Keskenmenosta kulunut 2kuukautta ja nyt vasta alkaa tajuamaan asian. Tänään sairaalasta soitettiin kun jälkitarkastuksessa sovittiin että soittavat jos jotain poikkeavaa tulee esiin no istukas oli ollut lievä tulehdus mutta ei lääkäri tiennyt onko ollut syy keskenmenoon. Sen jälkeen oli kätilö yrittänyt mua kiinni ja kun sinne soitin ei vastannut saa nähdä mitä huomenna tulee esiin. Alunperin syynä pidettiin istukas olevaa suonta jonka takia toinen pojista sain enemmän verta ja ravinteita. Ja olihan mulla myös paljon lapsivettä joka supistukset aloitti. Suonta piti poistaa ja oli tarkoitus mennä keskustelemaan asiasta kun ois pitänyt ouluun lähteä ja siis turusta. Mutta ei tarvinnut sitä sitten miettiä kun illalla alko supistukset ja keskenmeno käynnisty A synty elävänä sen äänen kuulen joskus vieläkin ja B joka jäi vähemmälle ravinnolle oli jo syntyessään kuollut.
Mä en varmaan ees halua ymmärtää että pojat on taivaassa ajattelen vaan jokaista viikkoa ja välillä havahdun ettei oo enää isoa vatsaa.
Kuukauden päästä ois mun poikien pitäny vasta syntyä eikä rv 21 4. LA ois ollu vasta 31.07 mutta kaksoset yleensä syntyy jo viikol 38.
Mun syntymäpäivänä tuli 2kk täyteen keskenmenosta.
Poikien isän syntymäpäivänä 6kk.
Tunteet nousee pintaan kun nään naapurini menevän parin päivän ikäisen tyttönsä kanssa ohi. Itku tulee koko ajan ja vielä kun olen työttömänä yksin päivät niin ei ainakaan auta asiaa.
Ympärilläni ihmiset ei ymmärrä äitini patistaa ulos ja piristymään eikä ilmeisesti tajua että mun pitäis elää nyt elämäni onnellisinta aikaa mutta niin ei ole. Mitä sanoa ihmiselle joka ei ymmärrä että nyt ei vaan jaksa olla iloinen ja ajatella positiivisesti?
Oli vaan pakko saada purkaa pahaa oloaan johonkin!
Mä en varmaan ees halua ymmärtää että pojat on taivaassa ajattelen vaan jokaista viikkoa ja välillä havahdun ettei oo enää isoa vatsaa.
Kuukauden päästä ois mun poikien pitäny vasta syntyä eikä rv 21 4. LA ois ollu vasta 31.07 mutta kaksoset yleensä syntyy jo viikol 38.
Mun syntymäpäivänä tuli 2kk täyteen keskenmenosta.
Poikien isän syntymäpäivänä 6kk.
Tunteet nousee pintaan kun nään naapurini menevän parin päivän ikäisen tyttönsä kanssa ohi. Itku tulee koko ajan ja vielä kun olen työttömänä yksin päivät niin ei ainakaan auta asiaa.
Ympärilläni ihmiset ei ymmärrä äitini patistaa ulos ja piristymään eikä ilmeisesti tajua että mun pitäis elää nyt elämäni onnellisinta aikaa mutta niin ei ole. Mitä sanoa ihmiselle joka ei ymmärrä että nyt ei vaan jaksa olla iloinen ja ajatella positiivisesti?
Oli vaan pakko saada purkaa pahaa oloaan johonkin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
((HALAA))
Tänään on tasan neljä viikkoa omasta menetyksestäni kun oma pikkuiseni syntyi rv 20 3, eikä surulle näy loppua...Tule juttelemaan Kaksplussan km-palstalle, siellä meitä saman kokeneita paljon!Tai jos kaipaat juttukaveria, voit laittaa meiliä Bettyb1(at)luukku.com
Voimia!