taitaa olla nykyajan ilmiö nämä pullamössö-isovanhemmatkin.. jos vaikka kerran kuussa lapsenlapsi yöhoidossa ja välillä viikolla joutuu sen kanssa vaikka iltasella rattailla lenkillä käymään niin voi sitä itkun ja narinan määrää, kun ei enää jaksa eikä voimat riitä.. ja miten sitä ennenkin yksin piti jaksaa, voi hyvänen aika!
Huonossa kunnossa on kyllä niin nykyajan nuoret sekä nyt uutena ilmiönä mummot plus papparaiset. Ottaen huomioon et mummot/papat ne vaan nuortuu ja nuortuu; ei 50-60 ikäisenä pitäisi vielä olla mitään tarvetta askeltaa toinen jalka haudassa, voi sitä reippautta todistaa muuallakin kuin bingo-risteilyillä ja tansseloissa ravintolassa, vaikka ihan omien lasten lasten kanssa leikkien. Ja jos kerran kuussa on liikaa, niin vois koittaa narisematta aloittaa vaikka kerran 2 kuukaudessa..
Minä kait otin jo omia muksuja vääntäessäni sen mahdollisuuden huomioon että mummoksihan sitä joutuu väkisinkin ja toivon totisesti että näin käy ja saan nauttia pikku vauveleista ilman pullamössöilyn tarvetta. Mieluusti välillä ihan itsekseni ilman vanhempien valvovaa silmää, jotta pääsee se oma suhde lapsenlapseen oikeestikin syntymään.
Huonossa kunnossa on kyllä niin nykyajan nuoret sekä nyt uutena ilmiönä mummot plus papparaiset. Ottaen huomioon et mummot/papat ne vaan nuortuu ja nuortuu; ei 50-60 ikäisenä pitäisi vielä olla mitään tarvetta askeltaa toinen jalka haudassa, voi sitä reippautta todistaa muuallakin kuin bingo-risteilyillä ja tansseloissa ravintolassa, vaikka ihan omien lasten lasten kanssa leikkien. Ja jos kerran kuussa on liikaa, niin vois koittaa narisematta aloittaa vaikka kerran 2 kuukaudessa..
Minä kait otin jo omia muksuja vääntäessäni sen mahdollisuuden huomioon että mummoksihan sitä joutuu väkisinkin ja toivon totisesti että näin käy ja saan nauttia pikku vauveleista ilman pullamössöilyn tarvetta. Mieluusti välillä ihan itsekseni ilman vanhempien valvovaa silmää, jotta pääsee se oma suhde lapsenlapseen oikeestikin syntymään.
Vastaukset 40
Vanhimmat
siihen ikään 50-60 niin ihmettele sitten itsekkin, miten ei jaksa niinkuin 20veenä.
Minä en vielä mummi, mutta kaitsen välillä sisaren tytön neljää pientä lasta ja voin sanoa, että ei jaksa läheskään niin kuin ennen nuorempana, niinkuin ihania lapset ovatkin ja odotan innolla milloin saan omia lastenlapsia/ tahto on hyvä, kun vaan jaksais.
Nuorena ei vaan ymmärretä tuota jaksamis puolta ja jos sattuu valittamaan, niin voi kauhistus!
Mitähän tarkoitat tuolla pullamössöily mummoilla?
Lapset on ihania kaikesta väsystä huolimatta, hoitopäivän jälkeen on niiin autuaallisen väsynyt, mutta onnellinen isotäti.
-oikeeksi mummoksi haaveileva isotäti-
tulostin jo itselle talteen oman kirjoituksen, jotta voin sitten kaivaa sen esiin kun väsyttämään joka ikinen päivä kuusta niin, etten jaksa ilman ainaista narinaa jeesata omaa jälkikasvua lapsenlapsieni hoidossa. Olen jo lähemmäs 40 v joten mummoiluikä alkaa olla nurkan takana.. varmasti alle 50-kymppisenä, toivon ainakin.
Tiedätkö mitä ovat pullamössönuoret; nuoria, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken valmiina ilman omaa vaivannäköä ja tästä syystä eivät jaksa nähdä minkään asian eteen vaivaa.. esim. ettei osata tehdä ruokaa muuta kuin mikrossa, eikä myös sitten viitsitä opetella.
Nykyajan mummot/papat tuntuu olevan samanlaisia; jotta he jaksavat olla lasten kanssa on muksut vietävä hoitoon, ei puhettakaan että oma-aloitteisesti haettais tai mentäis vaikka lenkille/leikkipuistoon. Monet 5-6 kymppiset kyllä käy lenkillä, kylpylöissä, uimahalleissa, asuntovaunuilla siellä täällä. Mut kai se on iisimpää ilman rattaissa istuvaa lapsen(tai sisaren) lasta. Lasten kanssa ei myöskään tehdä juuri mitään, kun ei jaksa.. vaikka kaikki lehdet on pullollaan tietoa siitä, miten ihmisen viriiliys/reippaus kestää aina vaan kauemmin ja kauemmin; mut onhan se kiva aina puuhata omia juttuja ilman inisevää mukulaa, jonka kanssa joutuu ehkä tekemään jotain lattiatasolla.
