtaloani
Pakotin itseni lukemaan
sillä tahdoin tietää mitä kirjoitit
Aloitit kertaamalla kaiken
alkuajoistamme lähtien
muistit ne kaikki keskustelut
ja kuinka valvoimme
haluten olla toistemme seurassa
Lohdutit ja autoit minua
kuuntelit,olit olkapääni
minä kyllä koittelin hermojasi
moneen otteeseen,muistan kyllä..
Olimme hyvä tiimi
jotain samanlaista
meissä oli
tosin erilaisuuskin
nostatti kuohuvia laineita
ja karikot seurasivat toistaan
Aina kuitenkin tulit luokseni takaisin
et voinut erossakaan olla
aina minä sinua odotin
en voinut muutakaan tehdä
Puhuimme,puhuimme ja puhuimme
mutta ehkä liikaa
ehkä liian vähän
Emme sittenkään ehkä
saaneet sanotuksi
saatikka sitten tehdyksi
mitä olisi pitänyt
Kerroit kirjeessäsi
kuinka nyt haluat jatkaa yksin
eteenpäin
olisit onnellisempi ilman minua
et tahdo enää samaa
kuin mitä meillä silloin oli
Sinä teit päätöksen
minunkin puolestani
Ei enää ole meitä
ei ole mitään
vain tyhjää
hiljaisuutta
Me olimme joskus
jotain,uskomatonta mutta totta
Kyyneleeni kastelivat
kirjeesi,jonka suljin hellästi
ja painoin povelleni
Nyt minä tiedän
vihdoinkin
nyt minä uskon
viimeinkin
Kun sen minulle kerroit
Et tarvitse minua enää
Mutta mitään en kadu
en yhtäkään hetkeä
jonka elämääni toit
Nyt valuvat naisen kyyneleet
Ensin en uskaltanut avata sitä
kääntelin vain valkoista kuorta käsissäni
Tunsin ,että pitelin siinä kohtaloani
Pakotin itseni lukemaan
sillä tahdoin tietää mitä kirjoitit
Aloitit kertaamalla kaiken
alkuajoistamme lähtien
muistit ne kaikki keskustelut
ja kuinka valvoimme
haluten olla toistemme seurassa
Lohdutit ja autoit minua
kuuntelit,olit olkapääni
minä kyllä koittelin hermojasi
moneen otteeseen,muistan kyllä..
Olimme hyvä tiimi
jotain samanlaista
meissä oli
tosin erilaisuuskin
nostatti kuohuvia laineita
ja karikot seurasivat toistaan
Aina kuitenkin tulit luokseni takaisin
et voinut erossakaan olla
aina minä sinua odotin
en voinut muutakaan tehdä
Puhuimme,puhuimme ja puhuimme
mutta ehkä liikaa
ehkä liian vähän
Emme sittenkään ehkä
saaneet sanotuksi
saatikka sitten tehdyksi
mitä olisi pitänyt
Kerroit kirjeessäsi
kuinka nyt haluat jatkaa yksin
eteenpäin
olisit onnellisempi ilman minua
et tahdo enää samaa
kuin mitä meillä silloin oli
Sinä teit päätöksen
minunkin puolestani
Ei enää ole meitä
ei ole mitään
vain tyhjää
hiljaisuutta
Me olimme joskus
jotain,uskomatonta mutta totta
Kyyneleeni kastelivat
kirjeesi,jonka suljin hellästi
ja painoin povelleni
Nyt minä tiedän
vihdoinkin
nyt minä uskon
viimeinkin
Kun sen minulle kerroit
Et tarvitse minua enää
Mutta mitään en kadu
en yhtäkään hetkeä
jonka elämääni toit
Nyt valuvat naisen kyyneleet
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tervehdys palstalaiset teille,näin vanhan runoni muodossa :) Hyvää kesää!
t. Kauris-62