Olen huomannut olevani masentunut. Olen yleensä surullinen ja itken paljon enemmän kun ennen. Testit eivät sano varmaksi, mutta tulos oli: että olen vakavasti masentunut. Ajattelen melkein aina että olen kärsinyt niin paljon ja etten enää haluaisi elää. Silloin en surisi enkä kärsisi. En saa edes unta. Itken joka ilta. Olen viillellyt ja ajatellut itsemurhaa.
Masentaa
Avuton tyttö
5156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla muuten sama, mutten osaa itkeä. En ole itkenyt pitkään aikaan ja tuntuu etten enää osaakkaan... Jatkunut jo pitkään eikä tunnu loppuvan, tän lisäksi kärsin myös bulimiasta. Tuntuu ettei oo mitään keinoo päästä täst pahasta olosta. Ennen ei olisi tullut mieleenkään kirjoittaa nettiin, mutta nyt oli pakko. Muuten on niin helvetin vaikee puhuu kellekkään, vaikka tietenkin toivoisin että ois joku jolle voi puhua, muttei terapiassakaan käynti auttanut. Äiti laittoi mut sinne pari vuotta sitten vanhempien avioeron jälkeen. Lopetin sen vuosi sitten, sillä terapeutti luuli kaiken olevan hyvin. Valehtelin hänelle ja esitin iloista. Joka päivä tekohymyilyä ja esittämistä, vaikka sisimmässä niin paha olla. Onneksi pian alkaa loma eikä tarvi nähä ketään ja saa olla yksin ja rauhassa sekä keskittyä omiin juttuihin . Joskus juon suruun, mutten usein. Lisäksi olen tupakoinut jo vähän yli vuoden vaikka ikää on vasta 14. Tuntuu kokoajan että huonompaan suuntaan ollaan menossa.
Mullakin kauhea masennus päällä. Itsekin viillellyt, kyllä se silloin auttoi. Nyt käytän alkoholia aika paljon, ja jonkin verran huumeita. Imppaan myös joskus. En pysty itkemään, sen verran turtunut tähän kaikkeen, enkä yleensä muutenkaan itke. Ennen itkin korkeintaan humalassa. Kouluterveydenhoitaja pisti mut sit puhumaan lääkärille, ja sit sieltä psykologille. Nyt kaks kertaa käyny puhumassa, ja ens viikolla uusiks. Jos sais sieltä jotain lääkkeitä, niin nekin vois auttaa. Kyllähän se itsemurha tuntuu siltä helpottavalta keinolta, mutta en sitten tiedä. Katsoo nyt jos tää tästä laantuu, niin sitten en sitä tee. Mutta teidän kannattaisi kuitenkin hakea apua, itse hain ehkä jopa liian myöhään. Nykyään en enää välitä.
Teillä(kaikilla) on kuitenkin vielä koko elämä edessä, ei sitä kannata haaskata nuorena. Apua saa kun hakee. On mullakin hienoja ajankohtia elämässä ollut, kuten seurustelu. Se on sellanen syy minkä takia kannattaa elää. Sillon oli joka päivä ihana fiilis. Huumeita en missään nimessä suosittele, ja kaikkea muutakin kohtuudella, jos ollenkaan. Onko teillä esiintynyt unettomuutta? Itse nukun varmaankin korkeintaan muutaman tunnin yössä, ja se todellakin tekee minut hulluksi. Liian lyhyet yöunet syövät psyykettä. Viime yönä näin varmaan 4 tuntia painajaisia ja uni jäi kahteen tuntiin.
Jaksamisia kaikille.
Mullakin on unettomuutta esiintynyt jo pitkään. Toivoisin jotai lääkkeit siihe, mut en vaa pysty mennä puhumaa ongelmistani. Eniten vituttaa ku pitää esittää et kaikki on hyvin enkä vaa pysty sanoo kellekkään miten paha olo. Koulussa on jotku opettajat huomauttanu siitä että oon väsyny ja hoidan koulutyön huonosti ja en syö ja ärsyttää se ku asioihin puututaan, vaikka mä haluisin apua mut on niin vaikee vaa myöntää sitä kellekkää tai puhuu siit. Tätä on vaikee selittää mut jotenki ihmeellisesti tää netis avautuminen jotenki auttaa mua...
Asia on niin, että tarvitset todellakin jonkun jolle puhua. Lisäksi tarvitset hoitoa syömishäiriöösi. Kertomasi perusteella et syö etkä nuku, joka on todella huono juttu, kun olet viellä kasvassa iässä. Lisäksi olet polttanut jo jonkin aikaa tupakkaa, joka on myös huono terveydellesi. Tartuin kertomaasi, koska olen itsekkin kärsinyt nuorena tyttönä syömishäiriöstä, anoreksiasta ja vakavasta masennuksesta. Tärkeintä on nyt kuitenkin teidän kaikkien mielenterveys. Mielestäni te kaikki tarvitsette kipeästi apua. Poika 16v, luojan kiitos olet jo hakenut sitä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja pikaista paranemista, koita pysyä erossa niistä huumeista ja alkoholista. Älkää nuoret ihmiset pilatko tulevaisuuttanne. Paljon rakkautta teille kaikille!
Välillä tuntuu ettei olisi tulevaisuutta. Huomenna koulua mutta tuskin oon menossa, en saa unta eikä kiinnosta. Nyt on niin surullinen fiilis, että tekis vaa mieli itkee lattialla, mutten pysty. Tää on niin sairasta ja haluisin vaan tietää et mikä mut tähän ajoi, mikä oli se viimenen tikki et mun elämä meni tämmöseks. Kiitos teille kaikille suuresti ja voimii jokaiselle, niitä todellakin tarvitaan.