Onneksi on olemassa myös ihmisiä, jotka haluavat oikeesti puuhata oman lapsenlapsen kanssa, ilman tämän äidin ja isän valvovaa silmää ja ihan oma-aloitteisesti jopa ottavat yhteyttä. Itselläni ei vaan ole onni kuulua tähän joukkoon, lasteni isovanhemmat viettävät juuri sitä omaa laatuaikaa, päivästä toiseen, kuukausi kuukauden perään, ja kuinka ollakaan kun vuodet vierii ei muksuillekaan sitä sidettä isovanhempempaan sitten muodostu.
Ja mummoille ja papoille vinkinksi; jo se että saa yhden muksun vähäksi aikaa pois helpottaa äidin/isän hommaa. Ei oo pakko ottaa koko pesuetta kerralla.
Itse olen hieman pelännyt oman mummoni (lapseni isomummon) jaksamista. Olen asiasta hänelle jutellut ja ollaan sovittu että hän kertoo suoraan heti jos ei enää jaksa. Ikää on yli 70 mutta on kaikista innokkain lapsenvahti. Ehdotti jopa että en lasta laittaisi päivähoitoon syksyllä vaan hän hoitaisi. En kuitenkaan suostunut ja hänkin totesi että olisi joutunut luopumaan useammasta mukavasta harrastuksesta (ja niitähän mummulla riittää, melkein joka päivälle).
Omat vanhempani taas kyllä jaksavat. Äitilleni lapseni hoitoon tulo on kulma yhtä kuin loma. Ei läheskään niin raskasta kuin töissä.
Enkä siis vie lastani jatkuvasti hoitoon, tarvittaessa kun joudun mieheni kanssa samaan aikaan töihin ym. Ottaisivatkyllä vaikka joka viikko jos en osaisi sanoa "ei tarvitse nyt". Toivon että tämä jatkuu mahdollisimman pitkään. Kyllähän jokainen joka vanhemmistaan välittää toivoo heidän olevan mahdollisimman pitkään terveenä.
Olen harrastuksista pitävä eläkeläismummo ja ikäni on yli 63 v. En ole pullamössösukua - enemmänkin rukiisen hapanleivän. Minulla on omat mieluisat toimet ja tekemiset, mutta lastenlapseni ovat mieluisia vieraita myös yökylään. He saavat olla mukana mummon kanssa 'harrastamassa' tai mummo on kiinnostunut heidän heidän mielipuuhistaan. Lasten vanhemmat ovat siis myös 'rukiisen hapanleivän' sukua, mutta kaipaavat joskus vapaapäivän lapsiltaan. Täytyy sanoa, että kyllä mummo väsyy ja luita kolottaa, mutta ihmeesti aina nuorrun ketteräksi ja iloisen onnelliseksi, kun olen viettänyt aikaani lasten kanssa. ( Meidän suvussa ei ole mitään 'pakkoa' vaan kaikki on 'vapaaehtoista'.
sinun asenteesi.
Niistähän sanat puheet ja teot syntyvät.
Joten kaada itselles vaan. ;)
Kun me mummot olemme lapsemme kasvattaneet, toivon mukaan vastuullisiksi itsenäisiksi aikuisiksi on nyt heidän vuoronsa kantaa vastuu omista lapsistaan ja niiden hoivasta. Meidän mummojen on nyt aika ja mahdollisuus miettiä myös omia tarpeitamme ja kiinnostuskohteita. Tämä ei tietenkään poissulje sitä että lapsenlapsemme on meille hyvinkin tärkeitä ja että heidän kanssa aikaa viettäminen on meille useinmiten suuri ilo, ero nyt vaan on se että vastuu ei ole enää meillä vaan lasten vanhemmilla.Ei ole helppoa olla pienten lasten vanhempi,ei se ollut meillekkään mutta se antoi myös paljon ja kehitti meitä vanhempina ja aikuisina nyt sallimme myös lapsillemme tämän mahdollisuuden
täällä yksi itsenäinen aikuinen, 16- vuotiaasta omillaan elellyt. Kahden pienen lapsen äiti. Meilläpäin lasten mummo alta 50v, todellakin viettää sitä kuuluisaa OMAA aikaa, nautiskelee elämästään. kaikki illat ja viikonloput vapaat lomat päälle. Käy kylässä noin tunnin verran kerran kuussa, kertaakaan tämän kolmen vuoden aikana ei ole lapsia päiväs aikaan hoitanut, 2 kertaa on ollut muutaman tunnin yö aikaan meillä kun lapset nukkuu, että ollaan ehditty piipahtaa ihmisten ilmoilla, ja lähtenyt heti kun ollaan tultu kotiin aamuyöstä! Eikä siinä mitään, onhan hän omansa jo aikuiseksi saattanut, mutta kyllähän sitä toivoisi, että lapsilla olisi mummo, joka olisi edes HITUSEN kiinnostunut lapsenlapsistaan ja ajasta heidän kanssaan! tai että vaikka hyvää hyvyyttään edes joskus hoitaisi heitä yön yli, jotta saataisiin miehen kanssa hetki yhteistä aikaa!? ei luulis olevan liikaa pyydetty? vaan meillä on!
porukkaa, kait mummot saa pitää sitä omaa aikaa ja nautiskella elämästään.
Jokaisen pitäis tietää lapsia tehdessään mitä on edessään ja ottaa vastuu lapsistaan ja perheestään.
Ihmetellä pitää miten nyky nuoret parit tarttee omaa yhteistä aikaa, kun itse silloin aikanaan oli onnellinen perheestään ja sitä yhteistä aikaa oli varmaan tasan saman verran silloinkin, kun ihmiset oppisivat olemaan kiitollisia siitä mitä heillä on, eikä valitettais siitä mitä heillä ei ole, niin heillä olisi parempi olla:D
Ottaa pannuun turhan ruikuttajat, isovanhemmatko pitäis teidän muksunne hoitaa, vali-vali-vali...
Itse olen mummi ja lapsia rakastava, eikä meillä omat lapset ole koskaan mitään nootteja antaneet, eikä vaatineet yöhoitoja yms.
Kaitsen mielelläni näitä kullan nuppuja ihan ilman vaatimuksia, kun ovat lapsenlikkaa vailla ja mukavaa meillä onkin...
Kasvakaa aikuiseksi ennen kuin ryhdytte perhettä kasvattamaan ja muistakaa, että teillä on vastuu lapsista ainakin 20v. eteenpäin ja ylikin...
Mummit ja ukit ovat tukijoukkoja tietenkin, mutta mitään vaatimuksia ei pitäis antaa, se on vapaaehtoista ja uskon, että valtaosa isovanhemmista tukee omia lapsiaan/ perhettä parhaallaan mahdollisella tavallaan.
tottakai ja ilman muuta mummot saa nautiskella siitä omasta elämästään. Ja minä ainakin olen todellakin hoitanut omani täysin itse, päivääkään ei ole lapset hoidossa olleet! enkä ole vaatinut ketään lapsiani hoitamaan, en edes sitä lasten mummoa!pari kertaa olen kauniisti pyytänyt, mutta ilmeisesti hän ei ole kiinnostunut lainkaan lapsen lapsistaan. Hassua sinänsä, kun itse olin pieni, olin viikko tolkulla mummon hoivissa joten vanhemmillani todellakin riitti sitä yhteistä aikaa..:)
ja tosiaan, olen todella kiitollinen kaikesta mitä olen saanut, ja kannan kyllä vastuuni rakkaista lapsistani. Menetys ei siis olen minun vaan mummon:) mutta eikö sitä jokainen ihminen joskus kaipaa edes pientä hetkeä jolloin voisi rentoutua?meillä kyllä mummo kovasti itse vaatii apuja ja palveluksia ja olemme häntä auttaneet,mutta jos ei edes kerran kolmeen vuoteen voi hyvää hyvyyttään hetkeksi ottaa lapsia hoitoonsa, niin se on ihan vaan helkkarinmoista itsekkyyttä, ei muuta. Toivottavasti muilla perheillä on isovanhemmat, joita kiinnostaa käydä edes kylässä tervehtimässä lastenlapsia:)
Meillä on samalla tavalla: ei juuri välitetä lapsen lapsista. Kolmannen kohdalla sanoi, että toivottavasti ei tule enempää. Mitä se häntä haittaa, kun ei ole muutenkaan tekemisissä?
Turha sanoa, että olisin jotenkin kateellinen mummon omasta ajasta. En ole, säälittää vain lasten puolesta ja vanhin kyselee jo, vihaako mummo, kun ei ole juuri tekemisissä.
Voisin tähän loppuun todeta myös sen, että itse olin omassa lapsuudessani paljon mummolassa hoidossa ja yökylässä (ja oli elämäni parasta aikaa). Itse en ole edes omalle äidilleni ehdottanut yökyläilyä tai että viettäisi edes kerran vuodessa yhden päivän lasten lasten kanssa. Vuodessa on sentään 365 päivää, kai siitä yksi liikenisi muillekin?
kun sitä omaa katrastaan ruvettiin väsäämään???
Itse olen ainakin ollut tietoinen siitä, että minusta tulee mahdollisesti mummokin joku päivä, jos rupeen lapsia tekemään, ja olen ajatellut sen myös kunnialla hoitaakin...
Eli jos on lapsia ruvennut tekemään, niin pitää myös olla valmis olemaan Mummo, jos sen aika on tullakseen, eli miksi on itsekeskeisten omahyväisten ja mukavuudenaluisten mummojen pitänyt yleensäkin tehdä lapsia, kun eivät lapsista edes tykkää, saatikka olisi sitten vielä seuraavalle polvelle mummo, ja omien lasten hoito on ollut sen verran rankkaa että se on katkeroittanut ihmisen hautaan saakka?
Sillä, että on tietoinen ja että on ajatellut ei pötkitä kovinkaan pitkälle.
Mummo on lapsenlapsilleen mummo aivan riippumatta siitä, mitä hän tekee tai on tekemättä tai edes siitä, onko hän elossa.
Ajattelun lahjaa ei ole tosiaan kaikille suotu, jotkut toimivat ajattelematta koko elämänsä kohti yksinäistä vanhuuttaan...
voi olla mummo, vaikka sana tuleekin ruotsin mormorista, joka tietenkin tarkoittaa äidin äitiä.
No kerropa, oletko sinä jo mummo tai isoäiti.
Uskon, että kaikki ihmiset ajattelevat.
Olen mummo!
Ja mummon nimike pitää ansaita, ei sitä pelkkä äidin äitiys tee/isän äitiys! Pitää käyttäytyäkin kun mummo!
No voihan se olla tietoistakin, mitä tehdään, ja silloinhan se on vielä pahempaa!
samaa mieltä kanssasi.
Vaikka minä heittäytyisin kuinka mummomaiseksi tahansa, en olisi mummo, koska minulla ei ole lastenlapsia. Siinä eivät ansaitsemiset auta.
Pitäisi myös olla aika tarkat käyttäytymismittarit, jos sinun väitteeesi pitäisi paikkansa. Aluksi olisi määriteltävä, kuinka mummo käyttäytyy, ja sitä ennen päätettävä, kuka saa sen määritellä. Niin kauan kuin sellaisia kriteerejä ei ole, pidän edelleen mummoina naisia, joilla on lapsen- tai lastenlapsia.
Lakkaisit sinäkin ansaitsemasta ja rupeaisit nauttimaan lastenlapsistasi. Aidosti käyttäytyvä mummo on lapsille parempi kuin ahdistunut suorittaja.
eivät siihen pysty!
Ei tarvi mummojenkaan nauttia lapsenlapsistaan, jos ei ole mummona olemista ansainnut, seurassasi ei viihdy lapset, eikä heidän vanhempansa.
Joten kyllä muitakin on ajateltava, kun vain itseään, ja se nauttiminen tulee kylkiäisenä automaattisesti, kun asenne on kohdillaan!
"Ja mummon nimike pitää ansaita,"
Vai että mummouskin ansaitaan. Kyllä ihmiset ovat omahyväisiä! Pitää täyttää kriteerit joka asiassa, ei itsenänsä kelpaa, vaan on opiskeltava ja osattava miellyttää niin lapsenlapsia kuin heidän vanhempiaankin. Mummot riviin järjestykää!
Mummoutta ansaitsemaan siitä!
Mitä itse olet siis tehnyt, että tämän arvonimen sait?
Jos ole esimerkiksi ansainnut äitinä olemista, niin kyllä sossuntantat tulevat lapsesi hakemaan, tai jos ei tule, niin isompana lapset eivät pidä sinuun yhteyttä, ja siihen se äitinä ole päättyykin...
Sama pätee mummouteen, kriteerit ovat vaan suuremmat, äitiä tarvitaan, noh, huonoa mummoa ei tarvita ja nopeasti se myös lähtee lasten elämästä, eli kyllä ne molemmat pitää ansaita.
Kyllä pitää ihmisen olla tyhmä jos ei näin yksinkertaista asiaa ymmärrä....
osoitit viestisi?
Minulla siis ei ole lapsenlapsia, joten he eivät seurassani voi viihtyä. Lapseni viihtyvät seurassani erittäin hyvin. Lienenkö sen sitten ansainnut, mene ja tiedä. En ole pitänyt äitinä olemista ansiotyönä enkä suorittamisena. Nauttinut kyllä olen lapsistasni ja nautin edelleenkin.
Tyhmää todella, että joku päättää, milloin vanha äiti on mummo, ja milloin vain jotain muuta. Mikä hän on, jos ei mummoksi kelpaa?
Biologisesti hän joka tapauksessa on lastenlasten isovanhempi, joten sitä ei voi ansaita tai ottaa pois.
Mutta kuten papin aamenen jälkeen ei kukaan muutu miksikään, vaan jokainen ihminen pysyy omana itsenään ja säilyttää luonteensa sellaisenaan, ei myöskään lapsen syntymä muuta äitiä miksikään muuksi. Hän on sama ongelmallinen itsensä kuin ennenkin, eikä se, että hän kuvittelee synnyttäneensä maailmaan täydellisen olennon, anna hänelle oikeutta ruveta esittämään käyttäytymissääntöjä muille. Kunhan hoitaa omat hommansa auttavasti.
En ole tähän mennessä ikinä kuullut, että äitys tai isovanhemmuus on ansaittu ammattinimike.
Sossuntantat eivät kovin halukkaastii hae lapsia hoitoonsa, koska sijoituspaikkoja on tunnetusti liian vähän. Ongelmatapauksia kyllä riittää. Näin kesäisin kuulemma jopa vauvaikäiset unohtuvat rattaisiinsa kun äiditkin juuttuvat terasseille tuntikausiksi.
Ehkä mummuksi pyrkivän on silloin hyvä astua remmiin?
Mutta onko hän siihen halukas?
lapsia ei tehty ne vain tuli.
98 % morsioista odotti
että silleen
ihmisellä on vain yksi äiti.
isä ehdokkaita voi olla useampi, eikä ilman testiä voi kukaan olla koskaan varma isyydestään.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että äidinäiti on aina varmasti mummu/mummo/mummi jne.
Joku hoito tai huolto suhde ei tee äitiä tai mummua.
Kuolleetkin äidit ja mummut ovat sitä, haudan takaa, eli suhdetta sukua ei lopeta edes kuolema.
Itselläsi ei varmaankaan kakaran hoito kiinnosta ja tuskin niillä isovanhemmillakaan. Sinäkö otit huomioon isovanhemmuuden muka pullamössöilyä? Otitko huomioon että saat olla rahapussina lopun ikäsi kun kakarat evät töitä tee vaan makailee. HYVÄ SUHDE SYNTYY JA IHAN ILOLLA KATSELEN TEIDÄN HYVÄÄ hyöty SUHDETTA!
50- 60 kymppisiä katsellessani ei tunnu siltä että vanhetessa nuortuu kun kamanlan näköisiä muoreja ja vaareja ovat ikäihmiset. Nuoret varmaankin kynivät puhtaaksi kun vanhukset eivät pääse hoitoihin vaan lapset ja lapsenlapset vievät tekaritkin isovanhempiensa suusta. Ihan järkyttävää kynimistä tiedän lähipiiristänikin. Mummolla kun oli rahaa niin joka mutkassa kerjäsivät lapsenlapset ja kun rahat loppuivat niin he sulkivat kännykkänsä.
Näin siis siskoni on hyvin kasvattanut kakaransa joista tulee samanlaisia loisia kun itsestäänkin.
Tähän maailmaan näyttää mahtuvan paljon katkeria ihmisiä..
Joillakin ihmisillä ei asiat ole ihan reilassa. Sen lukee jo tekstin sisällöstä. - Onneksi suurin osa lasten vanhemmista ovat vastuullisia ja hoitavat perheensä asiat mallikkaasti. Samoin heiltä hoituu työasiatkin, vaikka työelämä on hektistä ja vaativaa joka alalla. - Monet isovanhemmat myös ovat vielä työlämässä ja silti he haluavat olla mukana suvun tapahtumissa ja tulla tutuiksi lastenlapsilleen. - Ja ainakin kesäaikaan on hauska näky, kun esim Linnanmäellä tai Korkeasaaressa saattaa olla porukalla isovanhemmat, nuoret vanhemmat ja pikkulapset huvittelemassa tai retkeilemässä. - Minulla itselläni on tällaisia mukavia suvun muistoja tallennettu jopa kuva-albuumiin. (Ja olen jo itse mummo).
oletko jostain katkera ? Mahtaa olla hyvät lämpimät välit siskoosi.
oli todella vakava Riisitauti 1951.
Ei ollut varmaan ainoa puutostauti ja kyllä nuo fyysisessä terveydessä on läsnä. Ei vaivat valittamalla parane, ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.
Tuli hoidettua 3,5 vuotta nuorempi pikkusisko ja 1,3 vuotta nuorempi veli. Vanhemman siskon 14 vuotta nuorempi poika ja vanhempien ilta tähti 16 vuotta nuorempi, sitten omat lapset ja nyt liekutan lapsenlasta.
Miniä ei ikinä vaatisi lapsenhoitoa, eikä sitä ole kellään oikeus toiselta vaatia. Tuolla varjolla mummojen haukkuminen kilahtaa omaan nilkkaasi, eiköhän tuon lapsesi lataa jonain päivänä.
" Mieluusti välillä ihan itsekseni ilman vanhempien valvovaa silmää, jotta pääsee se oma suhde lapsenlapseen oikeestikin syntymään."
Aijaijai!! Nyt oikeat kunnon äidit ratkeavat liitoksistaan. Sinä lipeät isovanhempien puolelle!
Eikö nyt jo kaikille ole selvinnyt, että äidit antavat kirjaimelliset ohjeet kuinka lapsi pysyy hengissä eikä mene pilalle vuorokaudessa, ja niitä ohjeita on noudatettava, tai hoitohugit loppuvat siihen paikkaan.
Ja nyt sinä nuori ihminen elät jo tulevaisuutta, jossa hemmottelet lapsenlapsesi piloille.
Olet niitä tulevia mummoja, joilla on ruusuinen kuva pikku mussukoista. Tosiasia monta kertaa kuitenkin on, että lapsi kaipaa kotiin, huutaa ja itkee, oikuttelee, riehuu, saa potkuraivareita marketin kassalla, ja kun äiti aikanaan tulee hakemaan, lapsi kantelee kuinka ilkeä mummo on ollut kaiken aikaa.
Äidiltä menee monta päivää saada lapsi taas järjestykseen, koska lapsiraukka on valvonut pikkutunneille saakka ja syönyt epäterveellisesti, vaikka ohjeet on annettu. Turhaan mummu selittää, että lapsi ei rauhoittunut, itki ja huusi, ja kun suklaata ei ollut, piti vielä klo 20 rynnätä R-kiskalle ostoksille että päästäisiin johonkin lepoon.
Vika on tietysti mummun.
Sinua odottaa todelliset yllätykset, kun aikanasi alat palluttaa pikkuisia. Ne eivät todellakaan ole kuin omat lapset. Omat ovat helppoja ja hyvinkasvatettuja. Tällä valituspalstalla ei ainakaan ole koskaan ollut hankaluuksia lapsien taholta. Kyllä vika aina on ollut isovanhemmissa. Äidit sen tietävät.
Mummojen mielipiteitä on turha kuunnella.
"Äidiltä menee monta päivää saada lapsi taas järjestykseen, koska lapsiraukka on valvonut pikkutunneille saakka ja syönyt epäterveellisesti, vaikka ohjeet on annettu. Turhaan mummu selittää, että lapsi ei rauhoittunut, itki ja huusi, ja kun suklaata ei ollut, piti vielä klo 20 rynnätä R-kiskalle ostoksille että päästäisiin johonkin lepoon.
Vika on tietysti mummun."
Totta hemmetissä on, kun rientää ostamaan suklaata ärrälle. Fiksuinta on, että antaa lapsen kiukutella (vai eikö mummulla ole hermoja kuunnella?) ja ohjaa lapsen mielenkiinnon muualle, lapsesta mieluiseen puuhaan. Meidän aikuisten tehtävänä on, että emme anna lapselle periksi. Jos hermot ei kestä olla lapsen kanssa, ei sitä silloin kannata olla ollenkaan. Oliko sulla hyvät hermot silloin, kun olit itse pienen lapsen äiti?
Oma äitini on yks piru. Oli ihan oikeasti lyönyt lastani, ja lapsen selittäessä mummo selitteli, että lapsi valehtelee. Kun on opetettu, ettei saa valehdella, uskoin äitiäni en lastani. No, meni muutama kuukausi ja lapsi tuli kotiin. Illalla nukkumaan mentäessä huomasin viisi, sormiin sopivaa mustelmaa käsivarressa. Tiukatessa asiaa, puhelin lyötiin korvaan ja sen jälkeen ei ole kuullut mitään.
Kotoa on annettu minuutintarkat ohjeet miten lasta on hoidettava, että säilyy hengissä.
Ja ohjeisiin kuuluu, että nukkumaan esim. klo 20.15, eikä siitä lipsuta.
Lupa on suklaapatukkaan annettu, mutta jos sitä ei olekaan tyhmä ja ajattelematon mummu hankkinut, niin giljotiinihan mummua uhkaa, jos ei namia osteta. Äkkiä kiskalle, saamari.
Kun isovanhemmille annetaan tarkat käytösohjeet, ruokailuohjeet, vaatetusohjeet, ulkoiluohjeet, peseytymisohjeet, nukkumisohjeet jne. niin menkää vähän itseenne, rouvat.
Isovanhemmat eivät tiedä miten menetellä, kun lapsi uhmaa kaikkia ohjeita ihan tietenkin kokeillaakseen miten sitten käy.
Itekin sanot, että lapselle ei pidä antaa periksi. Miten tottumaton isovanhempi siinä onnistuu. Tietenkään ei isovanhempi saa käydä käsiksi eikä lyödä, kuten aivan oikein kirjoitat. Harvassa sellaiset mummut varmasti ovatkin.
Mutta heillä ei aina ole sitä auktoriteettiä joka kotona vallitsee.
Ne "aseet" pitää kodin myös antaa. Miten konliktitilanteet hoidetaan?
että tuollainen ylihuolehtivuus on turhaa ja lapsi säilyy kyllä hengissä. Kuulostaa lähinnä siltä, että lasten äiti on ns. kontrollifriikki ja tuskin olet ainut, joka saa samat ohjeet. Ehkä olisi parempi, että lapsi ei tulisi hoitoon ollenkaan, mikä on harmillista, mutta ei sitä jaksa aina stressata ja miettiä, miten asiat tekee. Uskon että olet hyvä mummo, mutta kannattaa miettiä sitä omaa jaksamista.
Jos lapsen äidille ei kelpaa tietty poikkeavuus, anna olla.
että hän unohti antaa ohjeet siihen kun lapsi ei usko/kiukuttelee...
Olen itsekin oman äitini kanssa keskustellut puhelimessa siitä kun lapseni ei ole siellä mummoaan uskonut, että miten mummo toimii, mitä ihmeellistä siinä on?
Onko se nyt niin paha, että sieltä kotoa tulee niitä ohjeita juurikin sen vuoksi että se kotirytmi jatkuisi edes jollainlailla sen mummola reissun jälkeenkin, ettei niin kuin menisi montaa viikkoa siitä toipuessa???
Onpa suuri Viisaus puhunut, jestas!
Ihminen siis mummo voi olla ilman syytään sairas: rintasyöpäinen, verenpainetautinen, halvaantunut, nivelrikkoinen, reumainen, MS-tautinen, Parkinson tautinen, astmainen, ammattitautinen jne.
Ikä 50 tekee sen, että palautuminen rasituksesta tapahtuu hitaammin. Tarvitaan enemmän lepoaikaa, että ollaan taas teräkunnossa.
Sairauksien myötä vikkeläjalkainen 2-vuotias kärppää nopeampi vesseli hyydyttää teräsmummon. Huomio! Mikään laki ei velvoita mummoja ottamaan tällaista elohiirtä yökylään.
Jos on kyse MINIÄN lapsesta, voi kasvatuksen ilmapiirit olla mummon kanssa NIIN erilaiset, että mummo ei sopeudu lapsen luonteeseen.
Itse olen huomannut, että VÄSYN, koska vuorovaikutus miniän kasvattaman lapsen kanssa ei toimi niin hyvin kuin aikoinaan itsekasvatettujen lasten kanssa.
Omalla kohdallani on miniän tapa kasvattaa erilainen. Lapsenlapset ovat tottuneet siihen, että aikuinen kontrolloi koko ajan leikkejä ja rankaisee jäähypenkein pienemmästäkin rikkeestä.
Minulle on vaikea toimia lapsenlapsieni kanssa noin, vaikka tietysti pitäisi noudattaa heidän äitinsä tapoja. Ja sitä miniä toivoo.
Itse kun kasvatin vähemmän kontrolloiden. Kaikki tämä väsyttää, kun joudun rooliin, joka ei sovi minulle. Lastenlasten toiminta tietysti määräytyy sen mukaan kuin ovat oppineet. He käyttäytyvät niin, että aikuisen pitää olla erotuomarina kaiken aikaa.
En arvostele tällä sen enempää miniää kuin itseäni. Näin vain on.
Minusta on väärin syyllistää mummoja pullamössöiksi, jos viihtyvät risteilyillä. Se suotakoon ihmisille, jotka ovat päivätyönsä tehneet ja ovat eläkkeellä. Rentoutuvat ja bilettävät nuoretkin ihmiset! Miksi ei sitten mummelit.
"Lapsenlapset ovat tottuneet siihen, että
aikuinen kontrolloi koko ajan leikkejä ja rankaisee jäähypenkein pienemmästäkin rikkeestä.
Minulle on vaikea toimia lapsenlapsieni kanssa noin, vaikka tietysti pitäisi noudattaa heidän äitinsä tapoja. Ja sitä miniä toivoo."
Tuo on niin totta.
Lapsi kertoo tukkapöllyistä, rauhoitus paikastaan ja näyttää pipiä joka kohdalla on mustelma..
Uskon tämän pohjalta lapsen olevan pahoinpitelyksi luokiteltava väkivallan kohde.
Todella siis miniän taholta.
Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta pitää astenlapsia yökylässä tai hoitaa lastenhoitoa, kun vanhemmat ovat pois kotoa, viihteellä tai asioitaan hoitamassa. Se jos mikä väsyttää kovin helposti.
Mutta!!!! Toisaalta!
Isovanhemmat voivat ja usein tekevätkin niin, että haluavat lastenlastensa kanssa viettää laatuaikaa ja pitää heitä yökylissä ja kulkea kaupungilla ostareissa yms. Se on isovanhempien oikeus!
Itselläni on 4 lastenlasta, ihan ihania taaperoita. Monena kesänä ovat taaperot olleet mummolassa viikkokausiakin ja tänäkin kesänä jo 6 viikkoa. Käytiin vaunullakin kierrellen ympäri Suomea katselemassa kaunista maatamme.
Huomaatko ap. kirjoittaja eron? Vaatia et voi muummolasta päivähoitopalveluita, mutta voit alkaa rakentaa sellaista ilmapiiriä, jossa isovanhemmat HALUAVAT VIETTÄÄ LAATUAIKAA lastenlasten kanssa. Minulta ei ainakaan voi vaatia mitään hoitopalvelua ja sen ilmaisenkin selvästi. Mutta sitten kun koen, että minua arvostetaan isänä ja isoisänä, olen toki aina käytettävissä, mikäli se vain sopii työni ja muun menoni lomaan. Ja niinpä olen sen tehnyt jo vuosia ja oikein tyytyväisin mielin, onhan minulla maailman ihanimmat lastenlapset! Soittelevatkin joka päivä ja käyvät lähes päivittäin, kun asuvat niin lähellä. Usein leipovat jotain tuliaisia, ai niin ihania "pullan kokkareita" yms. joiden maku on maailman parasta elämystä, mitä nyt pari kolme kertaa oli "vähän" liian paljon suolaa tms. Mutta sattuuhan sitä paremmillekin kokeille.
Vaivaa mummolan väellä on paljonkin eikä ne vaivat pakolla parane, mutta kun iloiset lapsukaiset tulevat kylään, niin aurinko alkaa paistaa ja kiitokset ja kiitollisuudet näkyy jo kauas kotipolulla. Vaivat siinä unohtuu, kun voi oikein aidosti olla tarpeellinen, ei siis pakosta vaan sydämen halusta.
Siltä kuulosti, mutta asiaahan siinä oli kuitenkin.
Ainhan tuota ivaamista voi harjoittaa! Ei häävi olento tarvi olla että sanoa osaa!
Viime viikonloppunakin oli minulla sellainen hetki, että kolme vapaapäivää ja mummeli töissä, eli siis vähän mahdollisuuksia viettää laatuaikaa kotona.
No kysäsinpä ihan oma-aloitteisesti lastenlapsilta, että lähdettäiskö vähän "kiertelemään" (=otetaan vaunulla sellainen kiertolenkki jonnekin päin)? Äitinsä kanssa sitten sovittiin myös retki. Ja ei kun menoksi. Kolme ilon täyteistä päivää ja paljon erilaista uimista, nuotiotarinaa yms mahtui niihin päiviin.
Muistakaa, että lapsenlapset voivat olla myös kivaa seuraa, jos nyt toinen isovanhemista sattuu olemaan "yksin kotona".
Pahoja yleistyksiä. Ei mummot ja vaarit ole 50 vuotiaina vanhoja vaan vetreitä ja elämänsä kunnossa olevia aikuisia. Eikä vielä 60 vuotiainakaan!
Itse olen 51 ja jaksan nykyään paljon enemmän touhuta kuin mitä jaksoin nuorempana! Nyt työn ohessa jaksan käydä lenkillä tai jumpassa ja
harrastaa kaikenlaista mukavaa kun nyt ehdinkin kun lapset ovat aikuisia. Viikonloppuisin hoidetaan vaarin kanssa lapsenlapsia ja välillä niitä on kaikki 3 meillä yökylässä. Käydään leikkipuistoissa ja kauppakeskuksissa ja monissa huvituksissa ja nautitaan "koko rahan edestä". Kun viikonloppu on ohitse, palauttelemme lapsenlapsia koteihinsa ja usein tulee parku kun eivät haluaisi mummin ja vaarin luota lähteä.
Että silleen. Ehkä sitten kun lapsenlapsenlapsia syntyy niin voi sanoa että ollaan ihan pullamuussia eikä enää jakseta. ;)
Mun tytär ratkaisi ongelman kerralla. Otti ukon (45v), joka on ikänsä asunut äitinsä kanssa yhdessä. Nyt kun vauva on syntynyt, niin saa mummo hoidella sekä poikaansa, tämän vaimoa ja lapsenlasta. Ulkoiluttaa heidän 4 koiraansa ja pistää pöperöt pojan perheelle päivisin. Illalla tuudittelee lapsenlapsensa uneen ja aamulla sitten hilpasee keittämään puurot pojalleen ja poikansa perheelle. Sen jälkeen juoksuttaa koiras lähimetsässä, ja sitten taas ruuanlaittoon. Sen jälkeen taas ulkoiluttaa koirata, pesee pyykit ja siivoaa. Tämän jälkeen taas kokkaa sapuskat poikansa perheelle ja taas rientää kiireen vilkkaan taas koirien kanssa lenkille. Homma kuulemma pelaa, kun on niiiin rakastava isoäiti. Ko. isoäiti ei eläessään ole tehnyt töitä (palkkatöitä), vaan on pyhittänyt elämänsä pojalleen jäätyään leskeksi 30 v sitten.
Me muut isovanhemmat sitten ollaankin ihan surkeita. ollaan vielä työssä ja akateemisissa ammateissa. Mummukan mukaan olemme olleet itsekkäitä ja hyljänneet lapsemme. Hänellä sen sijaan riittää aikaa lapsille ja heidän lapsilleen.
Ihmettelemme tätä kuviota, mutta kun mummukka jaksaa ja haluaa olla mukana nuoren perheen kuvioissa, niin mikäpä siinä. Viime vuonna pojan entinen vaimo lähti kuvioista, kun anoppi savusti ulos, mutta nyt onnkin jo toinen ääni kellossa. Nyt saa häärätä mielin määrin, ja tykkää kovasti kun saa olla poikansa kanssa aamusta iltaan. Poika tekee tytä kotona, ja äiti pitää tarkkaa kirjaa mm. pojan taloudesta.
Kivoja mummuja.. täytyy vaan ihmetelä miten aikamiespoika tuollaiseen suostuu, mutta ilmeisesti pojassa jotain vikaa. Ai niin..vielä..muut isovvanhemmat eivät saa mennä ko huusholliin edes kylään. Mummeli on niin määrännyt ja siihenhän sitten kaikki alistumme. Kiva mummeli..tällaisia lisää..